Vieraileva kirjoittaja: Olli Raitakari, Akatemiaprofessori, LT.
Suomen perustuslaissa on säädetty tieteen vapaudesta – tutkijoilla on oikeus itse määritellä tutkimuksensa aiheet ja menetelmät.
Olen huolestuneena pannut merkille, että Suomen Akatemian käyttämä tutkimusrahoituksen kokonaiskustannusmalli on alkanut ohjata yliopistoissa tehtävän terveystutkimuksen sisältöä tavalla, joka vaarantaa tieteen vapauden ja asettaa tutkijoita eriarvoiseen asemaan.
Suomen Akatemia myöntää osan tutkimusrahoituksesta ns. kokonaiskustannusmallin mukaisena, joka sisältää vaatimuksen yliopiston omarahoitusosuudesta. Akatemia rahoittaa kustannuksista 70% edellyttäen, että loput 30% tulee yliopistolta. Omarahoitusosuus järjestetään esimerkiksi käyttämällä hankkeessa yliopiston budjettirahoitteista henkilöstöä.
Jos tämä ei ole mahdollista, niin yliopisto voi vaihtoehtoisesti nimetä osan Akatemian rahoituksesta perimästään hallinnointipalkkiosta ”omarahoitusosuudeksi”. Hallinnointipalkkion voi kuitenkin periä ainoastaan palkkakustannuksista. Jos tutkimuksen kulut koostuvat esimerkiksi vain laboratoriotarvikkeista, niin omarahoitusosuuden toteuttaminen muodostuu ongelmaksi.
Ohessa kolme aitoa esimerkkiä kokonaiskustannusmallin aiheuttamista ongelmista:
1) Tutkija hakee rahoitusta laboratoriomääritysten tekemiseen. Ne tehtäisiin ulkomaisessa yhteistyölaboratoriossa, joka pystyy ne ainoana maailmassa tekemään. Yliopiston kontrollerit eivät haluaisi hyväksyä budjettia, koska omarahoitusosuutta ei saada katettua. He ehdottavat voitaisiinko määrityksiä tehdä oman yliopiston työnä, niin ettei tarvitsisi tehdä yhteistyötä ulkopuolisen laboratorion kanssa. Vaihtoehtoisesti kontrollerit esittävät, että analysoitavien näytteiden määrää pienennettäisiin. Kontrollerit myös pohtivat voiko tällaiselle hankkeelle, jonka pääasiallinen kulu muodostuu laboratoriomäärityksistä, ylipäätään hakea Akatemian hankerahoitusta. Tutkija kokee, että häntä painostetaan muuttamaan tutkimussuunnitelmaansa.
2) Tutkija on budjetoinut hankkeelleen palkkakustannuksia, mukaan lukien omaa palkkaansa. Tutkijan palkka tulee Akatemian myöntämästä profilaatio-rahasta. Hanke saa rahoituksen ja yliopiston talouspuoli havahtuu siihen, että tutkijan palkkaa ei voi käyttää omarahoitusosuutena, koska se ei ole budjettirahoitusta. Kontrollerit ehdottavat, että hankkeen johtaja vaihdettaisiin ja tilalle nimettäisiin joku muu henkilö, joka saa palkkansa budjetista. Toisena ratkaisuehdotuksena esitetään, että tutkija ei nostaisi kaikkea myönnettyä rahaa, vaan lyhentäisi hankkeen kestoa, niin ettei yliopistolle tulisi niin paljon kustannuksia. Tutkija ei haluaisi suostua kumpaankaan ehdotukseen.
3) Tutkija hakee rahoitusta osana Akatemian konsortiohanketta. Konsortion osapuolet sopivat, että hankkeen laboratorioreagenssien kustannukset lisätään tutkijan edustaman yliopiston budjettiin, jossa määritykset tehtäisiin. Yliopiston talousjohto ei suostu hyväksymään budjettia. Konsortion pitää laatia uusi budjetti, jossa laboratoriokustannukset jyvitetään keinotekoisesti eri tutkimuslaitosten välillä.
Nämä esimerkit herättävät kysymyksen, eriarvoistaako kokonaiskustannusmalli tutkijoita. Malli suosii tutkijoita, jotka saavat palkkansa yliopiston budjetista tai joilla on käytössä budjettirahoitteista henkilökuntaa, ja joiden tutkimuksen kulurakenne koostuu pääosin palkkakustannuksista.
Akatemian myöntämä tutkimusrahoitus tulisi vapauttaa kokonaiskustannusmallista. Olisi tasa-arvoisempaa palata aiemmin käytössä olleeseen lisäkustannusmalliin, joka on käytössä Euroopan tutkimusneuvoston ja kotimaisten säätiöiden myöntämissä apurahoissa. Niissä ei ole vaatimusta omarahoitusosuudesta ja yliopisto voi periä hallinnointipalkkion riippumatta apurahan käyttökohteesta.
Nykytilanne on epäterve – yliopiston talousihmisiä ei pitäisi velvoittaa toimimaan portinvartijoina, jotka määrittelevät millaisiin hankkeisiin yliopiston tutkijat voivat hakea Akatemian hankerahoitusta.
Kirjoittaja:
Olli Raitakari, Academy Professor. Director, Centre for Population Health Research, University of Turku and Turku University Hospital, email: olli.raitakari@utu.fi
