The Goop Lab – Gwyneth Paltrowin “dokumentti” Netflixissä

Amerikkalainen näyttelijä Gwyneth Paltrow on laajalti tunnettu omituisista terveysväitteistä ja niihin liittyvästä liiketoiminnasta. Paltrowin omistamassa Goop-yrityksessä on myytävänä kaikkea mahdollista kirjoista ja muodista erikoisiin terveystuotteisiin. Paltrow on osannut tuotteistaa tämän toiminnan tavattoman hyvin, sillä yrityksen arvoksi on arvioitu 250 miljoonaa dollaria.

Yksi erikoisimmista tuotteista ovat olleet ns. yoni-kivet. Kyseessä ovat jadesta valmistetut munanmuotoiset kivet, jotka yoniin (emättimeen) työnnettynä väitetään tekevän ihmeitä naisen terveydelle. Toinen erikoinen suositeltu hoito oli yonin höyryttäminen, josta joillekin on syntynyt palovammoja. Yoni-kiviin liittyvistä virheellisistä väitteistä Paltrow sai 145 000 dollarin sakot.

Paltrowin liiketoiminta sopii tämän ajan ilmiöön, jossa ihmiset innokkaasti hakevat erilaisia parantavia keinoja ja hoitoja. Mikä tahansa omituinen terveysuskomus voi menestyä ja tuottaa merkittävää taloudellista hyötyä.

Nyt Netflix on ottanut ohjelmistoonsa Paltrowin kuusiosaisen sarjan erilaisista terveysväitteistä. Kukin jakso on noin 25 minuutin mittainen. Katsoin jaksot ja alla esitetän kommenttejani kustakin jaksosta.

Osa 1: Psykedeelit

Ensimmäisessä jaksossa ryhmä yrityksen henkilökuntaa matkustaa Jamaikalle, jossa ei ole kriminalisoitua käyttää psykedeelejä. Tilaisuudessa paikalla olleiden ”terapeuttien” avustamana ryhmä juo huumesienistä valmistettua teetä.

Sienissä olevien psykedeelien vaikutuksista ihmeiset kokevat harhoja ja erilaisia tunnetiloja laidasta laitaan peläten, itkien ja nauraen. Kokemuksen jälkeen he kertovat kokemuksen olleen voimakas ja joidenkin mielestä he olivat saaneet paremman yhteyden itseensä.

Tarinaa höystetään joillakin tapauksilla, joissa henkilö kertoo saaneensa avun masennukseen taikka itsemurha-ajatuksiin psykedeeleistä. Pari tutkijaa kommentoi pinnallisesti psykedeeleillä tehtävää oikeaa tutkimusta.

Ohjelmasta saa helposti sellaisen kuvan, että psykedeeleillä pään sekaisin saamisesta voisi odottaa jotain hyötyä. Todellisuudessa niiden vaikutuksista ja turvallisuudesta ei ole riittävästi tietoa, vaikka joitakin tutkimushavaintoja hyödyistä onkin olemassa.

On vaikea ymmärtää, miksi sienillä pään sekaisin saaminen olisi jotenkin tavoiteltavaa ja lähtökohtaisesti parempaa kuin tutkittujen lääkkeiden käyttö. Sienissä olevat psilocybin tai MDMA ovat lääkeaineita siinä missä muutkin yhdisteet mutta käytön hyötyjä ja haittoja ja soveltuvuutta eri ongelmiin ei tunneta riittävästi.

Ennen kuin ihmiset alkavat vetää päänsä sekaisin sienillä ja kuvitella sen olevan hyödyllistä hoitoa psyykkisiin sairauksiin, tarvitaan rutkasti enemmän tutkimustietoa. Jakson sisältö on kovin yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Osa 2: Wim Hof –menetelmä

Toisessa jaksossa käsitellään Wim Hof –hengitystä, johon liittyviä perusteettomia väitteitä olen jo aikaisemminkin analysoinut. Ohjelmassa Wim Hof pääsee kritiikittä toistamaan virheellisiä väitteitään, että hänen hengitystekniikallaan olisi tutkitusti merkitystä autoimmuunisairauksiin.

Tutkimuksen sijaan ohjelmassa tuodaan esille Guillain-Barre –sairaudesta toipunut potilas, jonka väitettiin parantuneen Wim Hof –tekniikalla. Todellisuudessa kyseisessä autoimmuunisairaudessa muutoinkin valtaosa potilaista paranee hyvin.

Ohjelmassa pidettiin suurena ihmeenä, että yhdistämällä hengitystekniikka ja totutteleminen kylmään, ryhmän jäsenet kykenivät uimaan jääkylmässä vedessä Kanadassa talvella. Tätä ihmettähän monet suomalaiset todistavat päivittäin ilman sen suurempaa draamaa ja Wim Hofin apua.

Osa 3: Naisen seksuaalisuus ja nautinto

Kolmannessa jaksossa käsiteltiin naisten seksuaalista nautintoa ja orgasmin saamista. Tämä jakso oli koko kauden asiallisin ja selvästi paras.

Siinä pohdittiin keinoja, joilla tarpeetonta estyneisyyttä ja ujoutta liittyen naisen seksuaalisuuteen ja nautintoon voitaisiin vähentää. Myös naisten sukuelinten luonnollista erilaisuutta tuotiin esiin rohkeasti. Jakso se ei sisältänyt mitään selviä perusteettomia terveysväitteitä.

Jaksosta tuli tuntuma, että Yhdysvalloissa suhtautuminen alastomuuteen ja seksuaalisuuteen on estyneempää kuin esimerkiksi Suomessa.

Osa 4: Ikääntyminen ja pitkäikäisyys

Neljännessä jaksossa kohteena on pitkäikäisyys ja miten siihen voisi elintavoilla vaikuttaa. Sinänsä pohditut keinot olivat asiallisia, sillä puhuttiin unesta, ruokavaliosta ja liikunnasta.

Ohjelmassa kolme koehenkilöä noudatti kolmea erilaista ruokavaliota: 5 päivän ajan paastoa muistuttavaa ruokavaliota, 3 viikon ajan vegaaniruokavaliota ja 3 viikon ajan Välimeren ruokavaliota. Koehenkilöiden ”biologinen” ikä mitattiin verinäytteestä ennen ja jälkeen ruokavalion ja sitä verrattiin kronologiseen todelliseen ikään.

Sinänsä keskustelu ruokavalioiden vaikutuksista oli asiallista, vaikka välillä kommentit menivät detoxiin tai vastaavaan huuhaaseen.

Ohjemassa kaikki kolme koehenkilöä saivat lisäksi erilaiset kasvohoidot, vaikka jäi epäselväksi miten niillä voisi vaikuttaa ikääntymiseen. Yhdelle asennettiin kasvoja kohottavat vaijerit ihon alle, yksi sai kasvoakupunktiota 100 neulalla. Niiden väitettiin lisäävän kollageenin syntymistä ihoon.

Paltrowille itselleen annettiin omasta verestä eristettyä plasmaa (PRP) kasvojen ihoon jonkinlaisella tatuointineulan tapaisella laitteella. Tutkimusnäyttö oman plasman hyödyistä iholle kuitenkin puuttuu vaikka sitä hehkutettiin tehokkaana ihon nuorentajana. Hoidossa ilmeisesti kuvitellaan, että veren plasma ei muutoin pääsisi ihokudokseen vaikka tämä on tietenkin ihan perusfysiologiaa.

Erikoista oli lähtökohta myös muiden kuin paaston osalta, että kukin palaa omaan ruokavalioonsa takaisin. Ohjelmasta tuli käsitys, että nämä ovat vain väliaikaisia temppuja ja että jakson jälkeen voisi taas jatkaa haitatta ranskalaisten perunoiden mättämistä.

Kun puhutaan ikääntymiseen liittyvistä ilmiöistä, elintapojen muutosten tulisi paastoa lukuun ottamatta olla sellaisia, että niitä voi noudattaa pysyvästi, jotta saisi jotain todellista terveyshyötyä. Kolmen viikon kuuri johtaa vain painon jojoiluun.

Jaksosta ei oikeastaan jäänyt käteen mitään uutta eikä konkreettista. Biologisen ja kronologisen iän määrittämien verinäytteestä voidaan katsoa viihteeksi.

Osa 5: Energiahoidot

Viides jakso oli täydellistä tuubaa. Siinä energiaparantaja kertoi, kuinka ihmisessä on 2 metrin etäisyydelle ulottuva ”energiakenttä”, jota hoitamalla ja muuttamalla hän voi vaikuttaa terveyteen ja vointiin.

Tarinaan liittyi tuttu väite siitä, että kvanttiteoria muka tukisi energiahoitojen vaikutuksia. Terapeutti väitti, että fysiikan kaksoisrakokoe todistaisi, että ihmisen energiakenttä olisi yhteydessä elimistöön ja sitä kautta voisi vaikuttaa.

Ei todista. Kaksoisrakoketta on käytetty ns. kavnttifysiikan duaalimallin tutkimiseen ja sen avulla on todistettu, että valo on sekä hiukkasia että aaltomaista energiaa.

Mitään tekemistä tällä kokeella ei ole ihmisen energiakenttään liittyvien uskomusten tai hoitojen kanssa eikä se todista mitään kuvitellun energiakentän vaikutuksista elimistön toimintaan.

Energiahoitaja kertoi, että energia kulkee faskioissa. Jäin ihmettelemään, mihin meridiaanit olivatkaan nyt kadonneet. Tähän mennessä meridiaanit ovat olleet olennainen osa kuviteltuja energiavirtoja. Mielenkiintoista oli, että ristiluu ja niska näyttivät olevan kaiken keskiössä.

Ohjelmassa energiahoidettavana oli myös terapeutin mukana (?) tullut tanssija, joka kiemurteli näyttävästi energiahoidon aikana. Osa mukana olleista Goopin henkilökunnasta kertoi vaipuneensa jonkinlaiseen transsiin.

Yksi henkilökunnasta kertoi olevansa skeptinen hoidon suhteen. Hän ei hoidon aikana näyttänyt kiemurtelevan ja jälkikäteen kertoikin hoidon olleen lähinnä rentouttavaa.

Havainnot sopivat siihen, että tällainen energiahoitotapahtuma voi olla rentouttava. Osa hoidettavista, todennäköisesti suggestioherkimmät, tuntevat erilaisia kehoon liittyviä kokemuksia. Tiedämme, että hypnoosissakin suggestioherkimmät menevät syvempään hypnoosiin ja ovat voimakkaammin manipuloitavissa.

Mielenkiintoista oli myös se, että terapeutin mukana ollut lääkäri (?) kokeili antaa energiahoitoa gurun ohjaamana. Antaessaan hoitoa hän tunsi käsiensä liikkuvan tahdottomasti. Tästä tuli mieleen taikavarpujen avulla kaivon paikkaa etsivät, jotka kuvaavat vastaavaa käsien liikkumista tahdosta riippumatta.

Osa 6: Meediot ja selvännäkeminen

Viimeisessä jaksossa todettiin olevan tosiasia, että kuolleet viestivät tuonpuoleisesta ”energian” avulla. Jokaisessa meissä on meedion mukaan kyky vastaanottaa noita viestejä harjoittelemalla.

Vieraana oli tunnettu meedio ja sekä tutkija, joka tutki meedioiden tuonpuoleista viestintää. Meedio on henkilö, joka välittää tietoja tuonpuoleisesta eli kuolleiden viestijä energian avulla kun taas selvännäkijä ”lukee” ihmisten energiaa.

Meedio kertoi Goopin ryhmälle maailman olevan litteä eikä pyöreä. Maailma on kuin paperi, jonka toisella puolella olemme me ja toisella puolella edesmenneet ja energian avulla me voimme kommunikoida edesmenneiden kanssa.

Meedio myöskin ”luki” Goopin henkilökuntaa ja ohjelmassa annettiin ymmärtää, että lukeminen osui kohdalleen. Tosin joku kritisoi, että ne eivät sisältäneet mitään konkreettista, jonka perusteella olisi voinut päätellä niiden osuvuutta muutoin kuin sattuman kautta.

Positiivista ohjelmassa oli, että mukana oli myös kriittistä näkökulmaa ja käytiin läpi Hot reading- ja Cold reading –termit. Hot reading tarkoittaa, että meedio ottaa selvää lukukohteestaan etukäteen. Cold reading tarkoittaa, että meedio päättelee kohteensa verbaalisesta ja non-verbaalisesta viestinnästä ja hakee häneen sopivia ominaisuuksia kokeilemalla.

Jaksossa mukana ollut tutkija Julie Beischel väitti, että hän on pystynyt todistamaan meedion kykenevän viestimään tuonpuoleisesta, vaikka Hot reading ja Cold reading ovat suljettu pois.

Hän luultavasti viittasi 8 koehenkilöllä tekemäänsä kokeeseen vuonna 2007 ja sen toistoon 20 koehenkilöllä vuonna 2015. Näissä kokeissa tutkijat väittävät saaneensa todistuksen tuonpuoleisen viestinnän onnistumisesta.

Jään vain ihmettelemään, että miksi tutkija ei ole noutanut James Randi Foundationin miljoonan dollarin palkintoa, joka myönnetään tutkijalle, joka kykenee todistamaan paranormaalin ilmiön pitävästi kontrolloiduissa olosuhteissa. Kukaan muukaan ei ole kyennyt palkintoa saamaan, vaikka se oli haettavissa vuodesta 1996. Sittemmin vuoden 2015 jälkeen haaste tosin on lopetettu.

Yhteenveto

Sen perusteella, että jotain ei ole tutkittu ja todistettu, ei voida sanoa, ettei se toimisi.

Näin ohjelmassa todettiin. Tottahan se tietenkin on. Kuitenkin, kun väittää jonkin toimivan, tulee kyetä esittämään uskottavaa näyttöä väitteen tueksi.

Näytön taakka on aina väitteen esittäjällä eikä tuollainen perustelu ole rationaalinen. Mikäli hyväksyisimme tuon perustelun, mikä tahansa villi ajatus vaikkapa sienipöllyssä muuttuisikin realistiseksi.

Tyypillistä sarjalle kokonaisuutena oli, että siinä näytettiin vain ja ainoastaan se puoli tarinasta, joka tuki haluttua viestiä katsojille eikä edes pyritty analyyttiseen ja kriittisen arvioon.

Esitetyt teoriat ja hoidot olivat pääasiassa vain hypoteeseja ja niiden tueksi esitettyjä gurujen visioita yksittäisillä tapauksilla häystettynä. Hypoteesien tueksi ei tuotu mitään uskottavaa näyttöä. Mikäli joku todella uskoo noihin tarinoihin, niistä voi olla myös haittaa.

Joka jakson alussa kerrottiin, että: ”Sarjan tarkoitus on viihdyttää ja informoida mutta ei antaa neuvoja. Kysy lääkärin neuvoja terveyteesi ja hoitoihin liittyen.” Niinpä.

Ainoa asiallinen ja koko sarjan paras jakso oli jakso 3, joka käsitteli naisen seksuaalisuutta ja nautintoa. Muita jaksoja ei kannata katsoa muutoin kuin viihteenä.