Mitä yhteistä on istukan syömisellä, soijan aiheuttamalla miesten naisistumisella ja lääkehiilellä?

Istukan syömisellä, soijan aiheuttamalla naisistumisella ja lääkehiilellä ei taida olla mitään muuta yhteistä kuin, että ne eivät mahtuneet myöhemmin tänä vuonna julkaistavaan kirjaani Kauppatavarana terveys – Selviydy terveysväitteiden viidakossa.

En raaskinut kuitenkaan heittää roskakoriin hyvää (?) tekstiä, joten olkaapa hyvä!

Kannattaako istukka syödä synnytyksen jälkeen?

Kovin yleistä istukan syöminen ei Suomessa taida olla mutta säännöllisesti tulee uusi aalto äitejä, jotka ovat vakuuttuneita istukan syömisen eduista. Istukka voidaan jauhaa pillereiksi taikka syödä paistettuna tai jopa raakana. Istukan syöminen perustuu uskomukseen, että se sisältää terveyttä edistäviä aineksia ja on luonnollista ravintoa. Syöväthän monet eläimetkin istukan!

Istukka sisältää ”oman kehon onnellisuuspillereitä”

Istukka kuuluu syödä, koska se on luonnollista – eläimetkin tekevät niin.

Istukkaan on varastoituneena äidin eri hormoneja jopa parin kuukauden tarpeille.

Olipa istukan syöminen gourmet-kokemus tai ei, sen terveysvaikutuksista on tutkimustietoa. Vuonna 2015 julkaistussa systemoidussa katsauksessa löydettiin ja analysoitiin 49 artikkelia aiheesta eikä mitään tukea istukan syönnin hyötyväitteille löydetty[1]. Sen sijaan raportoitiin vakavia infektioita, jotka myös saattoivat levitä lapseen.

Aiheuttaako soija miehille hormonihäiriöitä?

Soijatuotteet herättävät toistuvasti erikoisia tervesyvätteitä. Viime vuosina miesten siemennesteen laadun on väestötutkimuksissa todettu heikentyneen väestötutkimuksissa. Soijan on väitetty olevan yksi syyllinen ilmiöön, sillä siinä on ns. kasviestrogeeneja. Väitteiden mukaan nämä estrogeenit sitten häiritsisivät miesten hormonitoimintaa. On jopa väitetty, että soija tekisi miehistä naismaisempia.

Nämä uskomukset perustuvat väärinkäsitykseen. Tehtyjen kattavien tutkimuskoosteiden perusteella ravinnon soija ei aiheuta miehille naismaisia piirteitä[2] eikä vaikuta miesten hormonitoimintaan[3]. Joten tosimiehet voivat edelleen nauttia soijansa rauhassa.

Onko lääkehiili hyvä hoito vatsavaivoihin?

Lääkehiili eli aktivoitu hiili on tullut tunnetuksi myrkytysten hoidossa. Lääkehiili sitoo tehokkaasti monia lääkeaineita, kemikaaleja ja organismeja kuten bakteereja ja viruksia. Myrkytyksissä lääkehiiltä annetaan aikuisille 50 g ja lapsille 1g/painokilo. Lääkehiili tulee ottaa mahdollisimman pian altistuksen jälkeen. Lääkehiili on hyvin siedetty eikä suoria haittavaikutuksia ole havaittu.

Lääkehiiltä on myös pienempinä annoksina mainostettu erilaisiin vatsavaivoihin, ripuliin ja onpa sitä myös markkinoitu hyvänä hammastahnana. Tutkimuksia lääkehiilen hyödyllisistä vaikutuksista muissa kuin myrkytystilanteissa on kuitenkin niukalti. EFSA on analysoinut vuonna 2011 lääkehiileen liittyvät terveysväitteet vatsavaivojen osalta[4].

Koska tutkimusnäyttöä on liiallisen suoliston ilman muodostumisesta [5], terveysväite suoliston ilman vähentämisestä katsottiin olevan hyväksyttävä. Koska EFSA ei löytänyt perusteita toiselle terveysväitteelle vatsan turvotuksen vähentämisestä (bloating), sitä ei saisi käyttää markkinoinnissa. Ripulin hoitoon ei kunnollista tutkimustietoa ole vielä saatavissa[6]. Turistiripulin hoidossa lääkehiili ei ollut ainakaan lääkkeiden veroinen[7].

Muissa vaivoissa tutkimuksia on myös niukasti. Vuonna 2017 julkaistiin katsaus lääkehiilen käytöstä hammastahnassa[8]. Analyysissä havaittiin runsaasti perättömiä terveysväitteitä kuten bakteerien, sienten ja virusten kasvua vähentäviä vaikutuksia sekä suun detoxia. Näille väitteille ei ole mitään tutkimustukea. Haittavaikutuksina havaittiin kiillevauriota ja karieksen etenemistä.

Koska lääkehiili sitoo itseensä kaikenlaisia molekyylejä, lääkkeitä ja myös ravintoaineita, sen käyttäminen jatkuvasti ei ole perusteltua. Muun lääkityksen teho voi merkittävästi heiketä. Ainoa perusteltu syys käyttää lääkehiistä on myrkytysten sekä suoliston liiallisen ilman hoito. Silloinkaan sitä ei voi suositella jatkuvaan käyttöön.

Johtopäätökset

Nämä kolme esimerkkiä ovat varsin tyypillisiä virheellisiä terveysuskomuksia siinä mielessä, että niiden taustalla on puutteelisen tiedon perusteella tehdyt johtopäätökset, jota vielä täydennetään mielikuvituksella. Nämä uskomukset lienevät marginaalisia mutta niitä esiintyy myös Suomessa.

Viitteet

[1]       C. W. Coyle, K. E. Hulse, K. L. Wisner, K. E. Driscoll, and C. T. Clark, “Placentophagy: therapeutic miracle or myth?,” Archives of Women’s Mental Health, vol. 18, no. 5. Springer-Verlag Wien, pp. 673–680, 13-Oct-2015.

[2]       M. Messina, “Soybean isoflavone exposure does not have feminizing effects on men: A critical examination of the clinical evidence,” Fertil. Steril., vol. 93, no. 7, pp. 2095–2104, May 2010.

[3]       J. M. Hamilton-Reeves, G. Vazquez, S. J. Duval, W. R. Phipps, M. S. Kurzer, and M. J. Messina, “Clinical studies show no effects of soy protein or isoflavones on reproductive hormones in men: Results of a meta-analysis,” Fertil. Steril., vol. 94, no. 3, pp. 997–1007, Aug. 2010.

[4]       “Scientific Opinion on the substantiation of health claims related to activated charcoal and reduction of excessive intestinal gas accumulation (ID 1938) and reduction of bloating (ID 1938) pursuant to Article 13(1) of Regulation (EC) No 1924/2006,” EFSA J., vol. 9, no. 4, p. 2049, Apr. 2011.

[5]       N. K. Jain, V. P. Patel, and C. S. Pitchumoni, “Efficacy of activated charcoal in reducing intestinal gas: a double-blind clinical trial.,” Am. J. Gastroenterol., vol. 81, no. 7, pp. 532–5, Jul. 1986.

[6]       H. Senderovich and M. J. Vierhout, “Is there a role for charcoal in palliative diarrhea management?,” Current Medical Research and Opinion, vol. 34, no. 7. Taylor and Francis Ltd, pp. 1253–1259, 03-Jul-2018.

[7]       D. J. Ziegenhagen, R. Raedsch, and W. Kruis, “[Traveler’s diarrhea in Turkey. Prospective randomized therapeutic comparison of charcoal versus tannin albuminate/ethacridine lactate].,” Med. Klin. (Munich)., vol. 87, no. 12, pp. 637–9, Dec. 1992.

[8]       J. K. Brooks, N. Bashirelahi, and M. A. Reynolds, “Charcoal and charcoal-based dentifrices: A literature review,” Journal of the American Dental Association, vol. 148, no. 9. American Dental Association, pp. 661–670, 01-Sep-2017.