Musiikin opettajille on järjestetty täydennyskoulutusta otsikolla ”Aivoilta apua musiikin ammattilaisille”. Kouluttaja kertoo oman tietotaitonsa pohjautuvan ”toiminnalliseen neurotieteeseen”. Koulutuksen keskeiset väitteet eivät kuitenkaan perustu tutkittuun tietoon.
Sain koulutustilaisuuden luentomateriaalin, johon perehdyin ja tutustuin myös menetelmää markkinoivaan verkkosivustoon.
Tiivistettynä voi todeta, että koulutuksen keskeiset väitteet eivät perustu tutkittuun tietoon, vaikka ne esitetään neurotieteen sanastolla ja kuvastolla.
Asialla on merkitystä, koska kyse on pakollisesta, julkisin varoin maksetusta koulutuksesta. Lisäksi luento päättyy kehotukseen varata maksullinen Senso-kartoitus ja tilata kirja. Opettajien työaikaa ja veronmaksajien rahaa ei pitäisi käyttää oppeihin, joille ei ole näyttöä.
Mistä ”hermostotyypit” tulevat?
Luennon ydin on väite, että jokaisella on ”synnynnäinen” hermosto, joka kuuluu yhteen neljästä tyypistä: D, G, R tai C. D-hermosto tarvitsisi käytännön ratkaisuja, G-hermosto ryhmään kuulumista, R-hermosto ainutlaatuisuutta ja C-hermosto tilanteiden hallintaa. Kirjaimet on piirretty Penfieldin motorisen ja sensorisen homunculuksen sekä aivojen kaaviokuvan päälle.
Kalvo ”Ei mikään yhden kaverin keksintö” paljastaa mallin todellisen alkuperän. Keskellä on C.G. Jungin Psykologiset tyypit (1921) ja ranskalainen ActionTypes®-valmennusmalli. Mallin oma esittely kertoo yhdistävänsä MBTI-tyyppitestin kehon asentoihin ja liiketapoihin, mutta se ei viittaa yhteenkään menetelmästä tehtävään tutkimukseen.
Samalla kalvolla on myös Jonathan Niednagelin ”Brain Typing”. Sitä pidetään pseudotieteenä, eikä sitä ole validoitu tieteellisissä julkaisuissa. Luennon lähdeluettelossa on lisäksi kiropraktikko Robert Melillo, jonka aivopuoliskojen ”epatasapainoon” nojaavaa Brain Balance -ohjelmaa on arvosteltu hyvin ohuesta näytöstä.
Sperryn, Penfieldin, Zekin ja Eysenckin kaltaiset nimet ovat luettelossa auktoriteetteina. Heidän tutkimuksensa ei kuitenkaan käsittele ”hermostotyyppejä” lainkaan. Tunnetun nimen lainaaminen ei tee mallista tieteellistä.
Väitteet tutkimusta vasten
Vasen- ja oikea-aivoisuus. Luento kysyy, ymmärrämmekö asioita ”vasemman vai oikean aivopuoliskon avulla”. Osallistujien kertoman mukaan tyyppi määriteltiin horjuttamalla ihmisiä selkää kiertävästä liinasta.
Yli tuhannen aivon kuvantamistutkimus ei löytänyt näyttöä siitä, että ihmiset olisivat yksilöinä vasen- tai oikea-aivoisia. Horjahdus kertoo asennonhallinnan refleksien toiminnasta, ei luonteesta.
Lihastesti ”totuuden” mittarina. Koulutuksessa tehtävässä testissä käden painamisen kerrottiin kestävän totuuden mutta pettävän valheen kohdalla.
Sovelletun kinesiologian erityisistä diagnostisista menetelmistä tehdyt tutkimukset joko kumoavat niiden pätevyyden tai eivät pysty tukemaan sitä. Paras myönteinen tulos on yksittäinen sokkoutettu koe, jossa osumatarkkuus oli 66 prosenttia, kun sattuma olisi 50 prosenttia. Joka kolmas tulos meni siis väärin. Koulutuksen asetelmassa testaaja tiesi etukäteen, mikä väite oli totta. Tällaisessa asetelmassa odotukset ohjaavat painamisen voimaa huomaamatta (ideomotorinen ilmiö).
”50 / s” ja ”3 000 000 000 / s”. Kalvojen mukaan ”työminä” käsittelee tietoa nopeudella 50 sekunnissa ja synnynnäinen hermosto 3 miljardia sekunnissa. Yksikköä ei kerrota. Luvut muistuttavat oikeaa tutkimusta: Zhengin ja Meisterin arvion mukaan ihmisen käyttäytymisen tiedonsiirtonopeus on noin 10 bittiä sekunnissa, kun aisteihin tulee luokkaa miljardi bittiä sekunnissa. Kyse on tiedon määrästä aistimuksissa ja toiminnassa. Se ei kerro mitään ”synnynnäisistä vahvuuksista”, eikä sitä voi hyödyntää ”ymmärtämällä hermostoaan”.
Stressihormonit vähenevät 25 prosenttia. Lähteeksi mainitaan ”Cerve & Psycho, joulukuu 2011”. Ranskalainen Cerveau & Psycho on populaaritieteellinen lehti, ei vertaisarvioitu tutkimusjulkaisu, enkä löytänyt väitteen tueksi artikkelia tuosta ranskankielisestä lehdestä. Samalla kalvolla todetaan, että ”tilastojemme mukaan vain 20 %” tuntee hermostonsa synnynnäiset toimintatavat. Luku ilmeisesti perustuu yrityksen omaan, julkaisemattomaan aineistoon.
Tavaramerkit tieteen paikalla. Kalvoilla esiintyvät ”Tieteellisesti Sensoprofiili™”, ”Kehon tiedostamattomat vaikuttimet™” ja ”SENSO-Kartoitus™”. Tavaramerkki suojaa nimeä, mutta se ei kerro menetelmän pätevyydestä. Verkkosivuilla ei viitata yhteenkään tutkimukseen.
Asiallinen kuori, kyseenalainen ydin
Kaikki luennossa ei ole väärin. Aerobisen kunnon merkitys, asennon huomioiminen soittaessa ja kehotus kertoa oppilaalle, miksi jotain harjoitellaan, ovat varmaan järkeviä neuvoja.
Luennon loppuosan P-A-V-O-Y-malli (positio, autonomia, varmuus, oikeudenmukaisuus, yhteenkuuluvuus) on käytännössä David Rockin SCARF-valmennusmalli järjestettynä uudelleen. Malli on suosittu johtamiskoulutuksessa, mutta sen empiirinen tutkimus on vielä vähäistä. Autonomian ja yhteenkuuluvuuden merkitys motivaatiolle tunnetaan kyllä hyvin itseohjautuvuusteoriasta.
Ongelma on, että nämä arkijärkiset ajatukset toimivat kehyksenä tuotteelle, jolla ei ole näyttöä. Opettajan ei tarvitse tietää oppilaansa ”hermostotyyppiä” kertoakseen, miksi asteikkoja harjoitellaan.
Tyyppikuvaukset tuntuvat silti osuvilta, koska yleisluontoinen kuvaus sopii melkein kehen tahansa (Barnumin ilmiö). Tyypittelyssä piilee myös riski: jos oppilas leimataan ”G-hermostoksi”, opettaja voi alkaa nähdä hänet leiman kautta eikä yksilönä.
Lopuksi: kolme kysymystä koulutuksen tilaajalle
”Toiminnallinen neurotiede” ei ole vakiintunut tieteenala, ja luennon käyttämän sanaston lainaama arvovalta ei siirry menetelmälle. Kun opetustoimi seuraavan kerran harkitsee vastaavaa koulutusta, kannattaa kysyä ainakin nämä:
- Missä vertaisarvioiduissa tutkimuksissa juuri tämän menetelmän pätevyys ja luotettavuus on osoitettu?
- Ovatko menetelmän kehittäjästä riippumattomat tutkijat toistaneet tulokset?
- Myykö kouluttaja koulutuksen yhteydessä omia maksullisia tuotteitaan?
Jos kahteen ensimmäiseen ei saada vastausta, koulutus ei täytä tutkittuun tietoon perustuvan täydennyskoulutuksen vaatimuksia.
Opettajat ansaitsevat parempaa, ja niin ansaitsevat myös heidän oppilaansa.
Lähteet
- Nielsen JA ym. (2013). An Evaluation of the Left-Brain vs. Right-Brain Hypothesis with Resting State Functional Connectivity MRI. PLOS ONE 8(8): e71275.
- Haas M ym. (2007). Disentangling manual muscle testing and Applied Kinesiology. Chiropractic & Osteopathy 15: 11.
- Jensen AM ym. (2016). The accuracy and precision of kinesiology-style manual muscle testing. BMC Complementary and Alternative Medicine 16: 492.
- Zheng J & Meister M (2025). The Unbearable Slowness of Being: Why do we live at 10 bits/s? Neuron 113(2).
- Aplin-Houtz M (2025). Unraveling the SCARF. Journal of Management & Organization.
- ActionTypes®-mallin esittely, Metamorphoses.
- Brain types, Wikipedia.
- ’Cutting Edge’ Program For Children With Autism And ADHD Rests On Razor-Thin Evidence, NPR 2018.
- Aivoilta apua -verkkosivusto ja luentomateriaali ”Aivoilta apua musiikin ammattilaisille”, 27.1.2026.

Vastaa