Sepelvaltimotaudissa suonen paikallinen tulehdus on laajalti tunnettu ilmiö. Tulehdus on mukana suonen seinämän plakin syntymisessä ja sen mahdollisessa repeämisessä.
Sepelvaltimotaudin osalta tavallisimmat riskitekijät ovat hyvin tunnettuja. Veren korkea kolesterolitaso on niistä yksi riskitekijä ja sitä alentamalla voidaan tunnetusti riskiä pienentää.
Toisaalta on jo kauan aikaa tiedetty, että kehon yleinen matala-asteinen tulehdustila liittyy lihavuuteen, diabetekseen ja sydänsairauksiin. On myös tunnettua, että tulehdus on riskitekijä sydänsairaalla ja ennustaa sydäntapahtumia riippumatta veren rasva-arvoista.
Koska tulehdus on merkittävä riskitekijä, on pohdittu, voisiko juuri tulehdusta hillitsemällä parantaa sydänpotilaan ennustetta. Suoraa tutkimusnäyttöä tämän hypoteesin osalta ei ole kuitenkaan ollut.
CANTOS-tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan tulehdushypoteesiin
Aikaisemmin infarktin sairastaneilta mitattiin yleistä tulehdustilaa kuvaava CRP-taso. Jos se oli yli 2 mg/l, potilaat satunnaistettiin joko lumehoitoon taikka Kanakinumab-hoitoon.
Kanakinumab on vasta-aine, joka hiljentää IL-1b (interleukiini-1-beta) reittiä elimistössä. IL-1b on yksi keskeisistä sytokiineista ja se vaikuttaa IL-6:n kautta.
3344 potilasta sai lumetta ja 6717 potilasta Kanakinumabia 5 vuoden ajan. Hoito annetaan injektioina 3 kk välein.
Tutkimuksessa havaittiin, että veren tulehdusmerkkiaineet pienenivät aktiivisen hoidon aikana. Muutos näkyi sekä CRP- että IL6-tason pienenemisenä. Veren rasva-arvoissa sen sijaan ei tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Sydäntapahtumien määrä pieneni 15% kanakinumabia saavilla verrattuna lumehoitoon.
Tulosten tarkastelu
Tutkimuksen suurin anti on siinä, että se todistaa ensimmäistä kertaa, että tulehdusta hillitsemällä voidaan vaikuttaa sydäntapahtumiin. Tämä hyöty oli riippumaton veren rasva-arvojen tasosta.
Epäilemättä Kanakinumabin valmistaja yrittää hyödyntää tulosta markkinoimalla tätä hoitoa muiden hoitojen oheen.
Koska hoito on todennäköisesti kallis (tuhansia euroja vuodessa), on syytä tarkastella kriittisesti sen todellista tehoa. Koe keskeytettiin eettisistä syistä, koska vaikuttavan aineen ryhmässä oli vähemmän sydäntapahtumia. Suhteellisen riskin vähenemä oli tilastollisesti merkittävä.
Kuitenkin todellinen absoluuttinen ero ryhmien välillä on varsin pieni. Kanakinumab vähensi optimaalisella annoksella (150 mg) tapahtumia tasolta 4,5 tapahtumaa/100 potilasta/vuosi tasolle 3,86 tapahtumaa/100 potilasta/vuosi (hazard ratio 0.85, p=0.0021).
Absoluuttinen vähenemä oli siis 0,64 tapahtumaa/100 potilasta vuodessa. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää hoitaa 156 potilasta, jotta estettäisiin yksi sydäntapahtuma vuoden aikana. Tulos selittyy sydäninfarktien vähenemisellä, kuolleisuudessa ei tapahtunut muutosta.
Haittavaikutukset olivat kohtalaisen vähäisiä. Tyypillisesti tämän tyyppisessä hoidossa erilaiset infektiot lisääntyvät ja niin kävi tässäkin. Syöpäkuolleisuus toisaalta pieneni. Kuitenkaan siis kokonaiskuolleisuudessa ei ollut eroa, joten yhtään ihmishenkeä ei vajaan 7000 potilaan 5 vuoden hoidolla todistetusti säästetty.
Mikä on tutkimuksen merkitys?
Cantos-tutkimus siis vahvistaa hypoteesia siitä, että tulehduksella on itsenäinen rooli sydäntapatumien syntymisessä. Lisäksi tutkimus tulee myös hypoteesia, että tulehdusta hillitsemällä voidaan riskiä pienentää.
On hyvä muistaa, että myös muissa sepelvaltimotaudin lääkehoidoissa saadaan vaikutusta suonen tulehdukseen. On tunnettua, että esimerkiksi statiinit vähentävät myös tulehdusta samalla kun laskevat veren kolesterolipitoisuutta. Cantos-tutkimuksessa uusi hoito lisättiin statiinin oheen.
Tästä syntyy oivallinen muna-kana-väittely. Olisiko esim. statiinien tulehduksen hillintä se todellinen vaikutusmekanismi vai onko se vain seurausta siitä, että kolesterolikiteiden tulehdusta synnyttävä vaikutus vähenee? Vai molemmat samaan aikaan?
Kolesterolikiteiden kertyminen suonen seinämään on vakuuttavasti todistettu olevan syy-yhteydessä valtimosairauteen ja tapahtumaan liittyy tulehdusreaktio suonen seinämässä. Ilman kolesterolia ei tautia synny. Statiinihoidon teho on kattavissa analyyseissä ollut hyvin tiukasti yhteydessä hoidon kolesterolia alentavaan tehoon vaikka tulehduskomponenttia on pohdittu.
Kanakinumab-hoidon aikana veren kolesterolitasot pysyivät muuttumattomina eli vaikutus ei voinut tulla sen välityksellä. Kuitenkin hoidon melko vaatimaton vaikutus jäännösriskiin ja toisaalta korkea hinta ennakoivat, että mikäli lääke aikanaan pääsee markkinoille, hoidosta ei tässä käyttöaiheessa tule kovinkaan suosittua.
Vaikuttavammalta näyttää Kanakinumab-hoidon vaikutus syövän kehittymiseen seurannan aikana. Vaikka prosentuaalinen vaikutus oli suuri, kyseessä ei ollut syöpäpotilailla tehtävä tutkimus ja lisätutkimuksia tämän osalta tarvitaan.
Kirjallisuutta
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28845751
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28855077
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29146124
18 vastausta artikkeliin “Tulehdus ja sepelvaltimotauti”
En tiedä voiko tästä täällä kirjoittaa, mutta mua on mietittynät oma kolesteriini, joka on poikkeuksellinen. Viime mittauksessa kokonaiskolesterooli oli 3.1, johon vaikuttaa sekä perimä että ilmeisesti ruokavalio, josta ei tässä sen enempää.
Kokonaiskolesterooli on siis todella matala ja kaikki kolesterooli arvot ovat toivotuissa rajoissa, mutta HDL ja LDL kolesteroolin suhde ei ollut aivan ihanteellinen. Onko tämä tässä tilanteessa dramaattista? Hoitajan tulkinta tilanteesta jäi itseäni vähän vaivaamaan.
Kolesteroli-tasojen kanssa ei kannata alkaa “hifistelemään” erilaisten suhteiden kanssa. Jos kokonaiskolesterolisi on 3,1 mmol/L, se tarkoittaa että käytännössä LDL-kolesterolisi on selvästi alle 2? Tiedätkö mitä se on? Tämä LDL on siis olennaisin suure. Jos se on matala, voit unohtaa HDL-arvot ja erilaiset suhteet käytännössä.
Ei koivuntuhkaa olekaan tarkoitettu ravinnonlähteeksi vaan se voi antaa emäksisenä tuotteena länsimaisen happaman ruokavalion syntejä anteeksi.
Professori Henning Karström, yksi oman aikansa taitavimmista biokemisteistä: Tuhkassa täytyy olla jokin tuntematon vaikuttava tekijä.
Hän toimi pitkään professori A.I. Virtasen työtoverina.
Henning näki suurena vaarana terveydelle liiallisen rasvan, sokerin, suolan, kahvin ja teen nauttimista.
Vanha kansakoulun opettajan ohje: Kiusauksien kanssa ei passaa neuvotella siinä häviää aina.
Me herkästi sorrumme näihin kiusauksiin vaikka
toitotetaan että Terveys on tärkein!
Ensinnäkin tuo happaman vs emäksisen ruokavalion terveydellinen teoria on vain mielikuvituksen tuotosta. Lisäksi, jos katsoo, mitkä ruoat ovat happamoittavia, listassa on paljon myös terveydelle hyödyllisiä tai neutraaleja ruoka-aineita. Ei tuo suositus siis perustu mihinkään oikeaan tietoon.
Kyllä sillä ruokavaliolla on johokin happamuuteen vaikutusta: Virtsan ph muuttuu. Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.
Puutaheinää vai ei!
Tuolla minun lorauksella tuhkauutetta savolainen isoäiti väittää että keliakia häippäsi, kainuulainen kuulemma torppasi sairaalabakteerin seurauksena saaman 10v kestäneen märkivän avohaavan ( n 3x5cm ),
pohjalainen pääsi noroviruksesta eroon.
Mitä tapahtuisi jos annostus nostettaisiin kymmenkertaiseksi? Albert Einstein: Ainoa tiedon lähde on kokemus”. Juuriamme ei tule unohtaa.
Puutaheinää ja urbaaneja legendoja.
Perustelut:
1) Keliakia on sairaus, jossa ravinnon gluteeni aiheuttaa suolen nukan tuhoutumisen ja tämän taustalla on immunologinen ominaisuus. Toistaiseksi ainoa hoito on gluteenin vähentäminen ravinnosta. Mitään vaikutusta tuhkauutteella ei tähän prosessiin voi olla. Kannattaa opiskella, mitä tuhka sisältää niin ymmärtää, että sen väitetyt vaikutukset ylipäätään ovat mahdottomia.
2) Sairaalabakteerin torppausta ei edes voi tutkia yksilötasolla sillä kaikille se ei tule vaikka mitään ei tekisi ja avohaavat yleensä hoituvat ilman tuhkaa. Väitteessäsi on “kuulemma” ja siihen se jääkin.
3) Norovirusinfektio on aina spontaanisti parantuva sairaus. Se siis parantui hoidosta huolimatta.
Jos annos nostettaisiin kymmenkertaiseksi ei ainakaan teho paranisi. Luultavasti saattaisi tulla ongelmia sillä kasvien tuhka, joka on siis poltettua puuta ei sisällä mitään orgaanista vaan siis palamisen jälkeen jääneitä kemikaaleja kuten Wikipedian mukaan: “Kasvien tuhka sisältää kaliumin, natriumin, kalsiumin, magnesiumin ja raudan silikaatteja, fosfaatteja, sulfaatteja ja karbonaatteja. Vähäisessä määrin puun tuhka sisältää monia muitakin alkuaineita kuten rautaa, mangaania, booria, kuparia ja sinkkiä, usein myös raskasmetalleja. ”
En oikein näe perusteluja sille, että poltettu puu olisi sellainen ruoka-aine, joka olisi meille evoluution myötä tullut hyväksi ravinnon lähteeksi.
Tulosta kannattaisi verrata myös FOURIER-trialiin, jossa tutkittiin PCSK9-estäjää, joka laskee voimakkaasti LDL-kolesterolin pitoisuutta. Kuten kirjoititkin, niin CANTOSissa hazard ratio oli 0.85 sydäntapahtumille (150 mg:n annoksella), FOURIERissa vastaava tulos oli 0.80, eli vain marginaalisesti parempi. FOURIERin ensisijainen päätetapahtuma sisälsi myös sairaalahoitoon joutumisen ja revaskularisaation, ja sen hazard ratio oli täsmälleen sama kuin CANTOSissa. Molemmissa tutkimuksissa sydänkuolemiin lääkkeillä ei ollut mitään vaikutusta, ja molempia hoitoja yhdistää myös huomattavan kallis hinta tällä hetkellä. Ellet ole jo aikaisemmin kirjoittanut juttua, niin olisi mielenkiintoista lukea analyysisi myös tuosta FOURIER-trialista. Se antaa myös pohtimisen aihetta tuohon muna-kana-ongelmaan, eli kolesterolin ja tulehduksen suhteelliseen merkitykseen sepelvaltimotaudissa.
Kiitos hyvästä kommentista. Yleisesti riskin pieneneminen on aika lineaarisessa suhteessa siihen, kuinka ala kolesteroli saadaan. Mutta kun suurin riski on poistettu, sydäntapahtumia tai sydänkuolleisuutta on jo niin vähän, että vaikutuksen osoittaminen tilastollisesti tulee todella vaikeaksi. Suhteellinen riskin vähenemä voi näyttää aika suureltakin mutta absoluuttiset muutokset jäävät väkisin pieniksi. Joillakin tuo jäännösriski on kuitenkin vielä merkittävä ja jos olisi helppo tapa havaita nuo riskihenkilöt, kohdistettu hoito voisi olla mahdollista.
Syöpäsairauksiin erikoistuneessa artikkelissa otsakkeena oli PH on syöpien jumala. Jutussa mainittiin että syntyessä se on 7,41 ja kuollessa 5,41. Veren ph ei pahemmin heilahtele mutta elimistön ph alenee iän myötä. Ja kun lähestytään tuota alinta arvoa pelimerkit syövän suhteen ovat vähissä. Syöpähän on kuten tiedetään hapan kasvain. Siksi se todennäköisesti uusiutuu ellei muuta ruokavaliota. Kyseisessä artikkelissa suositeltiin jälkihoitona mm alkaalista vettä kuukausiksi jonka ph 9. Suomalainen ruokavalio muotoutuu herkästi happamaksi. Neutraali 7.
Olen mittaillut juomien arvoja ja mm Coca cola 2,5. Viinit 4. Oluet 5 ja kahvi 5. Myös energia ja piristejuomat happamia. Näistä herkästi kertyy syntisäkkiä syövän suhteen. Tähän kun otetaan liha- ja maitotuotteet, tee, sokeri, viljatuotteet ruisleipää myöten ja peruna jotka myös happamoittavia. Myös vegaaneilla vaikeuksia happamuuden suhteen saati tavallisella tallaajalla. Suomi pikkuhiljaa taitaa lypsylehmäytyä lääketeollisuudelle ellei keikkaa käännetä.
Nyt on pakko sanoa, että puhut puutaheinää. Unohda nuo pH-jutut. Syöpää ei tuolla pH-ruokavaliolla voiteta eikä sillä ole mitään vaikutusta.
Lukemalla jonkin camp-huumorilta vaikuttavan kirjan tai jutun, ei tieto lisäänny. Voisit ajan kuluksi lukea myös aikaisemman kirjoitukseni http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/onnellinen-ph/
Syöpäkudoksen pH vaihtelee sen hapensaantiolosuhteiden mukaan mutta ei pH-ruokavaliolla noihin syöpäsoluihin kyetä vaikuttamaan.
Juhani
Onko Lääkärilehti mielestäsi ottanut julkaisupolitiikkaansa myös huuhaa-jutut vai pseudotieteen ? Lehteen lipsahti jo toinen juttu (alla), mikä poikkeaa viralisesta tieteestä.
——————————————————————————————————
Suomen Lääkärilehti 23.2.2018
8/2018 vsk 73 s. 492 – 493 Rauli Mäkelä
Statiinihoitoa myös kritisoidaan rajusti
Lääkärilehden 4/2018 pääkirjoitus (1) dyslipidemioiden hoidosta herätti suurta hämmästystä yksipuolisuudellaan. Kirjoittajat Mikko Syvänne ja Timo Strandberg antavat ymmärtää, että vuosikausia opetettu teoria kolesterolin sekä sydän- ja verisuonitautien yhteydestä on betonoitua faktaa ja että statiinihoidon hyödyllisyyttä epäilevät ovat “salaliittoteorioiden” harhoissa. Pääkirjoituksessa ei ole mainintoja esille tuotua ajatusmallia kritisoivista mielipiteistä.
Tuskin olen ainoa Lääkärilehden lukija, jolle on tullut selväksi, että tätä meille vuosikymmeniä ope-ttua teoriaa vastaan on näkynyt rajua kritiikkiä paitsi tiedotusvälineissä, myös lääketieteellisissä lehdissä laatulehtiä myöten.
Nina Teicholz kysyi artikkelissaan BMJ:ssä, perustuvatko viralliset ravintosuositukset lainkaan tieteellisiin tosiasioihin (2). Russel J. de Souzan ym. BMJ:ssä julkaistussa meta-analyysissä ravinnon rasvoihin kohdistuneista tutkimuksista ei löydetty mitään yhteyttä ruoan tyydyttyneiden rasvojen ja verisuonitautien välillä (3). Samaan päätyi A. Astrup ruuan maitorasvoja analysoidessaan (4), joten meidän ei todellakaan tarvitse holhota ketään varoittamalla voin syönnistä. Lise Bathum työryhmineen totesi yli 100 000 henkilöä kattavassa väestötutkimuksessaan, että yli 50-vuotiailla veren korkealla kolesterolipitoisuudella oli kuolleisuutta vähentävä vaikutus (5). Kardiologi Robert du Broff toi artikkelissaan esille vakavia epäilyjä kolesteroliteoriasta ja statiinien tehosta (6). Hän kävi myös läpi 44 satunnaistettua ja sokkotettua tutkimusta, joissa veren kolesterolia oli hoidollisesti alennettu, tutkimuksista 26:ssa statiineilla. Missään tutkimuksessa ei kokonaiskuolleisuus vähentynyt ja vain vähemmistössä tuli apua sydän- ja verisuonitapahtumiin (7).
Maryanne Demasi kysyi suoraan, onko meitä johdettu harhaan statiinitutkimuksien todistusaineistoa esiteltäessä (8). Sama kirjoittaja julisti yhdessä professori RH. Lustigin ja kardiologi A. Malthoran kanssa kolesteroliteorian kuolleeksi ja kolmikko näkee insuliiniresistenssin tärkeimmäksi sydän- verisuonitaudeille altistavaksi tekijäksi (8).
Miksi kysyt asiaa minulta kun sinun pitäisi kysyä Lääkärilehdeltä? Ei minulla ole sisäpiiritietoa siitä onko Lääkärilehdessä otettu uusi linja.
Joka tapauksessa lehden linja ei ole sama kuin jonkin mielipidekirjoituksen linja sillä sisällössä voidaan tuoda esiin eriliaisia omia tulkintoja, mikä on sinänsä ihan ok. Ei se tarkoita sitä, että itse lehti olisi sisällön takana. Sinulla tuntuu menevän toistuvasti nämä asiat sekaisin sillä tiedelehdet eivät toimi samalla tavoin kuin esim sanomalehdet. Kaikissa lehdissä on joka tapauskessa mielipidekirjoituksia, joita ei tietenkään pitä sekoittaa lehden linjaan taikka edes tieteeseen. Kyseessä oli siis mielipidekirjoitus eikä mikään vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli.
Erikoista tässä tapauksessa on se, että painetussa lehdessä oleva Syvänteen ja Strandbergin vastine ei näy verkossa. Luultavasti tekninen kömmähdys, josta ilmoitin Lääkärilehteen. Tuo vastine varsin asiallisesti kumoaa nuo Rauli Mäkelän mielipiteiden perusteet.
Luin tämän mainitun Lääkärilehden kirjeenvaihdon, ja kommentoisin tuota Syvänteen ja Strandbergin vastausta, joka mielestäni oli paikoitellen heikkolaatuinen. Vastineena Mäkelän esiintuomaan DuBroffin artikkeliin he kirjoittavat seuraavasti: “DuBroff toteaa aivan oikein, että kaikki dramaattisestikaan lipideihin vaikuttavat tekijät (mm. fibraatit tai nikotiinihappo statiineihin liitettyinä tai CETP:n estäjät useimmissa tutkimuksissa) eivät vähennä sydän- ja verisuonitautitapahtumia eivätkä kuolleisuutta. Statiinitkaan eivät toimi enää terminaalisissa sairauksissa. Näihin tapauksiin Käypä hoito ei lääkitystä suosittelekaan.” On huomattava, että tuossa DuBroffin katsausartikkelissa on luetteloitu tunnettuja statiinitrialeita, joissa kuolleisuus ei ole hoidolla vähentynyt, eikä siihen siis ole mitenkään valikoitu terminaalisesti sairaita potilaita. En itse asiassa DuBroffin katsauksen perusteella oikein ymmärrä, miksi Syvänne ja Strandberg edes vievät keskustelun tässä kohtaa terminaalisiin sairauksiin.
Syvänne ja Strandberg kirjoittavat myös seuraavasti: “Bathum ym. pohtivat löydöksiään asianmukaisen kriittisesti tutkimusasetelmansa valossa ja toteavat (omista tuloksistaan huolimatta) näytön hyperlipidemian ja valtimotaudin kausaalisesta yhteydestä olevan “musertava” (overwhelming). Lisäksi heidän tutkimuksessaan yli 5O-vuotiailla statiinihoitoon liittyi eloonjäämishyöty.” On totta, että kyseisessä tutkimuksessa yli 50-vuotiailla statiinihoito oli yhteydessä pienempiin tapahtumamääriin. Mutta tuon ensimmäisen lauseen nappaamisen diskussiota voi myös tulkita saivarteluksi, kun koko kappale menee seuraavasti: “The evidence for a causal relationship between hyperlipidaemia and development of CVD is overwhelming [2,24]. However, our data indicate that a major part of the general population aged 50 + has lipoprotein levels above the recommended levels and that those groups without CVD or diabetes at measurement have a survival benefit compared with the groups with the recommended low levels.” Eli kirjoittajat ensin toteavat asianmukaisesti kirjallisuuden nykytilanteen, mutta sen jälkeen tuovat esiin sen, että heidän oma (varsin kattava data-aineistonsa) antaa vallitsevan paradigman vastaisen tuloksen.
Kommenttini pointti on siis lähinnä se, että olisi hienoa, mikäli kolesteroliteoriaa tukevista ja vastaan olevista argumenteista voitaisiin keskustella avoimemmin, eikä viemällä keskustelua sivuraiteille.
Mitenkähän happamuus ja matala-asteinen tulehdus kytköksissä keskenään? Itse olen lorauttanut 3,5 vuotta aamuin illoin n 1 cm:n lasin pohjaan ja vettä päälle. Näin neste muuttuu alkaaliseksi jonka ph n 9. Tämän yksinkertaisen toimenpiteen takia kymmeniä vuosia piinanneet tulehdukset suusta alaspäin lonkka mukaan lukien häipyivät. Happamuushan kertyy myös isoihin sidekudoksiin. Myös hiusten harmaantuminen päättyi juuri tuohon tuhkauutteen aloittamiseen. Onkohan hiusten harmaantuminen ja kinkkaaminen vanhemmalla iällä oireita elimistön happamuudesta? Onkohan hapan kahvi ( ph 5 ) ja tuhkauute terveyspommi kun tuntuu että olen immuuni flunssille toisin kuin nämä hiihtäjämme. Olen pienestä pitäen tykästynyt kahviin.
Juoman happamuudella ei ole merkittävää vaikutusta elimistön happamuuteen. Toki juoman nauttimishetkellä pH muuttuu hetkellisesti paikallisesti.
Ihmiset vain yhdistävät samaan aikaan tapahtuvia ilmiöitä ja vertaavat toisia yksilöitä toisiin, vaikka sillä ei ole mitää todistustaakkaa.
eikös vatsassa ph tasoitu. Ei varmaan hyvä jos liian hapanta tai emäksistä tavaraa valuisi ohutsuoleen.
Mielenkiintoista, kiitos! Mutta tämä askarruttaa: mitenköhän matala-asteinen tulehdus vaikuttaa aivoihin ja aivosuoniin?
Ei matala-asteinen tulehdus ole mikään itsenäinen ilmiö, joka vaikuttaa johonkin. Kysymys on sairaustiloista, joihin liittyy tulehdusreaktioiden aktivoituminen. Muna-kana-kysymystä ei ole ratkaistu.