Vitamiini- ja hivenainevalmisteet ovat suunniteltu täydentämään puutteellista ravintoa. Niillä on paikkansa silloin, kun sairauden tai esimerkiksi allergioiden vuoksi ruokavalio jää poikkeuksellisen yksipuoliseksi.
Jos ruokavalio on yksipuolinen, ensisijainen toimenpide on tietenkin täydentää ja monipuolistaa ruokavaliota. Hedelmät, vihannekset ja muut kasvikset sisältävät tiettyjä vitamiineja ja eläinkunnan tuotteet sitten toisia.
Vitamiinien saanti voi jäädä vajaaksi laihduttajilla, joiden ruoan kalorimäärä on pieni, esim alle 1200 kcal vuorokaudessa. Myös muuta tiukkaa ruokavaliota noudattavat kuten hyvin tiukasti karppaavat ja kasvissyöjät saattavat saada vajaasti vitamiineja ja hivenaineita ravinnosta.
Kaupallisella markkinoinnilla pyritään kuitenkin saamaan aikaan tunne, että ruokavalio olisi jotenkin oletusarvoisesti pielessä, ja että siitä ei saa tarpeeksi tarvittavia vitamiineja. Lisäksi vitamiineja markkinoidaan yleisen virkeyden ja elinvoiman takaajina.
Todellisuudessa vitamiinien ja hivenaineiden yhteys pirteyteen, elinvoimaan ja jaksamiseen on vain markkinoinnin tuottama mielikuva. Mielikuvassa purkista otetuilla pillereillä tai jauheilla saadaan aikaan erilaisia taikavaikutuksia.
Toki on kaupallisesti tuottoisampi ja helpompi ratkaisu tarjota kuluttajille valmis tuote, kuin vaivata heitä kehotuksella syödä monipuolisesti.
Valmisteiden kustannukset
Koska lisäravinteiden koostumus vaihtelee suuresti, on kustannusvertailu vaativaa.
Aleksi Korkee on kerännyt tietoja muutaman vitamiinivalmisteen pitoisuuksista ja niiden hinnoista. Sain luvan käyttää hänen laatimiaan koosteita tämän blogin materiaalina.
Koska tuotteita on lukuisia, on tietoja koottu vain muutamasta tavallisesta kaupallisesta tuotteesta. Tämä tietopaketti löytyy linkistä: https://drive.google.com/file/d/0B7C9s7svaHAtaklISno5YTlTMkU/view
Suosittelen kaikkia lukijoita avaamaan tuon linkin ja tutustumaan valmisteiden koostumuksiin ja kustannuksiin. Blogitekstissä en voi valitettavasti analysoida taulukon yksityiskohtia ja eri tuotteita. Suosittelen jokaista perehtymään sekä yksittäisen tuotteen pitoisuuksiin, niiden tiettyihin yhdistelmiin sekä hintoihin.
Joissakin yhdistelmissä vuorokausiannos ylittyy. Taulukko ei ole siis suositus tuotteiden yhdistelemiseksi vaan tehty vain havainnollistamaan syntyvää tilannetta.
Taulukosta voi vetää seuraavat keskeiset johtopäätökset:
- Monista monivitamiinituotteista saa varsin kattavasti kaikki keskeisimmät vitamiinit ja hivenaineet.
- Kustannukset vastaavista tuotteista voivat vaihdella jopa 40-kertaisesti. Kuitenkin varsin pienillä vuosikustannuksilla voi saada ravintolisän, josta saa keskeisimmät vitamiinit ja hivenaineet. Toisaalta vastaavista tuotteista voi joutua maksamaan jopa 2000 eur vuodessa.
- Vitamiinien suositusmäärä ylittyy helposti, jos käyttää useampaa tuotetta samanaikaisesti
Vitamiineihin ja hivenaineisiin liittyvät väärinkäsitykset
Valmisteiden kauppaa ruokkii muutama keskeinen väärinkäsitys:
- Suurin osa väestöstä kärsii vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta. Tämä väite ei perustu tutkittuun tietoon D-vitamiinia lukuun ottamatta. On laskettu, että normaalin monipuolisen ravinnon käyttäjät saavat riittävästi vitamiineja ja hivenaineita. Finelin taulukoista voi kuka tahansa laskea itse miten oma ruokavalio toimii tässä suhteessa. Toki on olemassa ryhmiä, joilla eri sairauksista johtuen saanti voi jäädä liian pieneksi.
- Joillakin henkilöillä vitamiinien imeytyminen on poikkeuksellisen huonoa ja sen takia on turvauduttava erilaisiin vitamiinivalmisteisiin. Pääsääntöisesti vitamiinien imeytyminen on riittävän hyvää lukuun ottamatta tiettyjä vakavia suolistosairauksia. B12-vitamiinin imeytyminen voi olla riittämätöntä hapottoman mahan sairaudessa mutta tällöin vitamiini annostellaan pistoksina.
- Tietyt vitamiinit ja hivenaineet tulee saada tietyssä kokoonpanossa, että ne vaikuttavat. On tiettyyn rajaan saakka totta, että tietyt olosuhteet vaikuttavat imeytymiseen. Esimerkkinä on C-vitamiinin vaikutus raudan imeytymiseen. Näiden mekanismien merkitys on kuitenkin varsin rajallinen eikä tällä perusteella kannata alkaa luokitella valmisteita paremmuusjärjestykseen. Ideaalitilanteessa monipuolista ravintoa nautittaessa ruoka sisältää monia yhdisteitä samanaikaisesti ja nämä vuorovaikutukset useimmiten toteutuvat.
- Maaperä on köyhtynyt eikä ruoka enää sisällä vitamiineja niin paljon kuin ennen. Vaikka maaperän köyhtyminen onkin huolestuttava ilmiö, ei siitä suoraan voi vetää johtopäätöstä ruoka-aineiden vitamiini- ja hivenainemääriin. Ruoka-aineiden vitamiini- ja hivenainepitoisuuksia voi tarkistaa Finelin sivuilta.
- Mitä suurempi määrä vitamiineja ja hivenaineita, sitä parempi. Kaikilla yhdisteillä, niin myös vitamiineilla ja hivenaineilla on turvalliset saantirajat. Liian suuri saanti voi olla haitallista. Esimerkiksi suuri määrä A-, D-, E- ja K-vitamiinia aiheuttaa vakavan myrkytystilan. Ei myöskään ole mitään yleistä perustetta sillä, että vesiliukoisista vitamiineista olisi mitään yleistä hyötyä, jos saanti ylittää jatkuvasti suositusrajat. Periaate on siis, että mikä tahansa yhdiste on haitallista liikaa saatuna.
- Väsymys, alakulo, motivaation puute ovat merkkejä vitamiinien puutteesta. Vaikka tietenkin merkittävä puute voi tällaisiakin oireita aiheuttaa, valtaosin näissä oireissa ei ole kysymys vitamiinien puutteesta, vaan ihan muusta.
Kaiken kaikkiaan valmisteiden ympärillä liikkuu hurjaa hifistelyä, jossa kerrotaan ”tämän tuotteen vaikuttavan silmiin” ja ”tuon tuotteen sitten taas ihoon”. Näihin on vaikea puuttua sillä ne ovat ns. EFSA:n ”hyväksymiä” terveysväitteitä.
Hyväksyttyjen terveysväitteiden pohjana on tieto, mitä esimerkiksi tietyn vitamiinin merkittävä puute voi aiheuttaa. Tällöin vitamiinin antamisen voi perustellusti kertoa korjaavan tilannetta. Edellytyksenä on siis, että vitamiinista on puute. Jos puutetta ei ole, ei vitamiinilla ole vastaavaan oireeseen mitään vaikutusta.
Onko vitamiini- ja hivenainevalmisteista haittaa?
Silloin kuin valmistetta käytetään suosituksen mukaan, yliannostelua ei pääsääntöisesti voi syntyä. Yliannostus on kuitenkin mahdollista, jos käyttää montaa tuotetta samanaikaisesti. On syytä tarkistaa pitoisuudet ja laskea kokonaissaanti vuorokaudessa ja ottaa huomioon myös ruoasta saatavat vitamiinit ja hivenaineet.
Yksi keskeinen haitta on, että kuvittelee purkista tarjottavan vitamiinin tai hivenaineen riittävän korjaamaan puutteellisen ravinnon. Yksipuolisessa tai puutteellisessa ruokavaliossa on usein pielessä moni muukin asia kuin tiettyjen vitamiinien vähäisyys. Kuitujen määrä sekä hiilihydraattien, rasvan ja proteiinien laatu ovat hyvin tärkeitä. Näitä ei purkeista saada.
Pahimmillaan oireiden todelliset syyt voivat jäädä havaitsematta ja hoitamatta, jos lisäravinteita pidetään yhtenä sairauksien hoitona.
Toisin kuin yleisesti uskotaan, lisäravinteet eivät ole riskittömiä. Kun terve ihminen käyttää lisäravinteita, ei synny merkittävää lumevaikutuksesta eroavaa terveyshyötyä. Toisaalta vain 2-3 -kertainen vitamiinien suositusta suurempi annostus voi johtaa yliannostukseen ja haittoihin.
Lisäravinteiden aiheuttamia vakavia haittavaikutuksia ja myös kuolemia on todettu. USA:n armeijassa tehdyssä selvityksessä 73% käytti lisäravinteita. Yhdistelmävalmisteita käyttävistä 29% raportoi haittavaikutuksia.
Tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin, että lisäravinteiden haittavaikutuksiin liittyviä ensiapukäyntejä (!) oli Yhdysvalloissa vähintään 23 000 kpl vuodessa. Tutkimuksessa käynti laskettiin mukaan vain, jos sairauskertomuksessa oli mainittu selvä yhteys lisäravinteeseen. Todellisuudessa luku on luultavasti selvästi suurempi.
Ongelmana on, että lisäravinteiden haittavaikutuksista ei ole olemassa kunnollista seurantaa eikä rekistereitä. Tätä ongelma on pohdittu mm. Japanissa, jossa lisäravinteita käytetään myös yleisesti.
Onko tietty tuote parempi kuin toinen?
Onko valmisteissa ilmoitetun pitoisuuden lisäksi jotain muita eroja, joiden perusteella toinen olisi toista parempi?
Vaikka markkinoinnissa käytetään toinen toistaan hienompia kirjainyhdistelmiä, mitään tutkimusnäyttöä ei ole olemassa, että yksi tuote olisi toista parempi. Siten niitä voidaan pitää vertailukelpoisina.
Lidlin monivitamiinin valmistuksesta ei löytynyt tarkkaa tietoa. Tuotteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti valmistettu vastaavilla valmistusstandardeilla eikä ole erityistä syytä ajatella, että niissä olisi valmistuksen vuoksi merkittäviä eroja.
Yhteenveto
Vaikka vitamiini- ja hivenainevalmisteilla on asianmukainen sijansa puutteellisen ravinnon täydentäjänä, ne eivät ole käypä ratkaisu puutteelliseen ruokavalioon.
Ei ole näyttöä siitä, että monipuolisesta ravinnosta ei saisi riittävästi vitamiineja ja hivenaineita (lukuun ottamatta D-vitamiinia Suomessa). On myös itsestään selvää, että evoluutiomme ei ole mennyt siihen suuntaan, että vitamiinit ja hivenaineet tulisi saada purkista.
Ei ole näyttöä siitä, että normaalia ruokavaliota käyttävät terveet henkilöt hyötyisivät vitamiini-, hivenainevalmisteista tai muista lisäravinteista.
Lisäravinteita ylipäätään ei tulisi käyttää oireiden taikka sairauksien hoitoon sillä vitamiinipuutokset harvoin ovat niin vakavia, että niistä tulee terveysväitteiden mainitsemia oireita. Mikäli lisäravinteet ymmärretään hoitona, voi sairaus jäädä toteamatta ja hoitamatta.
Vaikka suurin haittavaikutus valmisteita käyttäessä lienee kukkaron keveneminen, on myös mahdollista saada vakavia haittavaikutuksia sekä vitamiinien ja hivenaineiden yliannostus valmisteita yhdistelemällä.
26 vastausta artikkeliin “Saako vitamiini- ja hivenainevalmisteiden hinnalle vastinetta?”
Lukekaa ruokavaliosta kirjasta ”Terveyden kiertokulku” Tutkimus erikoisen terveestä kansasta. G.T.Wrench lääketieteen tri Lontoon yliopistosta. Suomeksi toimittanut Hans Kalm 1939
Kysymys:
Tehoaako D-vitamiini influenssaan paremin kuin rokote:
Tässä esim. influenssa A -tyypistä tutkimus:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20219962
Meta-analyysiä ei taida olla tehdyn? Ja riskiryhmillä tämä ei taidaolla näin yksioikoista?
Eihän tutkimuksessa verrattu rokotusta ja D-vitamiinia. Eikä myöskään mitattu sitä oliko heillä D-vitamiinin vajausta. Kyllä rokotus on tehokas influenssan estäjä.
D-vitamiinin annos oli 30 mikrogrammaa/vrk ja mukaan otettiin vain ne, jotka eivät käyttäneet D-vitamminlisää!
Tämän perusteella jää kyllä kovin epäselväksi, voidaanko D-vitamiinilisää suositella influenssan ehkäisyyn. Kun muutenkin suositellaan 25 mikrogramman annosta/vrk, suositusten mukaan toimivat kuuluvat jo tuohon interventioryhmään eikä tämä tutkimus taikka mikään muukaan todista, että ottamalla vielä lisää D-vitamiinia, saataisiin terveysetuja. Jos ei käytä, niin kannattaisi aloittaa käyttäminen tämänkin mukaan, ainakin Japanissa.
Tätä vähän ajattelinkin.
Eräässä paikallislehdessä oli seuraava kommentti sinänsä rokotteita koskevan asiallisen artikkelin jälkeen: Nimimerkki: ”NIMETÖN
Japanilainen tutkimus: D-vitamiini tehoaa paremmin kuin influenssarokote.
20.10.2016 | 17:43”.
Jos itse lehden artikkelista hakee puutteita niin siinä kerrottiin ensin influenssarokotteista – sitten hypättiin ilman selitystä pneumokokkiin (bakteeritauti, joka siis voi tulla influenssan tai flunssan jälkitautina – johon siihenkin on olemassa edullinen rokote).
Arvelen kommentoijan olevan luontaistuotekauppias, kun kertoi aiemmissa kommenteissaan omista kokemuksista; oli käyttänyt suositusta suurempaa D-vitamiinilisää ja MITTAUTTANUT sen säännöllisesti itseltään. Mittaaminen on tietysti tässä yhteydessä ok.
EFSA:n listalla EI OLE, että D-vitamiinilisää voitaisiin käyttää korvaamaan rokotetta.
Tarkennuksena vielä: Kun komentoija ei suoraan kertonut, mihin tutkimukseen hän terveysväitteessään viittaa: Kirjoitin, että tarkoittaako hän ylle linkittämääni tutkimusta, jotta voisin tarkastaa asian. Jouduin siis etsimällä etsimään ja arvailemaan mihin tutkimukseen terveysväitteessä viitattiin.
No.. Lehden moderointi ei julkaissut kysymystäni ja tuo terveysväite jäi toistaiseksi viimeiseksi tästä aiheesta.
D-vitamiinin käytön yleistyminen on ihan hyvä asia, mutta toisaalta tuli kertoa myös riskeistä – jos käyttösuositukset ylitetään reippaasti.
Hyvää on sekin, jos tasot mitataan tässä yhteydessä.
Pahimmassa tapauksessa saadaan tietysti lukea tapauskertomuksesta, jossa hyperkalsemia realisoituu tiedon puutteessa/tyhmyyttä.
–
Tästä tulisi paikallislehden Vt. Päätoimittajallekin asiaa jos haluaisi selventää käsityksiä.
Maaperän ”köyhtyminen” ei tarkoita suoraan, että ravinteet tuotoksissa olisivat vähäisempiä. Luomulakon sivuilla juttua tomaatista ja myös muita kirjoituksia aiheesta. http://luomulakko.blogspot.fi/2013/03/luomutomaatit-sittenkin-terveellisempia.html
Onhan tuokin yksi näkökulma alkaa selvittämään asiaa. Noiden tutkijoiden olisi kannattanut selvittää myös N-NH4 -suhdetta tutkimuksissaan. Mutta toteavathan sentään että lisätutkimuksia fysiologisista syistä tarvitaan (Luomuviljelyssä kun ei voida säätää kasvualustan sähkönjohtokykyä, joten merkittävin ero muodostuu siinä).
–
En ollut tuohon blogiin aiemmin törmännytkään. Siellähän oli jos jonkinlaista jutun juttua.
PlosOne:n vaikuttavuuskerroin jää aika kauas Lancetista. No, se kertoo tietysti siitä, että luonnontieteistä lääketiedettä arvostetaan enemmän kuin puutarhanhoitoa.
Vitamiineihin ja hivenaineisiin liittyvät väärinkäsitykset otsikon alla on alaotsikko maaperän köyhtymisestä. Siitä asiasta on puhuttu jo vuosia. Mielestäni on päivänselvää, että köyhtyneestä maaperästä ei voi kasvaa yhtä hyvää satoa vitamiinienkaan osalta kuin rikkaasta maaperästä. Valitettavasti me kansalaiset emme asiaan voi aina vaikuttaa, sillä kyseessä on paljon isommat asiat kuin vain lannoittaminen.
Se voi tuntua päivänselvältä mutta ei ole sitä. Ei maaperän köyhtymisestä suoraan voi päätellä sitä, että emme saisi vitamiineja ruoasta tarpeeksi. Ei ne vitamiinit maasta valmiina imeydy kasveihin vaan kasvit tuottavat niitä maaperän alkuaineista.
Toki, jos sitten niitä alkuaineita on liian vähän, etä kasvi pärjää mutta ei voi suoraviivaisesti vain päätellä asiaa omassa mielessä. Jos haluaa oikeasti tietää asian, pitää mitata kasvien vitamiinipitoisuus. Nuo Finelin taulukot ovat mittausten perusteella tehty.
Itse asiassa osa on laskettu resepteistä. Melkoinen osa datasta on myös vanhaa. Naudan maksan A-vitamiinissa on melkoisia eroja jo pelkästään Suomen ja Ruotsin tietokantojen välillä. Ei meillä oikein muutakaan ole yleisessä käytössä kuin Fineli, mutta ei se ihan niin luotettava ole kuin mitä ajatellaan.
Varmasti terveellisestä ruokavaliosta saa kaiken, tai ainakin melkein. Kuinka moni moista ruokaa syö, onkin sitten toinen juttu. Tai ei se ole, koska silloin moni-valmisteet alkavat puoltaa paikkaansa.
Mutta kiinnostaisi tietää mikä on se vakava myrkytystila, jonka saa E-vitamiinista? Oletusta pro-oksidantista tuskin voi tuohon kategoriaan laittaa.
http://annals.org/mobile/article.aspx?articleid=1789253
Tuossa tutkimuksessa (10 lähdeviitettä) oli mainittu, ettei vitamiinilisiä saisi käyttää kroonisten sairauksien ehkäisyyn, koska ihmiset ovat yleensä hyvin ravittuja. Tämä ravitsemuksen taso selittää mielestäni hyvin sen, että ruoasta saadaan yleisesti kaikki tarvittava pl. d-vitamiini ja joidenkin sairauksien kohdalla suurentunut tarve jostain muusta (kts kommentti yllä nimim. reilaa = Reijo Laatikainen).
Wikissä e-vitamiinin suuri määrä haittasi k-vitamiinin imeytymistä.
Toisaalta kerrottiin verenvuototaipumuksista, mutta liittyykö e-vitamiinin (rasvaluikoinen) haitat enemminkin siihen, että jos on joku sairaus: munuaissairaus, verenvuototauti kts. vaikkapa selostus Cernevit -valmisteen kohdalla ja mahdollinen lisä sekoittaa jopa asianmukaista diagnosointia?
Haitat monivitamiineissa näkyisivät todennäköisemmin muiden vitamiinien yliannostuksena ensin ts. jos vitamiineja kaupitellaan ’kroonisten sairauksien hoitoon’ – saatettaisiin tehdä varsinaiselle hoidolle enemmän haittaa kuin hyötyä?
Vitamiinien kokeilu rajoitetusti voi olla ok – mutta jos on sairauden tunnetta: Eikö tulloin tulisi mennä lääkäriin, jotta selvitettäisiin asian oikea laita?
A-vitamiinien osalta on ainakin kommenttien perusteella ollut hoitoa/toimenpiteitä vaativia a-vitaminooseja.
Vielä, kun lihan kulutus on yleisesti noussut: ei sillä Suomen/Ruotsin jonkin verran erilaisilla luvuilla voida kyllä perustella ainakaan a-vitamiinilisää.
Juhanilla tai Reijolla lienee tästä sanottavaa.
Tämä on muuten yleinen harhaluulo:
maaperänäytteessä on x-määrä rautaa/kg, ja siinä kasvaneessa kasvissa on y-määrä rautaa/kg. Kun maaperänäytteen rauta on vähentynyt x-a, kasvissa olisi rautaa myös y-a. Asiahan ei ole näin, vaikka ”maalaisjärjellä” voisi niin kuvitella (kenen maalaisjärjellä, ei ainakaan minun). Eihän kasvi alunperinkään ime 100 % maaperän ravinteista, eikä myöskään kasva aina vakiomäärässä maa-ainesta, ja onko se kasvin ravinnepitoisuus edes tullut kasviin suoraan maasta imemällä vai jonkin reaktion tuloksena?
Tuo on hyvin monitahoinen asia, koska esim. typpeä kasvit tahtovat ottaa niin paljon kuin sattuvat sitä saamaan. On se myös kasvi- ja kasvilajikohtainen ominaisuus, joka Finelin tietokannasta on karkeasti nähtävissä. Finelin tietokannasta ei puolestaan selviä tuotantomenetelmien välisiä eroja ravinnekoostumuksissa.
Tulli on ylläpitänyt rekisteriä, jossa näkyvät mm. raskasmetallit. Tuontituotteissa, Luomussa, on löytynyt jäämiä torjuta-aineista joita puolestaan Suomessa tuotetun ja niiden tuotteiden myynnin yhteydessä tehdyissä pistokokeissa ei ole löytynyt.
Joillekin voi tulla yllätyksenä – raskasmetallilöydöksiä voi olla Luomutuotteissa enemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Tämä voi johtua viljelymenetelmien erilaisuudesta tai ’lannoitteiden’ koostumuksessa olevista eroista.
Luomutuotteissa on sallittu tuhkalannoituksen käyttö, joka voi selittää raskasmetallilöydökset.
Metsätuhkassa sallitaan korkeammat pitoisuudet. Tuhkan käyttöä lannoitteena on perusteltu mm. sillä, että kun maasta poistuu kasvisten tai puunkorjuun yhteydessä ravinteita – on niitä mahdollista lisätä sinne (maaperään) poistumaa vastaava määrä.
Poistuma l. sadonkorjuun yhteyssä saatava hyöty määräytyy kasvuolosuhteiden seurauksena. Esim. mustaherukan satopotentiaalia määrittää suurimmaksi osaksi veden puute, jonka vuoksi sadot Suomessa jäävät verraten vaatimattomiksi ilman keinokastelua.
Suomessa sateista on syksyllä, kun taas vaikkapa Uudessa Seelannissa sateisinta on keväällä.
No siellä Uudessa Seelannissa taitaa syyskuussa olla kevät. No toiset kasvit tykkäävät happamesta ja toiset vähän emäksisemmästä.
Juuri noin. Jotkut kasvit sitten hyötyvät siitä, kun kosteutta on riittävästi kasvukauden alussa.
Syksyllä märissä pelloissa voisi yrittää riisin kasvatusta.. 😉
jaa no Uudessa Seelannissa taitaa kasvukausi olla lähes 369 päivän pituinen. Sateisinta taitaa olla touko – elokuun välillä.
Vitamiineissa on eri asia toi suosituksen ylittyminen kuin hyväksyttävän yläsaannin ylittyminen. Kun saanti on hyväksyttävän yläsaannin alapuolella vaikka se olisi suositusten yläpuolella, niin mikäs siinä. Oregonin state universityn Linus Pauling instituten micronutritient centerin sivuilta voi tarkistaa hyväksyttävän yläsaannin, jonka rajoissa ei haittoja oikeestaan ole terveillä – ollenkaan todennäköisesti.
No, kyllähän tuota D-vitamiinia saa kalastakin, ja samalla tukee elinkeinoa. Varsinkin, jos ostaa kotimaista. Tai edes läheltä pyydettyä kala on myös mielestäni ihan hyväksyttävää. On hyvä myös varmistua, että kalastus on toteutettu eettisesti ja ympäristöä huomioiden.
D-vitamiiniakin tulee riittävästi, vaikkakin monet pitävät suositusta matalana.
………………………………………………………………………………………………………………………..
Onhan se vähän kiusallista, että THLn tutkija sanoo tällaista…
”Esimerkiksi 40 – 50 mikrogramman päivittäinen D-vitamiinilisä ylipainoisille ja lihaville talviaikaan lienee täysin turvallinen määrä. Samaa voi suositella myös juuri leikkauksen tai synnytyksen läpikäyneille” Miettinen sanoo.
http://www.tritolonen.fi/uutiset/2947-veren-pieni-d-vitamiinin-pitoisuus-liittyy-ennenaikaiseen-kuolemaan
Ei se ole kiusallista, kun ottaa huomioon, mistä väestötason suosituksissa on kysymys. Suositukset sanovat, että yläraja olisi 100 mikrogrammaa. Tämä kyllä tuo 50 mikrog sopii siiihen. Tulee muistaa, että koko väestölle ei voi antaa kovin suuria suosituksia lisävitamiineista. Pilleirihän ei ole ainoa lähde.
Voisitko jo laittaa viitteiksi jotain ihan oikeita lähteitä eikä blogeja, tuo alkaa olla jo aika huvittavaa.
Kuinka monta kiloa kalaa pitäisi syödä,jotta saisi tuon 50-100 mikrogrammaa kokoon?
Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta, tämäkin asia jää somessa kaikenlaisen hypen alle.
On todellakin niin, että liialla vitamiinien ja hivenaineiden saannilla voi olla myös haittavaikutuksia. Esimerkiksi liika kalsiumin saanti ravintolisistä saattaa olla valtimon kovettumataudin riskitekijä (1). D-vitamiinilisä pienilläkin annoksilla lisää hyperkalsemian riskiä noin 50 % uuden satunnaistettujen tutkimusten mukaan meta-analyysin mukaan (2), vaikkakin absoluuttinen riski hyperkalsemialle on pieni. Liika hemiraudan saanti on tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskitekijä kohorttitutkimusten mukaan (3,4). Monia muitakin esimerkkejä on. Erittäin runsas saanti ei todellakaan aina ole parempi.
On tosiaan niin, että terveellisesti koostetusta, suositusten mukaisesta ruokavaliosta saa helposti 100-500 % suositetusta vitamiinien ja hivenaineiden päiväsaannista. Suuri osa suomalaisista ei toki syö suositusten mukaan, vaan kuuluvat keskivertoporukkaan, eli syövät ”neutraalisti”, ei kovin terveellisesti, ei kovin surkeasti. Tällaisella ”neutraalillakin” ruokavaliolla saadaan kaikki muita ravintoaineita riittävästi paitsi jodia, folaattia, rautaa (naiset) ja kuitua (5). D-vitamiiniakin tulee riittävästi, vaikkakin monet pitävät suositusta matalana. Sen sijaan, että suomalainen lähtisi hakemaan purkista näitä ravintoaineita niin vihreiden kasvisten, kaalien ja palkokasvien sekä kalojen/merenelävien selvästi reilumpi käyttö korjaisi kaikki muut paitsi mahdollisesti raudan puutteen. Samalla ruokavalio liikkuisi huomattavasti parempaan suuntaan syövän, diabeteksen, muistihäiriöiden ja sydäntautien ehkäisyn näkökulmasta.
Jos näitä puutteita lähtee korjamaan purkin vitamiineilla/hivenaineilla niin tutkimusten mukaan on viitteitä, että huonot tavat säilyvät tai jopa huononevat entisestään kun pillerin uskotaan ”hoitavan koko homman” (6). Näin ollen uhkaa joidenkin vitamiinien ja hivenaineiden liikasaanti, lompakon ohentuminen ja samalla ruokavalio tai muut elämäntavat heikkenevät entisestään tai pysyvät ennallaan–aika huono ”vaihtokauppa” terveyden näkökulmasta. Lisäksi tosi monet ravintolisän käyttäjistä on niitä, jotka muutenkin saavat ruokavaliosta paljon ravintoaineita (7), eli käyttävät ravintolisiä vain ”varmuuden vuoksi”.
Yhtä tärkeää on säilyttää maltti, ja pidättäytyä liian yksioikoiselta viestinnältä (en viittaa Juhani Knuutiin) kun keskustellaan ravintolisistä. On olemassa väestön segmenttejä, jotka tarvitset ehdottomasti enemmän vitamiineja tai hivenaineita sen vuoksi, että heillä on huono imeytyminen, sairaus itsessään, kiihtynyt metabolia tai yhteenreagoiva lääkitys joka vaikuttaa vitamiinien tai hivenaineiden elimistön pitoisuuksiin. Esimerkkinä vaikkapa metformiinia käyttävien tyypin 2 diabeetikoiden tai atrofisesta gastriitista kärsivien riski altistua B12-vitamiinin puutteelle, tai osteoproosista kärsivien henkilöiden suurentunut D-vitamiinin tarve.
1) Mao et al. Int J Cardiol. 2013 Oct 30;169(2):106-11
2) Malihi et al. Am J Clin Nutr. 2016 Sep 7
3) Orban et al. Diabetes Metab Res Rev. 2014 Jul;30(5):372-94
4) Fanf et al. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 2015 Jan;25(1):24-35
5) Finravinto 2012 –tutkimus
6) Chiou et al. Psychol Sci. 2011 Aug;22(8):1081-6
7) Dickinson & MacKay Nutr J. 2014 Feb 6;13:14
Juhani,
pystytäänkö koe-eläimelle aiheuttamaan atrofinen gastriitti?
En ole tietoinen tuollaisesta eläinmallista. Tosin ei kuulut osaaamisalueeseenikaan.
Kysymykseni oli ajattelematon. Olen pahoillani.
Kiitos Juhani! Näitä selkeitä ja perusteellisia kirjoituksiasi on ilo lukea. Vaikka jossain kohtaa näkemyksemme poikkeavat, on antamasi tieto ja tapasi kirjoittaa varsin kehuttavaa. Kiitos, että jaat tätä tietoa meille.