Talven aikana on saattanut kertyä jokunen kilo lisää painoa. Mielessä saattaa siintää jopa laajempi elämäntaparemontti, jossa mukana on myös uusi ruokavalio.
Ehkä on liian yksinkertaista ajatella, että riittäisi kun vähentää herkkujen syöntiä ja liikkuu hieman lisää. Viralliset ravintosuositukset lautasmalleineen ja ruokakolmioineen tuntuvat ilmeisesti liian tylsiltä ja muistuttavat perinteistä kasvotonta terveysneuvontaa. Tarvitaan siis muotidieetti, johon voi hurahtaa!
Dieettien määrän suhteen tilanne ei ole koskaan ollut niin hyvä, kuin se on tänään. Dieettejä on kymmenittäin, ja jokainen lupaa todella nopean ja pysyvän painonpudotuksen ja hyvinvoinnin. Koska elämme individualismin kulta-aikaa, jokaiselle tulee löytyä myös yksilöllinen dieetti.
Muutamassa minuutissa löysin internetistä mm. seuraavat: 5:2-dieetti, Atkinsin dieetti, Best Life -dieetti, Cambridge-dieetti, Dean Ornish -dieetti, GI-dieetti, hiivaton dieetti, kolmen tunnin dieetti, L.A. Shape -dieetti, lantio-reisidieetti, mehudieetti, New York -dieetti, Pellinki-dieetti, pH-dieetti, sairaaladieetti, Scarsdale-dieetti, Scentsational-tuoksudieetti, Slim-Fast, South Beach -dieetti, Super-Jutan dieetti, Supermarket-dieetti, uusi Beverly Hills -dieetti, kaalikeittodieetti, paleodieetti, pariisilainen dieetti, Välimeren ruokavalio, vatsalihakset esiin -dieetti, vegetarismi, veganismi, veriryhmädieetti, Victoria Principalin bikinidieetti, vähähiilihydraattinen dieetti, Yksi Muutos -dieetti ja Zone-dieetti.
Mielenkiintoista näissä dieeteissä on se, että vaikka ne ovat useimmiten täysin ristiriidassa keskenään, kaikki ovat suurenmoisen tehokkaita. Kiloja lähtee nopeasti, jopa 1 kg päivässä. Pikaisesti tarkasteltuna tehokkaimpia ei uskaltaisi jatkaa pitkään, ettei paino lipsahtaisi vahingossa miinuksen puolelle. Tarvitsemmeko kuitenkaan näin monta erilaista dieettiä?
Dieetin valinta on varmaan osittain trendikysymys. Muutama vuosi sitten monet karppasivat — tänään laajin innostus siihen on jo hiipunut. Paleodieetillä on omat fanaattiset kannattajansa, kuten myös veganismilla.
Ajan kuluessa jokaiseen dieettiin jää fanaattisin käyttäjäryhmä, joka ylläpitää kiihkeää keskustelua aiheesta. Näissä keskusteluissa tuodaan esiin omaa positiivista kokemusta. Eri mieltä olevia nimitellään vähemmän sivistyneesti.
Palstoilla esitellään mukatieteellisesti ns. kirsikanpoiminnalla valittuja tutkimuksia, jotka tukevat omaa dieettiä. Huvittavinta lienee, että tiettyä dieettiä tukevat julkaisulistat ovat palstalla kuin palstalla usein identtisiä. Kokemukseni mukaan listan on laatinut yksi dieettiin uskova henkilö. Keskusteluun osallistuva on harvoin jakamiaan tutkimuksia itse lukenut.
Osalla dieeteistä on houkutteleva nimi. On varmaan hienoa kertoa ystäville, että noudattaa Scarsdale-dieettiä tai Scentsational-tuoksudieettiä.
Pariisilainen dieetti on Ilta-sanomien mukaan viime talven hitti. Dieetissä on kolme vaihetta: kahvilavaihe, bistrovaihe ja lopulta gourmet-vaihe.
Perehtymättä tarkemmin tuon viimeisen vaiheen sisältöön, useimmat meistä haluaisivat varmaan noudattaa jotakin sen muotoa seuraavalla Pariisin matkallaan. Vaikka dieetin mukaan kyseessä on aivan ”uusi lähestymistapa syömiseen”, otetaan siinäkin ravinto suun kautta.
PH-dieetissä korjattava terveysongelma on kehon liikahappamoituminen. Dieetin mukaan nykyinen elintapamme happamoittaa elimistöämme. Se taas johtaa kymmeniin vaivoihin ja sairauksiin.
Happamuutta aiheuttavat tietyt ruoka-aineet, ja sitä kumoavat tietenkin emäkset, joita muodostuu toisista ruoka-aineista. Dieetti ei perustu mihinkään tietoon ja on ristiriidassa fysiologian kanssa.
Elimistön ja solujen pH on yksi tarkimmin säädeltyjä suureita. Veressä on useita puskurijärjestelmiä, ja lisäksi keuhkot ja munuaiset säätelevät sitä koko ajan. Tämän dieetin keskeinen tavoite lieneekin myydä kalliita terveystuotteita, sillä dieettiä on käytännössä mahdoton toteuttaa ilman erikoisvalmisteita.
Veriryhmädieetissä uskotaan, että veriryhmämme määrää, mikä dieetti sopii kullekin. Yhteys on todella kaukaa haettu, sillä veriryhmällä ja ravintoaineilla ei ole osoitettu mitään yhteyttä.
Tuttu hematologi tiesi kertoa, että veriryhmädieetti sai alkunsa, kun yhden geneettispohjaisen ravintoaineen pilkkoutumisongelman havaittiin esiintyvän vain tietyn veriryhmän omaavilla. Tästä vedettiin sitten suora yhteys siihen, että kaikkien pitäisi syödä veriryhmänsä mukaan. Hiljattain tehdyssä veriryhmädieetin systemoidussa katsauksessa todettiin, että tutkimusnäyttö ei tue dieettiä.
Paleodieetissä jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota. Se perustuu uskomukseen, että geenimme eivät vielä — huolimatta yli kymmenen tuhannen vuoden geneettisistä ja epigeneettisistä muutoksista ja vaelluksesta Afrikan savanneilta kylmään pohjolaan — ole vielä sopeutuneet viljoihin.
Emmehän me oikeasti voi tietää mitä esi-isämme söivät. On epätodennäköistä, että he olisivat viettäneet jatkuvia riistabakkanaaleja tuon ajan kivisillä keihäillä metsästäessään. Tuohon aikaan odotettu elinikä oli lyhyempi kuin tämänhetkinen oma biologinen ikäni. On todennäköisempää, että he söivät mitä löysivät ja kiinni saivat.
Vasta kun maanviljelys keksittiin, väestö alkoi kunnolla kasvaa. Tieteellistä näyttöä siitä, että viljan syöminen ei sopisi ihmiselle, ei ole olemassa. Pikemminkin on päinvastoin, sillä kokojyväviljat ovat todettu terveyttä edistäviksi.
Se, että laktoosin sieto on parempi pohjoisilla alueilla, missä lehmien maito on ollut tärkeä ravinnon lähde, on hyvä esimerkki siitä, että evoluutio on nopeampaa kuin paleodieetin kannattajat uskovat.
Pellinki-dieetti on esimerkki ilmiöstä, jossa jokaisen itseoppineen ravintogurun tulee nimetä oma dieetti. Se muistuttaa tavanomaista vähähiilihydraattista (VHH) dieettiä mutta on gurunsa muokkaama ja nimeämä.
Pellinki-dieetillä tulisi välttää sokerin lisäksi kaikkia hiilihydraattipitoisia ruokia kuten viljatuotteita, perunaa, pastaa ym. Niitä korvataan proteiinilla ja rasvoilla. Vihanneksia ja marjoja saa nauttia vaikka ne ovat hiilihydraattipitoisia.
Dieetti sisältää runsaasti lihaa, ja rasvana suositellaan voin kaltaisia eläinrasvoja, oliiviöljyä tai kookosöljyä. Rypsiöljy, margariini ja vähärasvaiset maitotuotteet ovat kiellettyjä.
Dieetin kerrotaan auttavan korkeaan verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin, masennukseen, uniapneaan, kuorsaukseen, ihottumiin ja tulehduksiin. Pelkästään noiden parantuvien sairauksien sekalainen lista on tunnusmerkillistä perusteettomalle terveysväittämälle. Mitään kunnon tutkimuksia Pellinki-dieetin terveysvaikutuksista ei ole esitetty.
Millainen dieetti sitten kannattaisi valita?
Jos tavoitteena on pudottaa painoa, monet dieetit toimivat melko hyvin lyhyellä aikavälillä. Esimerkiksi karppauksella saadaan kyllä tehokkaasti painoa pienennettyä, mutta sen pitkän ajan laihdutusteho ei ole parempi kuin muilla laihdutusdieeteillä.
Useimmissa tapauksissa dieetin nopea laihdutusteho selittyy sillä, että ennen dieettiä ruokavalio on ollut pahasti pielessä. Olennaista on kuluttaa enemmän energiaa kuin saada sitä. Rajut ja nopeat painonlaskut eivät kuitenkaan yleensä jää pysyviksi, sillä pysyvä tulos vaatii elintapojen muutosta.
Jos dieetti liittyy tarpeeseen tehdä pysyvämpi ruokailutapojen muutos, tilanne muuttuu haastavammaksi. Dieetin tulisi olla kohtuullisen helposti toteutettavissa Suomesta saatavilla ruoka-aineilla. Dieetin tulisi sopia jatkuvaan käyttöön, eikä vain hetkelliseen itsensä kiusaamiseen.
Dieetillä tulisi saada riittävästi vitamiineja, kuituja ja ravintoaineita. Toisaalta dieetti ei saisi johtaa terveydelle haitallisiin seurauksiin. Useimmat yllä luetellut dieetit ovat sellaisenaan jatkuvaan käyttöön ongelmallisia.
Mitä sitten tämän hetken paras tutkittu tieto sanoo ravinnostamme? Mitkä ruokaryhmät ovat terveyttä edistäviä ja mitkä sitä heikentäviä? Viime vuonna Fardet ja Boirie julkaisivat kattavan koosteen ruokaryhmien terveysvaikutustutkimuksista (kooste liitteenä lopussa). Kyse ei ole pelkästään alkuperäistutkimusten kattavasta koosteesta vaan tutkimuskoosteiden (meta-analyysien) ja systemoitujen katsauksien koosteista eli koosteiden koosteista.
Tieteessä on normaalia, että saadaan satunnaisesti toisistaan poikkeavia tuloksia, sillä analyysi perustuu tilastolliseen todennäköisyyteen. Sen vuoksi yksittäisen tutkimuksen tai meta-analyysin sijaan tulisi tarkastella koko tutkimusmassaa ja sen painottumista terveyshyötyjen tai –haittojen puolelle.
Yksittäisen tutkimuksen poiminen tutkimusmassasta ei anna tasapuolista kuvaa tilanteesta. Yleisin virhe on valita tutkimuksia, jotka tukevat omaa aikaisempaa käsitystä ja unohtaa muut.
Fardet ja Boirien koosteanalyysin mukaan terveydelle haitallisia ovat huonolaatuiset hiilihydraatit (esim. makeutetut juomat, valkoinen vilja ja riisi) sekä liiallinen punainen liha. Terveyttä edistäviä taas ovat kasvikset, palkokasvit, pähkinät, hedelmät ja täysjyväviljat.
Kalan syönti liittyi selvästi parempaan terveyteen, kana oli lähempänä neutraalia. Meijerituotteet olivat myös positiivisella puolella. Maidon osalta ei näyttänyt löytyvän selvää eroa rasvaisuuden suhteen, tosin löydökset olivat ristiriitaisia.
Eri sairauksien osalta (sydäntaudit, diabetes, syöpä) oli painotus hieman erilainen mutta pääsääntöisesti suunta oli kaikissa samanlainen. Aivan uunituore Yhdysvaltojen ravintosuositus (USDA 2015 Dietary Guidelines Advisory Committee) on hyvin samoilla linjoilla.
Suurin osa edellä mainituista dieeteistä on ristiriidassa tutkitun tiedon kanssa. VHH-dieetissä suositellaan välttämään huonolaatuisia hiilihydraatteja ja lisäämään kasviksien ja palkokasvien osuutta — juuri niin kuin tutkimusnäyttö kehottaakin. Kuitenkin siinä suositellaan välttämään myös täysjyväviljoja, jotka on vakuuttavasti todettu terveyttä edistäviksi ja hyviksi kuidun lähteiksi.
Punaisen lihan syönti lisääntyy tyypillisesti VHH-dieetissä. Punaisen lihan on todettu olevan suurina määrinä terveysriski. VHH soveltuu kyllä laihduttamiseen, mutta yhtään satunnaistettua tutkimusta ei ole tehty dieetin pitkäaikaisvaikutuksista kuolleisuuteen tai sairastuvuuteen.
Lisäämällä VHH-dieettiin täysjyväviljat, vähentämällä lihan määrää ja korvaamalla sitä kalalla ja kasvisproteiineilla dieetti paranee olennaisesti. Tällaista VHH-dieettiä on menestyksellisesti käytetty mm. diabeetikoiden hoidossa.
VHH-dieettiin näyttäsi jostain syystä kuuluvan myös eläinrasvojen suosiminen. Tuore meta-analyysi kertoi, että tyydyttynyt rasva ei ole itsenäinen riskitekijä sairauksille. Tämän on tulkittu tukevan sitä, että tyydyttynyttä rasvaa voi nauttia runsaasti ilman ongelmia. Yksikään tutkimus ei ole kuitenkaan osoittanut, että tyydyttyneen rasvan lisääminen dieettiin parantaisi terveyttä.
Yleensä dieetissä ei vain lisätä tai vähennetä jotain ravintoainetta, vaan ravintoaine vaihdetaan toiseen. Koska on varsin vakuuttavaa näyttöä siitä, että tyydyttyneen rasvan vaihtaminen monityydyttymättömiin (esim. rypsiöljy) edistää terveyttä, on vaikea ymmärtää miksi juuri tyydyttynyttä rasvaa pitäisi saada runsaasti.
Tyydyttyneen rasvan kannattajat vetoavat tavallisesti Sydney Diet Heart Studyyn, joka julkaistiin 1978. Sen jälkeen on tehty lukuisia muita tutkimuksia, joissa vaihtaminen monityydyttymättömiin rasvoihin on osoitettu terveydelle edulliseksi. Sydney-tutkimus on jäänyt ainoaksi tyydyttyneen rasvan hyödyllisyyttä tukevaksi.
70-luvulla käytetyt öljyt ja margariinit olivat erilaisia kuin tänään kaupoista saatavat mm. rasvahappojen ja transrasvojen osalta. Tämä voi selittää eroa. Tosin tyydyttyneissä rasvoissakin voi olla eroja.
Elämäntapadieeteissä täytyy olla jotain maagista ja riippuvuutta aiheuttavaa. Dieetin aloittamiseen liittyy usein laajempi elämäntapojen muuttaminen tai huoli omasta terveydestä. Todennäköisesti tietynlainen hurahtaminen dieettiin helpottaa sen toteuttamista.
Kun useimmiten aikaisempi ruokavalio on ollut pahasti pielessä, myönteisen vaikutuksen huomaa nopeasti melkein kaikilla dieeteillä. Kokemus dieetin positiivisesta vaikutuksesta voimistaa edelleen omia uskomuksia dieetin poikkeuksellisista ominaisuuksista ja hyödyistä.
Tänään jokainen googlausta osaava on mielestään hetkessä alan asiantuntija koulutuksesta riippumatta. Netistä kyllä varmasti löytää mielipiteitä ja tutkimuksia, jotka tukevat omaa kantaa.
Harmittavan usein dieetin toteuttaja muuttuu aggressiiviseksi some-eläimeksi, joka hyökkää kaikkia eri mieltä olevia vastaan. Pari vuotta sitten julkaistiin kaksoissokkotutkimus, jossa vaihdettiin ravinnon rasvakoostumusta ja tutkittiin sen vaikutusta mielialaan. Tutkimuksessa runsas tyydyttyneen rasvan saanti lisäsi vihamielisyyttä (hostility-anger). Olisiko niin, että juuri tuo runsas eläinrasvojen saanti tekee joidenkin dieettien käyttäjistä aggressiivisia?
Usein näkee, että ennen elämäntapamuutosta käytössä ollut ruokavalio rinnastetaan virallisiin ravintosuosituksiin, vaikka sitä ei olisi lainkaan noudatettu. Tämän perusteella Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja ravitsemustieteilijät nähdään kansan vihollisina, jotka salaliitossa ruokateollisuuden kanssa tahtovat kansalle pahaa.
On vaikea ymmärtää ruokavalioihin latautunutta intohimon määrää. Mielenkiinnolla odotan, millaisen kuraryöpyn tämä kirjoitukseni saa päälleen.
Dieetti on aina yksilöllinen ja kulttuurisidonnainen
Ravintosuositukset ovat vain tutkittuun tietoon perustuvia keskimääräisiä suosituksia, ei määräyksiä. Ruoka-aineiden soveltuvuuden osalta on suuria yksilöllisiä vaihteluita. Oma henkilökohtainen dieetti muotoutuu niiden ja makutottumusten mukaan. Ravintosuositusten tavoitteena on lisätä tietoisuutta omien valintojen pohjaksi, ei esimerkiksi määrätä kaikki syömään kaikkia ruokakolmion tuotteita suositellussa suhteessa.
Ruoka on myös hyvin kulttuurisidonnaista. Välimeren ruokavalio ei ole sellainen kuin on, koska tutkimukset olisivat sen osoittaneet terveyttä edistäväksi, vaan koska Välimeren alueella noita ruoka-aineita on hyvin ja kohtuullisella hinnalla saatavissa.
Myös ympäristömme kestävyyden ja eettisten seikkojen tulisi vaikuttaa ruokavalioomme ja ohjata valintojamme. On järkevää pyrkiä hyödyntämään dieetissään kotimaisia tuotteita ja lähituotantoa silloin, kun ne ovat ravintoarvoiltaan hyviä, eikä pyrkiä noudattamaan eksoottisen dieetin yksityiskohtia.
Vastaavasti proteiinin osalta tulisi vähentää lihan kulutusta ja lisätä kasviperäisen proteiinin ja kalan syöntiä. Hyvän dieetin ei myöskään tulisi edellyttää ravintolisien käyttöä D-vitamiinia lukuun ottamatta.
Fardet et al Nutr Reviews 2014
32 vastausta artikkeliin “Terveellistä dieettiä etsimässä”
Google: dieetti huijaus
[…] Tutkimuksen tulokset näet oheisesta diasarjasta. Voit myös lukea päätuloksen Juhani Knuutin blogista. […]
I’m glad to be reading this article, I simply want to offer you a huge thumbs up for your great information.
Tableau Guru
http://www.sqiar.com
Kiitos hienosta blogista! Löysin tämän vähän myöhään, toivottavasti voin kysyä vielä tästä vanhemmasta jutusta. Kirjoitat, että kovat rasvat eivät nykykäsityksen mukaan ole itsenäinen sairauksien riskitekijä. Kuitenkin monet asiantuntijat väittävät edelleen, että juuri niin on, kuten Heli Kuusipalo linkittämässäni jutussa: ”…monissa tutkimuksissa on osoitettu, että ne kovettavat verisuonia ja altistavat sydän- ja verisuonitaudeille”. Kyllä maallikko on tässä edelleen kovin hämmentynyt kun asiantuntijatkin näyttävät olevan erimielisiä. Mistä tämä ristiriita? Koska Kuusipalohan nimenomaan ei puhu kovasta rasvasta pehmeään vaihtamisen eduista, vaan kovan rasvan itsenäisestä vaikutuksesta.
http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1425876470320
Kyseessä ei liene erimielisyydestä vaan siitä, että tieto tarkentuu ajan kanssa kun tutkimuksia tulee lisää. Viime vuosina on tullut tutkimustuloksia, jotka eivät tue sitä, että tyydyttyneet rasvat olisivat itsenäinen riskitekijä, toisin kuin aiemmin on ajateltu. Täytyy muistaa, että tämä tarkoittaa vain sitä, että näissä tutkimuksissa tilastollinen analyysi ei kyennyt näyttämään, että tyydytteneet rasvat olisivat jääneet jäljelle kun muut tekijät on otettu tilastollisesti huomioon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyydyttynyt rasva olisi hyödyllistä, vaikka näin näyttää jotkut tämän tulkitsevan. Rasvan vaihtaminen monityydyttymättömään on kuitenkin terveydelle hyödyllistä.
Miksi joitakin häiritsee, jos haluaa noudattaa jotain tiettyä dieettiä? Tämä minua eniten hämmästyttää. Jos joku uskoo saavansa paremman terveyden jollain dieetillä, niin eikö se ole jokaisen oma asia. Suomessa on jo tarpeeksi sairaita muutenkin.
Tuntuu kuin jonkin dieetin seuraaminen olisi suorastaan rikos. Ilmeisesti on kansalaisvelvollisuus syödä, mitä viralliset ravintoneuvojat suosittelee, vaikka suositukset olisi terveyshaitta, mitä ne näyttävätkin olevan
Minulle ne ainakin ovat olleet terveyshaitta, joten lopetin kaikki viljatuotteet.
Terveyteni alkoi rapistua, kuten usein käy 68 ikäiselle ihmiselle. Verenpaine on yleensä ensimmäinen merkki terveyden heikentymisestä. Sitten alkaa tulla asiaa tihenevään tahtiin asiaa lääkärille.
Vaihdettuani ruokavailion vastoi kansallisia suosituksi pääsin kaikesta vaivoista eroon jopa jatkuvasta selkä kivuista. Tällä hetkellä terveyden tilani on erinomainen.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei tauti parane samoilla eväillä, jolla se on hankittu.
Artikkelistani ei kyllä pitäisi saada sitä käsitystä, että jonkun dieetin noudattaminen häiritsisi kirjoittajaa. Enemmän tarkoitus on pohtia sitä, että ihmiset suhtautuvat dieetteihinsä liian fanaattisesti ja että siihen liittyy niin paljon perustelemattomia terveysväitteitä.
Kyllä, kiitos. Tämä viesti pitäisi saada vielä selkeämmin ulos ihmisille. Liikaa asiantuntijatkin käyttävät edelleen energiaa voihin. Voisiko tämän kirjoituksesi tiivistää jotenkin näin: Syökää päivittäin pääasiassa kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, kalaa ja maitotuotteita. Kuorruttakaa salaatit kasviöljypohjaisilla kastikkeilla ja maustakaa ruoka vaikka sitten voi-nokareella jos se omaan suuhun hyvältä tuntuu. Valitkaa leivän päälle levite, jossa on lisättynä kasviöljyjä. Painonhallinnan helpottamiseksi älkää valitko kevytelintarvikkeita, joista rasva on poistettu, sillä ne korvataan valitettavan usein epäterveellisillä välipaloilla.
Netissä ja somessa olevaa kriittisyyttä voisi helpottaa se, että vuosien varrella tehdyt virheet myös avoimesti tunnustetaan ja keskustellaan läpi. Juu, suosittelimme vähärasvaista ruokavaliota ja ajattelimme ravinnon kovien rasvojen olevan suuremmassa roolissa. Niin ja se trans-rasvapitoinen margariini, jota myytiin terveellisten kasviöljyjen mielikuvilla oli nolo juttu. Mutta hei ei voi mitään tekevälle sattuu ja eteenpäin mennään. 🙂
”Tämä viesti pitäisi saada vielä selkeämmin ulos ihmisille.”
Sikäli kun ravitsemussuosituksissa suositellaan ettei ruokavalion tulisi olla erityisen vähärasvainen ja mainitaan vielä ne suositeltavat rasvanlähteet, niin näkisin että viesti on niin selkeä kuin voi olla. On eri asia jos sitä ei halua ymmärtää.
”Tuore meta-analyysi kertoi, että tyydyttynyt rasva ei ole itsenäinen riskitekijä sairauksille. Tämän on tulkittu tukevan sitä, että tyydyttynyttä rasvaa voi nauttia runsaasti ilman ongelmia.”
Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm totesi syksyllä, että tyydyttyneellä rasvalla ei ole itsenäistä vaikutusta sydänterveyteen. Hän totesi myös, että tyydyttyneen rasvan osalta on alusta asti ajateltu väärin, mutta ei totaalisen väärin.
Lisää Fogelholmin tekstiä: ”Eläinrasvalla ei ole viime vuosina voitu osoittaa itsenäistä vaikutusta sydänterveyteen. Monien tutkimusten mukaan niitä ei voi pitää epäterveellisinä, mutta ne eivät ole myöskään terveellisiä. Jos eläinrasvan saantia vähennetään ja tilalle tulee kasvirasvaa, terveys kohenee. Voin vaihtaminen margariiniin on siis edelleenkin sydämen terveyden kannalta hyvä asia. Perusteluna vain on yhä enemmän margariinin (kasvirasvan) terveellisyys, kuin voin (eläinrasvan) epäterveellisyys.”
Osaisitko selventää tieteelliseltä kantilta, niin että kadunkulkijakin (joka ei syö voita!) ymmärtää, että miten eläinperäiseen rasvaan tulisi nykytiedon valossa suhtautua?
Lyhyesti arkikielellä voisi tiivistää seuraavasti: Ei tarvitse olla hirveän huolissaan, jos ravinnossa on myös tyydyttynyttä rasvaa ja haluaa käyttää esim Oivariinia leivällä ja haluaa maustaa myös kastiketta ja perunamuusia voilla. (ellei ole suuria ylipaino-ongelmia) Kuitenkin olisi terveydelle eduksi, jos kykenisi mahdollisimman paljon käyttämään kasvisöljyjä kovan rasvan tilalla silloin kun se on mahdollista.
Tähän liittyy myös toinen ilmiö, eli rasvan liiallinen välttäminen ja sen korvaaminen huonolaatuisilla hiilihydraateilla; tämä ei ole terveydelle edullista. Rasvasta on ehkä aikaisemmin liikaa varoiteltu ja dieetti on mennyt vain huonommaksi kun tilalle on tullut huonoja hiilihydraatteja. Rasvaa saa olla ruoassa kohtuullisesti ja suosia kokojyväviljoja.
Selvensikö yhtään?
Meillä mieheni kanssa on ollut varaa ITSE kokeilla vhh-ruokavaliota ja todeta sen positiiviset vaikutukset. Lapseni ovat myös siihen siirtyneet hyvin tuloksin. Eihän mikään tutkimus kysy meiltä, mitkä ovat vaikutukset. Vain virallinen käypä hoito jyrää ja jos se olisi ollut hyvä, ei meillä olisi tällaista määrää sairaita. Mutta takaahan se ahkerille lääkäreille ja kirurgeille töitä. Koko kansakuntamme kaatuu tähän kuormaan. Ajatelkaa itse! Tyydytetty rasva eli VOI on parasta aivoille. Ottakaa vastuu itsestänne ja kyselkää lääkärienne sidonnaisuuksista lääketehtaisiin tai ruokateollisuuteen!
Tässä jälleen on loistava esimerkki siitä miten mikään perustelu ja tieto ei pysty vaikuttamaan ihmiseen, joka oman kokemukseensa perustuen uskoo johonkin vahvasti. Melkein kaikki kommentoijan väitteet ovat vailla perusteluja – ainoastaan todetaan, että näin on, ja aamen. Lopulta päästään sitten salaliittoihin, joissa lääkärit, viranomaiset ja lääketeollisuus yhdessä myrkyttävät kansan. Tämä on juuri sellainen kommentti, jota ounastelin saavani ja tulihan nyt ainakin yksi.
”Melkein kaikki kommentoijan väitteet ovat vailla perusteluja – ainoastaan todetaan, että näin on, ja aamen”
Väitätkö Anjan olevan kykenemätön huomaamaan itsessään ja perheessään muutoksen parempaan, kun ruokavalio on vaihdettu toiseen? Vai väitätkö hänen myös valehtelevan?
Kysymys ei ole siitä etteikö Anja voisi itseään tarkkailla ja todeta voivansa paremmin. Siitä ei voi kuitenkaan päätellä, että tuo dieetti sopisi muille. Siitä ei voi myöskään päätellä, että kokemus johtuisi dieetistä ylipäätään. Kyse ei ole valehetelemisesta vaan siitä, että kokemus voi olla myös lumevaikutusta. Me yleensä aliarvioimme lumevaikutuksen tehon, olen nähnyt lumekontrolloidussa tutkimuksissa uskomattomia vaikutuksia myös lumeryhmässä. Dieetti on niin suuri elämänmuutos, että siinä on isosti lumetta mukana. Ei ole kuitenkaan perusteltua sanoa, että ei olisi väliä tuleeko vaikutus oikeasti vai lumeesta. Tuolle yksilölle on toki sama, mutta emme voi alkaa myydä dieettiä taikka hoitoa muille, jos se perustuu pelkästään lumeeseen.
Vapaana luonnossa elävä eläin voi vapaasti valita mitä se syö. Ottaen tietysti huomioon elinympäristön rajoitukset. Sen verran valinnanvaraa löytyy kuitenkin varmasti, että sen banaanin voisi vaihtaa johonkin muuhun jos se aiheuttaisi esim. kipua suolistossa. Enkä tarkoittanut eläinten kohdalla banaanin vaihtamista omenaan, vaan hieman suurempia linjoja ravinnon suhteen. Eläimet ovat kasvissyöjiä, lihansyöjiä tai sekasyöjiä lajista riippuen. Lajin kaikki yksilöt tulevat toimeen samanlaisella ravinnolla. Ihminen lienee sekasyöjä, joten lautasmalli on mielestäni loistava runko ihmisen ravitsemukseen. Hyvin pieni osa ihmisistä ei pysty syömään kuten muut lajitoverinsa, koska heillä on jokin sairaus tai allergia. Heille erikoisruokavalio on perusteltua, jotta heidän elämänsä olisi inhimillistä (luonnossa elävien eläinten keskuudessa nämä yksilöt eivät selviydy). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että joka toinen Matti ja Maija tarvitsisi yksilöllisen dieetin!
”olemme kaikki yksilöitä ja myös dieetti on sen mukainen eikä yhdellä reseptillä pärjää.”
Tämäkin vähän ihmetyttää. Ihminen lienee maapallon ainut laji, joka tarvitsee yksilöllisen rukavalion. Vai löytyykö esim. karppaavia oravia? Tai onko gorilloista vain osa vegaaneja ja toiset noudattavat Atkinsin dieettiä? Luulisi, että lajin sisällä kaikki sen yksilöt pärjäävät samanlaisella ravinnolla? Fysiologisesti ja anatomisesti lienemme samanlaisia? Onko ihmisen kohdalla kyse enemmän psyykkisistä asioista, koska valinnanvaraa on paljon?
Esimerkiksi allergiat, keliakia tai laktoosi-intoleranssi ovat aivan todellisia sairauksia, jotka edellyttävät tietynlaista dieettiä. Fysiologiamme ja anatomiammekaan ei ole täysin samanlainen kaikille vaan meillä on jokaisella ns. ”heikkoja kohtia”. Tämän lisäksi vaikuttaa yksilöllisesti ainakin elintavat ja ympäristö.
Psyykelläkin (persoonallisuus, kasvatus, kokemukset jnejne) on toki oma roolinsa, milloin enemmän, milloin vähemmän.
Ihminen on monimutkainen kokonaisuus!
Tiina Louhi jo näytti tätä kommentoivankin. Kommentissani annoin myös muutaman muun esimerkin milloin esim viljat eivät jollekin vain sovi. Suurimmalle osalle käy varmaan aika samanlainen ruokavalio terveyden osalta.
Kokonaan toinen vielä mainitsematta jäänyt ilmiö näiden listattujen yksilökokemusten taustalla on lume-vaikutus. Yksilöiden reaktiot myös dieetteihin omaa vahvan lume-osuuden. Sen vuoksi yksilöiden reaktiosta ei kannata tehdä tämän yksilön ulkopuolelle meneviä johtopäätöksiä ja alkaa esim suosittelemaan jotain diettiä koko väestölle. Tarvitaan lume-kontrolloituja tutkimuksia.
Eläinten osalta voisi ehkä pohtia mitä ne tekisivät, jos niillä olisi mahdollisuus valita? Jos gorilla saa vatsavaivoja banaanista, eipä sillä taida olla muita vaihtoehtoja, kuin syödä banaaneja, jos vain niitä tarjotaan. Miten se osaisi kertoa, että haluaisi mielummin omenoita?
Myös ihmisen dieetti on määräytynyt ja määräytyy vieläkin suuressa osassa maailmaa sen mukaan mitä on saatavilla. Vasta lyhyen aikaa on ollut mahdollisuus valita mitä syö. Vasta yltäkylläisyydessä syntyy näitä kohudieettejä.
Nämä netistä itseoppineet asiantuntijat ovat joskus todella uskottavia ja uskottavuutta lisää se, että heidän ohjeensa saattavat jopa toimia. Itse olen seurannut sivusta kun paleo-hörhö -työkaverini on valistanut useita työkavereita ja ”parantanut” heidän vaivojaan. Kolmen vuoden aikana on ”parannettu” yhdeltä henkilöltä migreeni, kahdelta henkilöltä pahat nivelvaivat ja muutamalta henkilöltä epämääräiset vatsavaivat. Ja kaikki tämä eliminoimalla viljat ruokavaliosta.
Se vaan on kovin uskottavaa, jos ihminen on kärsinyt pitkään vaivasta x ja ”guru” vannoo, että vaivat katoavat kolmessa viikossa 100 prosenttisesti jo jätät viljat pois ja sitten vaivat todella katoavat. Näitä yhteensattumia kun tapahtuu tarpeeksi, niin ei ihme jos ihmiset uskovat enemmän näihin ”guruihin”, kuin lääkäriin.
Itse toistaiseksi luotan enemmän koulutettuun lääkäriin ja tutkimustietoon perustuvaan ruokavalioon, mutta kyllähän tämä hämmentää maallikon pientä mieltä.
Noissa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. On hyvin tiedossa, että kuitupitoiset ruoat voivat aiheuttaa torvottelua joillakin. Ärtynyt paksusuoli reagoi ns FODMAP ruokiin. On myös mahdollista, että jollakin voi olla diagnosoimaton keliakia ja myös pienellä prosentilla voi gluteeniherkkyys vaikka ei ole keliakiaa. Nämä ovat niitä tapauksia, joissa pitää tehdä yksilöllinen ruokavalio. Ei ratkaisu ole suositella koko väestölle Paleodieettiä vaikka jokunen sen sivutuotteena pääsisikin eroon vaivoistaan. Kyse on siis siitä, että me olemme kaikki yksilöitä ja myös dieetti on sen mukainen eikä yhdellä reseptillä pärjää.
Kävin mittauttamassa D-vitamiinitasoni verestä ja sain tulokseski 74nM/l. Olen siis syönyt noin kahden kuukauden ajan 50 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Onko siis tuloksen perusteella turvallista/järkevää jatkaa tuota 50 mikrogramman annosta, vaikka viime aikoina on ollut puhetta, että se olisi liikaa.
Juuri viime viikolla julkaistiin tutkimus, jossa oli katsottu millainen veren D-vitamiinipitoisuus olisi ideaalinen. Tutkimuksessa saattin tulokseksi 70 nM/L. Suositeltiin, että taso ei saisi olla alle 50 eikä yli 100. Tutkimus löytyy http://press.endocrine.org/doi/10.1210/jc.2014-4551 Tämän perusteella olet siis hyvin lähellä ihannetasoa; olettaen tietysti, että mittaus tehtiin asianmukaisesti.
Se tehtiin yksityisellä lääkäritalolla. Eli siis eikö käytännössä ole merkitystä/haittaa kuinka iso annos on, kunhan se vaan nostaa tasot sopivalle tasolle? Mikähän mahtaa olla se raja, jossa alkaa ilmetä hyperkalsemiaa?
Ei sillä voi olla merkitystä kuinka paljon suusta laittaa sisälle, jos pitoisuus on veressä kohdallaan. Ei hyperkalsemia kyllä noilla tasoilla synny mutta kokonaiskuolleisuus nousi kun veren taso oli yli 100 nM/L. Miksi näin kävi, ei tutkimus kertonut.
Aivan, sehän tuossa se hauska kohta onkin. Kun ensimmäisen testin jälkeen juodaan viherjauhe kera runsaan veden ja tehdään uusi testi, niin tottakai virtsa laimenee, sehän on selvä. Tästä sitten tehdään johtopäätös, että elimistö on hapan ja ruvetaan pH-dieetille.
Erinomainen kirjoitus. Jan Verho sanoi muistaakseni joskus paleosta jotain tähän tyyliin: ”Paloeruokavalio on hyvä ruokavalio, mutta vielä parempi se olisi, jos se sisältäisi täysjyväviljaa ja maitotuotteita.”
Hauskin näistä on mielestäni juuri tuo pH-dieetti. Siihen tuntuu hurahtavan jokainen ”asiantuntija” ainakin jossain vaiheessa. Niiden yhteydessähän markkinoidaan usein virherjauheita. Aluksi käsketään mittaamaan virtsan pH purkin mukana tulevalla liuskalla ja tämän jälkeen juomaan runsaasti vettä, johon on sekoitettu viherjauhetta. Tämän jälkeen tehdään testi uudestaan. Olisikohan tuo virtsan pH:n muutos kuitenkin jonkun muun kuin viherjauheen ansiota. 😉
Oletko muuten tietoinen näistä funktionaalisen lääketieteen kaupittelemista vitamiinimittauksista? Kiinnostaisi tietää mihin perustuu noiden mittauksien viitearvot. Epäilen, että viitearvot on hatusta heitetty niin korkealle, että kukaan asiakkaista ei ”pääse läpi” ja näin saadaan purnukoita myytyä.
No, kukin löytäköön omanlaisensa tavan toimia. On kokemusta niistäkin, joita esimerkiksi paleo on ihan oikeasti auttanut ja silloinhan sitä kannattaa noudattaa, oli plaseboa tai ei. Itsekin olen hyötynyt joistakin pienistä muutoksista ja lisistä vailla vankkaa tutkimusnäyttöä.
pH-dieetistä voisi vielä kommentoida, että kyllä virtsan pH vaihtelee suuresti riippuen mitä syö. Elimistön pH-tasoa säädellään juuri virtsan pH:ta muuttamalla sekä hengityksellä. Mutta ei virtsan pH:sta voi päätellä mitään terveysasiaa.
Ns funktionaaliseen lääketieteeseen keskittyvä artikkeli on suunnitelmissa kevään/kesän aikana. Sitä ennen on tulossa vielä monta muutakin kiinnostavaa.
”on vaikea ymmärtää miksi juuri tyydyttynyttä rasvaa pitäisi saada runsaasti.”
Minä olen tulkinnut VHH:n pääideana olevan hiilareiden vaihtaminen rasvoihin.
Tyydyttämättömät rasvat ovat terveyttä edistäviä ainakin kohtuuannoksina ja tyydyttynyt rasva on neutraalia suurehkolla saantiskaalalla. Hiilareilta kuitenkin puuttuu yhtä vakuuttava (terveyttä edistävä/neutraalius) näyttö suurehkolla saantiskaalalla. Vai puuttuuko?
Kannattaisi ehkä tutustua tuon rasvalinkin takana olevaan materiaaliin. Siinä on mielestäni hyvä vastaus valmiina kommentteihisi.
Kiitos. Näyttää tukevan käsitystäni, muttei tietenkään todista sitä. Jatkakaamme huuhaan torjuntatalkoita.