Usein kuulee väitettävän, että väestön terveydentila huononee. Tätä uskomusta ei ainakaan vähennä se, että mediassa toistetaan usein tietyn sairauden kuten lihavuuden tai diabeteksen lisääntymistä. Kokonaiskuvaa ei kuitenkaan uutisista helposti saa.
WHO:n tuoreen Global Burden of Disease –selvityksen mukaan koko maailmassa väestön terveydentila on radikaalisti parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämä paraneminen on jatkunut viime vuosinakin. Selvityksen mukaan ilmiö ei koske pelkästään kehittyviä maita vaan myös kehittyneitä maita kuten Suomea.
Kuitenkin viime vuosien suuntaukset, liikunnan väheneminen ja ylipainon lisääntyminen, aiheuttavat huolen, että tilanne edisty jatkossa suotuisasti. Diabeteksen pelätään edelleen yleistyvän ja, koska diabetes on riskitekijä moneen sairauteen mm sydän- verisuonisairauksiin, tämän pelätään nostavan näiden sairauksien määrää.
Väestön tasolla terveyden muutoksia tarkastellaan useilla mittareilla. Kuolleisuusluvuilla voidaan tarkastella sitä miten keskimääräinen elinikä kehittyy ja miten tietyt kuoleman taustalla olevat sairaudet muuttuvat. Toki on selvää, että kuolleisuus ei kerro elämän laadusta, ja sairastavuudestakin vain yhden näkökulman.
Kuolleisuuslukujen voima on kuitenkin siinä, että ne ovat yleensä luotettavia ja luvut ovat helposti saatavilla koko väestön osalta. Sairastavuuden osalta yhtä luotettavan tiedon saaminen on paljon vaikeampaa, puhumattakaan elämän laadun tiedoista. Voidaan kuitenkin olettaa, että eliniän piteneminen ja pienempi kuolleisuus sairauksiin korreloisi myös väestön yleiseen terveydentilaan.
Kun kuolleisuuslukuja tarkastellaan, on syytä pitää mielessä muutama seikka. Kuolleisuusluvuilla voidaan tarkastella tilannetta vain niiden sairauksien osalta, joihin liittyy kuolleisuutta. Tarkastelu kohdistuu aina menneisyyteen.
Absoluuttiset kuolleisuusluvut kertovat, kuinka moni kuoli mihinkin sairauteen tai tapaturmaan. Niitä voidaan hyödyntää esim. terveydenhuollon resursseja suunniteltaessa.
Kun tilannetta seurataan ajan suhteen, tulee väestön määrä ja ikärakenteen muuttuminen huomioida. Kuolleisuuden lisääntymistä tai vähenemistä ajan suhteen tulee seurata kussakin ikäryhmässä sillä se painottuu vahvasti ikääntyneisiin. Koska kaikki lopulta kuolevat johonkin, voi jonkin sairauden kuolleisuuden nopea väheneminen näkyä toisen sairauden suhteellisen osuuden kasvuna.
Miten sitten suomalaisten kokonaiskuolleisuus on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana?
Kuvassa 1 on esitetty suomalaisten ikävakioitu kokonaiskuolleisuus kaikkiin sairauksiin sukupuolen mukaan jaettuna. Kuvasta näkyy, että toistaiseksi suomalaisten ikävakioitu kuolleisuus sairauksiin on koko ajan kehittynyt suotuisasti. Huolestusta aiheuttavat tiedot lihavuuden ja diabeteksen lisääntymisestä eivät ainakaan vielä vuoteen 2013 mennessä ole heijastuneet sairauksien aiheuttamiin kuolemiin.
Miesten ja naisten välillä on selvä ero miesten tappioksi. Miesten suhteellinen ylikuolleisuus ole merkittävästi vähentynyt 70-luvulta tähän päivään.
Kuitenkin absoluuttiset sairauksien määrät ja niiden aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet (ei näy kuvassa). Tämä johtuu väestön ikärakenteen muuttumisesta ja iäkkäämpien osuuden kasvusta väestössä. Tämä saattaa olla yksi syy siihen uskomukseen, että väestö olisi aikaisempaa sairaampaa.
Jos tarkastelemme vastaavaa kuvaa työikäisten osalta, tulkinta on samansuuntainen mutta luonnollisesti kuolleisuusluvut ovat pienempiä. Kummankin käyrän muoto noudattaa hyvin samantasoisen suhteellisen vähenemisen suuntaa.
Mitkä sairausryhmät ovat suurimpia tappajia?
Tarkastelemalla kuolinsyylukuja tarkemmin ryhmittäin pääkuolinsyyn mukaan, saadaan mielenkiintoista lisätietoa. Keskeisimmät pääkuolinsyyt ovat suomalaisilla työikäisillä sairauksista tänään sydän- ja verenkiertoelinsairaudet ja syövät.
Muita keskeisiä kuolinsyitä ovat alkoholisairaudet ja tapaturmat. Suomessa infektiot, aineenvaihduntasairaudet ja keuhkosairaudet aiheuttavat vain pienen osan kuolemista (eivät näy kuvassa).
Sydän- ja verenkierosairauksien nopeaa vähenemistä on jo käsitelty edellisessä kirjoituksessa. Sydänsairauksien esiintyminen on pienentynyt eniten juuri nuoremmissa ikäluokissa ja taudit ovat siirtyneet iäkkäämpien vaivoiksi.
Myös syöpäkuolleisuus on koko ajan pienentynyt. Mukana vaikuttamassa on varmasti myös syöpähoitojen kehitys sillä tänään valtaosa syöpäpotilaista paranee useimpien syöpien osalta.
Kaikki kehitys ei kuitenkaan ole ollut hyvään suuntaan. Alkoholisairauksien aiheuttama kuolleisuus on kasvanut 70-luvulta merkittäväksi kuoleman aiheuttajaksi työikäisillä. Muutaman viime vuoden aikana pientä paranemista tosin saattaisi olla tapahtunut. Joka tapauksessa alkoholikuolleisuus on jo lähes samaa luokkaa kuin perinteisten tappajien, syövän ja verisuonisairauksien aiheuttama kuolleisuus työikäisissä.
Tapaturmakuolleisuudessa on ollut huomattavaakin vaihtelevuutta, mutta 90-luvun alun huipun jälkeen suunta on ollut taas jkv. myönteinen.
Sydän- ja verisuonitaudit
Edellisessä kirjoituksessa tarkasteltiin sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ja sen pääryhmiä. Tämän sairausryhmän osalta suotuisa kehitys on siis ollut vahvan myönteistä.
Edellisessä kirjoituksessa jo käsiteltiin pääryhmien trendejä ja käytiin läpi tiettyjä yksittäisiä sairauksia. Kuitenkin kirjoituksen jälkeinen keskustelu on jatkunut seuraavien kysymysten kanssa:
- Onko sydänkuolleisuuden väheneminen hidastunut viime aikoina?
- Ovatko jotkut yksittäiset sydänsairaudet (verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta, aortaläpän ahtauma) vähentyneet kuolinsyynä vähemmän tai peräti lisääntyneet?
Sydänkuolleisuuden vähenemisen hidastuminen?
Kuvassa 4 on esitetty että sydänsairauksien kokonaiskuolleisuuden ja pääryhmien kuolleisuus. Silmämääräinen tarkastelu, ainakaan kokonaiskuolleisuuden, sepelvaltimotautikuolleisuuden ja aivoverisuonisairauksien osalta, ei tue vähenemisen hidastumista.
Koska kuolleisuuskäyrä taipuu, on väitetty, että kuolleisuuden väheneminen olisi hidastunut. Pelkkä käyrän taipuminen ei kuitenkaan merkitse tätä. Jos oletetaan tilanne, että väheneminen tapahtuisi aina suhteellisesti samalla nopeudella (samalla %-osuudella), käyrä kaartuu ja noudattaa tyypillistä eksponentiaalista muotoa. Tällainen käyrä lähenee hitaasti nollaa mutta ei koskaan saavuta sitä sillä vähenemä on aina tietty osuus lähtökohdan määrästä. (esim. seuraavan vuoden luvun lähtötasona on edellisen vuoden lopun tilanne)
Samasta syystä absoluuttinen ero esim. kahden peräkkäisen vuosikymmenen aikajaksolta ei kerro muutoksen nopeutumisesta tai hidastumisesta sillä jälkimmäisen pohjana on edellisen kauden lopun tilanne, joka voi olla erilainen. Tällainen vertailu pitäisikin tehdä suhteellisilla luvuilla.
Kuvassa 4 näkyy, että vaikka yleissuuntaus on myönteinen, vähenemistä ei ole havaittavissa kahden sydäntautien pääryhmän luvuissa (ryhmät 28 ja 30) viimeiseen 20 vuoteen. Näiden sairauksien merkitys kuolleisuuteen on kuitenkin pienempi sillä ne selittävät siitä miehillä 21% ja naisilla 25% (Yksittäisiä sairauksia tarkastellaan tarkemmin tässä kirjoituksessa myöhemmin).
Yksi tapa tarkastella tätä muutoksen hidastumista tai nopeutumista on muuttaa y-akseli logaritmiseksi. Mikäli suhteellinen muutosnopeus pysyy samana, käyrän pitäisi muuttua suoraksi. Alla Kuvassa 5 on esitetty Kuva 4 uudelleen kun y-akseli logaritminen.
Kuten kuvasta 5 näkyy, kokonaiskuolleisuus sydänsairauksiin (punainen ja tumman vihreä käyrä) on suora eli suhteellinen vähenemä on pysynyt koko tarkastelukauden samana. Siis hidastumista tai nopeutumista ei ole tapahtunut.
Kuolleisuus sepelvaltimotautiin (lila ja tumman sininen) ja aivoverisuonisairauksiin (vaalean punainen ja vaalean vihreä) eivät muutu suoriksi vaan enemmänkin taipuvat alaspäin. Tämän perusteella kuolleisuuden väheneminen olisi itse asiassa kiihtynyt 2000-luvulla. Ainakaan ei hidastumista kuolleisuuden vähenemisessä näihin sairauksiin ole tapahtunut.
Kahdessa ryhmässä (28 ja 30) kuolleisuuden väheneminen on pysähtynyt 2005 jälkeen. Kuten edellä kerrottiin, näiden yhteenlaskettu osuus selittää vain noin neljänneksen sydänkuolleisuudesta. Niiden pysyminen ennallaan samaan aikaan kun muiden sairauksien väheneminen nopeutuu selittää sen, että sydänsairauksien kokonaiskuolleisuus vähenee entiseen tahtiin.
Yksittäisten sydänsairauksien muutokset
Edellisessä kirjoituksessa ei ollut saatavissa yksittäisten sairauksien ikävakioituja lukuja vaan tarkastelu tehtiin sydänsairauksien pääryhmissä.
Kuten edellä kävi esiin, suurimpien tappajien sepelvaltimotaudin ja aivovaltimosairauksien osalta kuolleisuusluvut ovat siis edelleen kehittyneet hyvinkin suotuisasti. Kahden muun sekalaisen sydänsairausryhmän osalta samaa suotuisaa kehitystä ei siis enää tapahtunut viime vuosina.
Ryhmä 28 sisältää sairaudet kuten sydänlihas- ja sydänpussitulehdus, läppäviat, sydänlihassairaus, johtumis- ja rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta.
Ryhmään 30 kuuluvat mm. verenpainetauti, reumaattiset sydänsairaudet, keuhkosydänsairaudet, valtimoiden, pikkuvaltimoiden ja hiussuonien sairaudet, aortan repeämät, laskimotukokset jne.
Verenpainetauti
Sain THL:n laskemat ikävakioidut luvut Tilastokeskuksen kaikille avoimesta datasta verenpainesairauksien (I10-I15) osalta (Kuva 6). Verenpaine kuolinsyynä on harvinainen mutta kuitenkin kuolinsyytilastoissa kasvamassa sekä miehillä että naisilla vaikka luvut ovatkin vielä erittäin pieniä.
Ikäryhmätarkastelun perusteella (ei näy käyrässä) verenpainetauti kuolinsyynä on kasvanut erityisesti iäkkäämmässä väestönosassa (75+). Neljällä viidestä ikäihmisestä on hypertensio. Kohonneen verenpaineen diagnostiikka on parantunut ja hoidon piirissä olevien määrä on lisääntynyt vuodesta 2000 vuoteen 2011 noin 670 000:sta noin miljoonaan ja lisääntyminen painottuu iäkkäämpään väestönosaan.
Yksi luonnollinen selitys on, että kun ihmiset eivät enää kuole sydäninfarktiin nuorena, he kuolevat sitten vanhempana verenpaineen aiheuttamaan sydäntautiin ja sydämen vajaatoimintaan. Korkea verenpaine aiheuttaa diastolista ja systolista vajaatoimintaa, erityisesti jos sen hoito ei ole toteutunut hyvin.
Ikäihmisen sepelvaltimotauti saattaa usein olla oireeton ja jäädä diagnosoimatta. Ikäihmisen äkillisesti pahentunut sydämen vajaatoiminta ja siihen liittyvä kuolema voi todellisuudessa johtua sepelvaltimotaudin vaurioittamasta sydämestä. Ruumiinavauksia tehdään vain pienelle osalle potilaista. Verenpainetauti tarjoutuu siten herkästi kuolinsyyksi.
Kohonneen verenpaineen hyvä hoito pienentää kuitenkin sydämen vajaatoiminnan ja sydänkuoleman riskiä. Aiempaa paremman hoidon pitäisi siis vähentää kohonneeseen verenpaineeseen liittyvää ennenaikaista sydänsairautta.
Sydämen vajaatoiminta
Sain Tilastokeskuksen ikävakioimat sydämen vajaatoiminnan kuolinsyyluvut Leino Utriaselta. Ne voitaneen katsoa luotettaviksi. Sydämen vajaatoiminta pääkuolinsyynä on edelleen harvinainen (Kuva 7). Se näyttäisi olevan kuolinsyynä jonkin verran kasvussa vaikka luvut ovatkin vielä erittäin pieniä.
Kyse on todennäköisesti kohonneen verenpaineen aiheuttaman sydämen vajaatoiminnan lisääntymisestä kuolinsyynä. Syynä voi olla myös sepelvaltimotaudista johtuva sydämen vajaatoiminnan lisääntyminen. Äkillisen sydäninfarktin hoidon tehostuminen johtaa siihen että sepelvaltimotautipotilas jää useammin henkiin äkillisestä sydäntapahtumasta ja sydämen vajaatoiminta voi kehittyä myöhemmin.
Tämä näkyy tilastoissa, sillä johonkinhan ihminen lopulta kuolee. Toki sydämen vajaatoiminnan diagnostiikan parantuminen ultraäänitutkimusten myötä voi vaikuttaa myös asiaan. Vastaavanlainen sydämen vajaatoiminnan lisääntyminen nähdään myös muissa maissa.
Kohonnut verenpaine ja sepelvaltimotauti eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan esiintyvät usein yhtä aikaa. Voi olla sattumanvaraista kirjataanko sydämen vajaatoiminta verenpaineesta vai sepelvaltimotaudista johtuvaksi.
Kuolinsyytilastojen pienet luvut eivät kuitenkaan anna lainkaan oikeaa kuvaa sydämen vajaatoiminnan esiintymisestä. Todennäköisesti sitä ei vain kirjata pääkuolinsyyksi, kun taustalla on jokin muu sairaus, jonka tiedetään voivan aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Siten noista pienistä luvuista ei voi päätellä, että vajatoiminta olisi pieni tekijä sairastavuudessa.
Noin 1-2% aikuisista sairastaa sydämen vajaatoimintaa länsimaissa. Tauti painottuu vahvasti ikääntyneisiin sillä vajaatoimintaa on yli 10%:lla yli 70-vuotiaista. Yleisimmät aiheuttajat ovat sepelvaltimotauti (kaksi kolmannesta) mutta verenpainetauti ja diabetes ovat mukana vaikuttamassa monissa tapauksissa. Muita keskeisiä syitä ovat alkoholi, virustaudit, solusalpaajat ja geneettiset ja tuntemattomat syyt.
Sydämen vajaatoiminnan ennuste on edelleen huono vaikka se onkin parantunut viimeisen 20 vuoden aikana. Edelleen vain noin puolet potilasta on elossa 5 vuoden kuluttua.
Aortaläpän ahtauma
Kuvassa 8 on esitetty ikävakioitu kuolleisuus aortaläpän ahtaumaan. Tilastoitu kuolleisuus aortaläpän ahtaumaan on harvinaista. Merkittävää muutosta suuntaan tai toiseen ei ole havaittavissa.
Tämäkään ei kerro kuitenkaan sitä kuinka yleinen sairaus on. Aortaläpän ahtauma on yksi niistä sairauksista, joista kärsivien potilaiden määrä on lisääntymässä. Syynä yleistymiseen on väestön nopea ikääntyminen sillä sairaus on tyypillisesti vanhemman ikäryhmän vaiva.
Pohdinta
Kuolleisuustilastojen mukaan suomalaisten elinikä on edelleen kasvanut ja ikävakioitu kuolleisuus sairauksiin pienentynyt. Siten suomalaisten terveydentilassa havaitut huolestuttavat muutokset tiettyjen sairauksien osalta eivät vielä näy kuolleisuuden kasvuna.
Alkoholin käytön aiheuttama kuolleisuus ja tapaturmat ovat suhteellisesti kasvaneet merkittävämäksi tekijäksi ennenaikisen kuoleman syynä kun taas sairauksen osuus on pienentynyt.
Vaikka sepelvaltimotauti ja aivoverisuonisairaudet ovat huomattavasti ja jatkuvasti vähentyneet, ne ovat edelleen koko vöestön suurin kuolinsyy. Sydänsairauksien kuolleisuudesta valtimosairaudet muodostavat edelleen 75-79%. Tosin työikäisillä ne ovat jo laskeneet pienemmäksi kuin syöpäkuolleisuus.
Valtimosairaudet ovat siirtyneet myöhemmän iän vitsauksiksi. Mitään syytä ei kuitenkaan ole sille, etteikö valtimosairauksien esiintyvyyttä voitaisi edelleen vähentää. Riskitekijät ovat hyvin tiedossa ja niiden vähentäminen on tehokasta mutta lisävaikuttaminen on osoittautumassa hankalaksi.
Samalla kun valtimosairaudet ovat vähentyneet nopeamminkin kuin sydänsairauksien kokonaiskuolleisuus, on muiden sydänsairauksien suhteellinen osuus kuoleman syynä luonnollisesti nousussa.
Verenpainetauti ja sen seuraukset näyttäisivät nousevan selvimmin esiin. Osin tämä johtuu väestön ikääntymisestä sillä verenpaineen seuraukset vaativat vuosikymmenien vaikutuksen. Sairaaloissa tämä näkyy jo siinä, että verenpaineen aiheuttama sydämen vajaatoiminta on jo ohittamassa sepelvaltimotaudin aiheuttaman vajaatoiminnan.
Kuolleisuuslukuja tulkittaessa tulee kuitenkiin pitää mielessä, että kuolleisuustilastot eivät kerro kuin yhden näkökulman väestön terveydestä ja sairastavuudesta. Kuolleisuuden väheneminen johtuu monien aikaisemmin nuorena tappaneiden sairauksien vähenemisestä. Krooniset sairaudet voivat kuitenkin heikentää elämän laatua ilman kuolemaan johtavaa tilannetta.
50 vastausta artikkeliin “Mitä kuolleisuusluvut kertovat väestön terveydentilasta?”
Juhan Knuuti, kerrot yllä (siteerattuna myös alla) noukkineesi verenpainetautiin kuolleiden ikävakioidun aineiston Tilastokeskuksen avoimesta datasta. Mielenkiintoista, koska Leino Utriainen maksoi saman kuolinsyyn ikävakioinnista Tilastokeskukselle. Ei ollut vapaasti saatavilla ja toteutettiin Tilastokeskuksen toimesta varta vasten ja yksinomaan vakiointiurakan rahoittajalle eli Leino Utriaiselle.
Lopputuote näyttää ainakin piirtämienne kuvien (Leinon pylväät ja sinun käppyrät) perusteella olevan täsmälleen päinvastainen. Leinon ikävakioidut pylväät löydät blogiisi toimitetun linkin takaa.
Kumpi on oikeassa, avointa dataa omatoimisesti käyttänyt professori Juhani Knuuti vai Tilastokeskuksen statistiseen osaamiseen tukeutunut diplomi-insinööri Leino Utriainen?
—————————————
Knuuti:
”Verenpainetauti
Sain THL:n laskemat ikävakioidut luvut Tilastokeskuksen kaikille avoimesta datasta verenpainesairauksien (I10-I15) osalta (Kuva 6). Verenpaine kuolinsyynä on harvinainen mutta kuitenkin kuolinsyytilastoissa kasvamassa sekä miehillä että naisilla vaikka luvut ovatkin vielä erittäin pieniä.
Ikäryhmätarkastelun perusteella (ei näy käyrässä) verenpainetauti kuolinsyynä on kasvanut erityisesti iäkkäämmässä väestönosassa (75+). Neljällä viidestä ikäihmisestä on hypertensio. Kohonneen verenpaineen diagnostiikka on parantunut ja hoidon piirissä olevien määrä on lisääntynyt vuodesta 2000 vuoteen 2011 noin 670 000:sta noin miljoonaan ja lisääntyminen painottuu iäkkäämpään väestönosaan.
Yksi luonnollinen selitys on, että kun ihmiset eivät enää kuole sydäninfarktiin nuorena, he kuolevat sitten vanhempana verenpaineen aiheuttamaan sydäntautiin ja sydämen vajaatoimintaan. Korkea verenpaine aiheuttaa diastolista ja systolista vajaatoimintaa, erityisesti jos sen hoito ei ole toteutunut hyvin.
Ikäihmisen sepelvaltimotauti saattaa usein olla oireeton ja jäädä diagnosoimatta. Ikäihmisen äkillisesti pahentunut sydämen vajaatoiminta ja siihen liittyvä kuolema voi todellisuudessa johtua sepelvaltimotaudin vaurioittamasta sydämestä. Ruumiinavauksia tehdään vain pienelle osalle potilaista. Verenpainetauti tarjoutuu siten herkästi kuolinsyyksi.
Kohonneen verenpaineen hyvä hoito pienentää kuitenkin sydämen vajaatoiminnan ja sydänkuoleman riskiä. Aiempaa paremman hoidon pitäisi siis vähentää kohonneeseen verenpaineeseen liittyvää ennenaikaista sydänsairautta.”
Kuten suoraan sanoin lainatussa tekstissä, sain verenpaineen ikävakioidut kuolleisuusluvut THL:stä. Ne ovat Tilastokeskuksen alkuperäisiä lukuja, jotka on ikävakioitu THL:n toimesta. Kuten myös selvästi sanoin, Tilastokeskuksesta saa ikävakioidut luvut vain pääryhmittäin.
Aortaläpän ahtauman ja sydämen vajaatoiminnan luvut ovat identtiset.
Verenpaineen osalta Utriaisen luvut ovat kyllä ikävakioitu, mutta niissä on molemmat sukupuolet yhteensä. Luku vaihteelee 14->27. En tiedä mihin standardiväestöön luvut ovat vakioitu. Artikkelissani olevat luvut ovat minusta hyvin samanlaiset, tosin niissä sukupuolet ovat erikseen ja luvut olivat 12->22/24 kummassakin sukupuolessa erikseen. Nämä luvut ovat standardoitu ESP 35-> väestöön, mutta silläei ole suurta merkitystä. Nythän katsotaan muutosta ajan suhteen ja sen vuoksi ikävakiointi tehdään.
Minusta luvut ovat hyvin lähellä toisiaan. Lukujen taso ja suunta ovat täysin samanlaiset kummassakin. Luvut ovat pieniä ja kummassakin näkyy aivan samanlainen pieni nousu. En ollenkaan ymmärrä missä tämä väittämäsi päinvastainen suunta oikein näkyy.
Näitä lukuja kannattaa suhteuttaa samanaikaiseen sydänsairauksien kokonaiskuolleisuuteen, joka on ollut miehillä 753->505 ja naisilla 481->305.
Reinman ja Utriainen eivät edes yritä kommentoida blogin aihetta. Toisella kaikki tiet vievät pakkomielteisesti diabetekseen (ja karppaukseen) toisella statiineihin, olipa aihe mikä tahansa. Eikä vain Knuutin blogissa vaan ympäri nettiä, aina ja kaikkialla. Ajatelkaa näin: teillä kävi huono säkä ja sairastuitte. Lopettakaa kiukuttelu ja blogien häiriköinti, ja nauttikaa elämästä sen minkä pystytte. Kiukuttelu, katkeruus ja syyllisten hakeminen tuskin parantaa elämänne laatua.
Putkiaivo,mutta itsehän kommentoit ihan asian vierestä? Mikä niin kovasti kiukuttaa, että häiritset tällä tavoin?
Olisiko sinulla jotain asiallista sanottavaa esimerkiksi insuliiniresistenssistä, joka liittyy kaikkiin MetS-sairauksiin?
Knuuti kirjoitti:
Juhani Knuuti 16.6.2015 klo 11:49
Mutta mikä aiheuttaa insuliiniresistenssin?
Ks myös: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26011919
——————————————————————————————————————–
Huomattavasti helpompi ratkaisu on vähentää päivittäisiá ravintoaineita,jotka nostavat kehon insuliinitasoa.
Lisäys edelliseen. Lyhyt opetusvideo prof. Knuutille
Lääkäri Sarah Hallberg kertoo, miten aikuistyypin diabetes voidaan peruuttaa suositusten vastaisesti. Suomenkielinen tekstitys. Videon kesto 18 minuuttia.
http://vahahiilihydraattinen-ruokavalio-vhh.blogspot.fi/2015/05/peruutetaan-aikuistyypin-diabetes-video.html
Kantani tähän asiaan olen jo kirjoittanut aikaisemmassa blogikirjoituksesa dieeteistä.
Minä en ole tässä missään vaiheessa kirjoittanut dieeteistä, vaan insuliiniresistenssistä koskien kirjoitustasi, jossa niputat liikunnan,ylipainon ja diabeteksen yhteen seuraavasti:
”Kuitenkin viime vuosien suuntaukset, liikunnan väheneminen ja ylipainon lisääntyminen, aiheuttavat huolen, että tilanne edisty jatkossa suotuisasti. Diabeteksen pelätään edelleen yleistyvän ja, koska diabetes on riskitekijä moneen sairauteen mm sydän- verisuonisairauksiin, tämän pelätään nostavan näiden sairauksien määrää”
Liikunnan puute ei aiheuta diabetesta, eikä ylipaino ei ole syy vaan seuraus insuliiniresistenssistä.
Kysymys kuuluukin: Voiko insuliiniresistenssistä päästä eroon? Dr. Sarah Hallbergilla on ihan hyvä vastaus(videolinkki yllä)
Deja vu.
Anna minulle kova näyttö tästä, kiitos.
Enpä tiedä mitä tarkoitat kovalla näytöllä? Mutta tässä tietoa tulevasta:
Tällä hetkellä noin joka yhdeksäs suomalainen sairastaa diabetesta, osa tietämättään siitä. Jos ennusteet toteutuvat, reilun kymmenen vuoden päästä sairastuneita ihmisiä on jo miljoona. Tällä hetkellä diabeteksen hoitokulut syövät 15 % koko sairaanhoidon menoista.
THL:n mukaan diabeteksesta aiheutuu tällä hetkellä yli prosentin menetys bruttokansantuotteeseen, mikä vastaa noin kahta miljardia euroa.
Eri puolilla yritetäänkin nyt keksiä keinoja vähentää diabetesta ja siitä aiheutuvia kuluja.
http://yle.fi/uutiset/diabeteksen_lisaantyminen_on_varsinainen_pommi_suomessa/7168076
”Yritetään keksiä keinoja”…Onko koko keinovarasto jo käytetty loppuun?
Voikin hyvin kysyä: Missä ovat ne ”kovat näytöt” diabeteksen hoidossa?
”Kova näyttö” tässä tapauksessa tarkoittanee päätetapahtumatason näyttöä vertailevasta tutkimuksesta jossa osoitetaan vhh-ruokavalion voivan parantaa ihmisiä diabeteksesta – vertailu siis nykyiseen hoitoon nähden. Hallbergilla ei ole tällaista esittää.
Sotket myös – jälleen kerran – diabeteshoidon toimivuuden diabeteksen prevalenssin kasvuun. Rautalankaa: jälkimmäinen ei liity HOITOON.
Juhani Knuuti 16.6.2015 klo 11:49: Mutta mikä aiheuttaa insuliiniresistenssin?
Juhani Knuuti soitti äskettäin akatemiatutkija Markku Laaksolle. Laakso olisi voinut samalla kertoa, että hänen tuoreen tutkimuksensa mukaan STATIINILÄÄKE on yksi insuliiniresistenssin aiheuttaja. Tästä seuraa valitettavan monille diabetes ja diabeteslääkitys.
P.S.
Professori Timo Strandberg kertoi minulle päin naamaa 27.3.2014 Helsingissä Porthaniassa, että statiini aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Minä puolestaan kerroin Timolle, että statiini vähentää myös betasolujen insuliinituotantoa. Olimme yksimielisiä.
Knuutin referoima Markku Laakson tutkimus todisti tieteellisesti, että professorin ja maallikon käytännön tiedot yhdistelemällä päästiin tulokseen, mikä vahvistettiin TIETEELLISESTI oikeaksi.
Jos Knuuti haluaa, voin auttaa häntäkin statiinpalautetta kentältä tuomalla.
Kiitos tarjouksesta, mutta kiitos ei. Statinit ja insuliiniresistanssi ei ole mikään uusi asia, jonka keksimiseen sinulla olisi jotain osaa tai arpaa.
Markku Laakso ja muut tekevät tutkimuksensa täysin ilman sinun vaikutuksiasi taikka kommenttejasi.
En ole statiinitutkija enkä tarvitse sinun maallikon mielipiteitäsi omaan työhöni.
Olet täysin oikeassa. En ole ollut missään tekemisissä Markku Laakson, Henna Cederbergin ym tutkimuksen kanssa. Hankin vain Saksasta heidän tutkimusraportin liitteineen ja toimitin sen Lääkärilehden lääketieteelliselle päätoimittajalle Päivi Hietaselle, jotta hänkin ottaisi sen ohjelmaan. Statiinin haitoista kertovat tutkimukset eivät kuitenkaan sovi Lääkärilehden ”julkaisupolitiikkaan”.
Olet varmaan ymmärtänyt tieteellisten lehtien toiminnan väärin. Eivät ne toimittajat siellä niitä artikkeleita kirjoita vaan tutkijat, jotka lähettävät kirjoituksiaan arvioitavaksi. Jos olisit halunnut julkaista jotain, sinun olisi pitänyt lähettää oma kirjoituksesi lehteen julkaistavaksi. Se olisi lähetetty edelleen vertaisarvoitavaksi ja sitten olisi saanut palautteen.
Suosittelisin, että toimisit näin tuon ”väitöskirjasi” kanssa.
Juhani
Luepa vähän tarkemmin tekstejä. En ole keksinyt insuliiniresistenssiä. Sen kertoi professori Timo Strandberg minulle. Muuten: Olen kritisoinut Stranbergia usein. Nyt hänen suhteellinen arvonsa on noussut silmissäni kohisemalla, kun suhteutan hänen käyttäytymisensä sinuun.
Ei sitä ole Timokaan keksinyt. Kiva kuulla, että arvostat Timoa nyt korkeammalle. Olen siis saanut aikaan yhden hyvän vaikutuksen sinussa.
Hyvä Leino, mitä ihmettä sinä kommentoit tätä kirjoitusta näillä statiinihöpinöilläsi? Koko artikkelissa ei mainita statiineja sanallakaan. Sitä paitsi vääristelet tahallaisi Laakson sanomisia. Olen siirtynyt jo pois tästä statiiniaiheesta, se on jo riittävästi blogitasolla käsitelty.
Artikkelin aiheena olivat kuolleisuusluvut. Kommentoisit noita kuolleisuuslukuja, jotka julkaisin. Niissä on monta mielenkiintoista asiaa. Esim tuo alkoholin aiheuttama kuolleisuus. Siihen liittyy paljon haimatulehdusta, joka on yleistynyt samaan tahtiin. Verenpaineen aiheuttamat sairaudet, jne. Vai eikö sinulla ole mitään muuta asiaa mielessäsi kuin statiinit?
Kerropa nyt tarkemmin, missä kohdassa vääristelen Markku Laakson sanomisia !
Minulla ei ole muuta asiaa mielessä kuin statiinit. Nehän vaurioittivat ainoan elämäni siinä vaiheessa, kun olin parhaassa veronmaksuiässä.
Nyttemmin olen lopettanut puhumisen esim. kovista rasvoista ja kolesterolista. Keskityn vain ja ainostaan statiineihin, koska meinaan päästä vieläkin syvemmälle näissä statiiniongelmissa. Olen siis statiinitutkija päinvastoin kuin sinä. Sinä änkesit minun hiekkalaatikkooni.
Keskityt vain statiineihin? Sinun hiekkalaatikkoosi? Aivan. Sehän nyt tässä varmaan korpeaakin, kun ihmiset huomaavat, että noissa väitteissäsi ei ole uskottavuutta ollenkaan.
Viittasin 7:13 vastaukseen.
Yksi syy voisi olla hengitysteiden epänormaali supistuminen.
Hengitysteiden supistuminen verenpaineen syynä?! Minulle aivan uusi teoria. Voisitko toimittaa tutkittua tietoa missä tämä syy-yhteys on todettu.
Ei välttämättä tätä ennen missään, ajatusrakennelma perustuu rasitukseen. Typpioksidin tasoa nyt ylipäätään osataan mitata…
http://www.thl.fi/attachments/halo/SLL_2014_UloshengitysilmanTyppioksidimittauksenMerkitysAstmanGlukokortikoidihoidossa_VE.pdf
Viitattu: 11) Sandrini A. ym.
On yksi toinenkin tutkimus, johon voisit perehtyä tähän liittyen. Liittyy nimenomaan keuhkofunktioon ja autonomiseen hermostoon.
Tästä aiheesta ei ole tehty yhtään kattavaa katsausta, johon näitä havaintoja olisi edes yritetty kasata.
Kun puhutaan keuhkovaltimoverenpainetaudista, keuhkoverenkierrolla on suuri merkitys ja keuhkovaltimoiden typpioksidilla, jota käytetään hoitonakin. Nyt tavanomainen verenpaine on systeemikierron ongelma, eli kokonaan toisen kierron. Jos keuhkovaltimopaine nousee, kuormitus tulee oikeaan kammioon kun taas systeemikierron vaikutus tulee vasempaan kammioon. Nillä järjestelmillä on aika erilaiset säätelysysteemit kun niitä tarviotaan aivan eri tarkoituksiin. Systeemipuolella verta tarvitsee ohjata eri paikkoihin ja elimiin tilanteen mukaan. Keuhkopuoli on matalapaineinen ja vain keuhkoihin menevä.
Pikaisesti arvioituna, ajatus hengitysteiden supistumisesta verenpainetaudin syynä tuntuu kaukaa haetulta. Onhan meillä sairauksia, joisa keuhkoputket supistuvat mutta ei niihin erityisesti liity verenpaineen nousua. Mutta toki, jos löytyisi tutkimuksia, jotka tukisi ehdotettua ajatusta, olen valmis muuttamaan kantani.
Verisuonia laajentavat aiemmin puheena ollut maitohappo ja vaikkapa hiilidioksidi. Jos Kiinan matkalla pysähdyit Amsterdamin kentälle, siellä ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on noin 600-900ppm. Suomessa ehkä 360-380?.
Samoin verisuonia laajentaa; histamiini ja typpioksidi. Myös yksistään hapen vähyys aiheuttaa verisuonten laajenemista.
Reniiniä erittyisi alun perin verenpaineen laskusta johtuen… jonka vaikutusta RAA-järjestelmään puolestaan yritetään hillitä ACE -estäjillä?
Sainko nyt tämän ymmärrettävään muotoon
En vieläkään keksi mitään yhteyttä keuhkoputkien supistumisen ja verenpainetaudin välille
Tarkoitin verenpaineen nousua. En verenpainetautia.
Verenpainehan muuttuu koko ajan. Nouse ja laskee tilanteen mukaan. Rasituksessa verenpaine on tavallisesti 220/90 mmHg eikä ole mikään ongelma. Keuhkoputket supistelee ja laajenee omia aikojaan myös. En nyt oiken saa kiinni tästä logiikasta, mitä olet hakemassa.
Noiden yllä luettelemiesi sairauksien lisäksi toksisuus ja allergiavaikutus mahdollisia myös hengitysteiden kautta, kuin myös suora infektio. Olitkin kyllä maininnut virusinfektion.
Näiden ei ole ainakaan todettu olevan terveyttä edistäviä. Liikunta on terveyttä edistävää, mutta kilpaurheilussa taitaa tulla samat rajat/ongelmat vastaan: sydänlihaksen paksuuntuminen ja verisuonien joustavuuskin lienee kovassa rasituksessa äärimmillään.
Kiitos kommenteista.
Noihin ylläoleviin käppyröihin voisit vielä askarrella (ikävakioidun, heh..) eliniäin odotusarvon, jonka on ollut noususuunnassa…
Kuolleisuus ei kerro mitään tulevaisuudesta, vain siitä mitä on tapahtunut aikaisemmin.
Typen poistuminen elimistöstä olisi yksi tutkittava kohde.
Tässä toinen;
Amerikkalaiset tutkijat löysivät ihmisen keuhkoista hajuaistinsoluja. Ne eivät kuitenkaan ole yhteydessä hermoihin jotka välittäisivät tiedon hajusta aivoille, vaan ne liittyvät sisäeristyssoluihin, jotka aiheuttavat hengitysteiden supistumista. Tulos saattaa auttaa kehittämään lääkkeitä hengenahdistustauteihin, joihin liittyy yliherkkyys tietyille ärsykkeille (doi:10.1165/rcmb.2013-0199OC).
Kauhasen Erkin tiedoilla jatketaan tässäkin. Vähän epäilevästi suhtaudun tosin tähän, että hengitysteiden supistumista aiheuttaviin tiloihin (ärsytysoireet; inflammaatio ja varsinainen astman paheneminen) olisi tulossa mitään aivan radikaaleja, käänteentekeviä lääkkeitä.
Esimerkkinä laajat metsäpalot Venäjällä, jotka oletettavasti lisäävät ennen aikaisia kuolemia. Meilläkin niiden vaikutus on nähty ihan silmin nähtävästi. Palot kun tulisi sammuttaa, ettei ennen aikaisia kuolemia tule.
THL:lla on tehty katsausta puun pienpolton haitoista.
Toivottavasti osaat rakentaa tästä jotain. Tämä aasin silta piti rakentaa aika kaukaa.
–
Nitraateistakin löytyy uusia tutkimuksia..
Linkki THL:n tekstiin;
https://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/ilmansaasteet/puunpoltto
Knuuti kirjoittaa blogikirjoituksensa alussa seuraavaa:
Usein kuulee väitettävän, että väestön terveydentila huononee. Tätä uskomusta ei ainakaan vähennä se, että mediassa toistetaan usein tietyn sairauden kuten lihavuuden tai diabeteksen lisääntymistä. Kokonaiskuvaa ei kuitenkaan uutisista helposti saa.
WHO:n tuoreen Global Burden of Disease –selvityksen mukaan koko maailmassa väestön terveydentila on radikaalisti parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Tämä paraneminen on jatkunut viime vuosinakin
————————————————————————————————————————–
Tarkoittaako tämä sitä, että diabetestilanne on parantunut? Tarkastellaanpa tätä muutamien uutisten valossa
– Duodecim-uutinen toukokuulta: Aikuistyypin diabetesta sairastaa noin 250 000 suomalaista.
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1431399142523.html
Duodecimilta näyttää kuitenkin unohtuneet tämä vuodelta 2012? Duodecim/PubMed: Suomessa on noin 500.000 diabeetikkoa ja 10-15 vuoden kuluttua heitä on tuplasti!
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22372072
– Novo Nordisk tilasto vuodelta 2009: Suomessa on 319.800 diabeetikkoa ja 339.200 prediabeetikkoa eli yhteensä 660.000(17,1 %) pre -ja t2diabeetikkoa!
http://www.changingdiabetesbarometer.com/diabetes-data/countries/Finland/fact-sheet.aspx
Näistä uutisista saa kyllä hyvän kokonaiskuvan tilanteesta Knuuti!
Näköjään suomalaisia vedetään höplästä tässäkin kikkailemalla erilaisen tiedon kanssa…
Toivon, että olet ainoa joka saa kirjoitukseni väännettyä niin, että väittäisin diabeteksen vähenevän. Voisitko lukea kirjoituksen, kiitos.
Sanon moneen otteeseen, että lihavuus ja diabetes lisääntyy ja se saattaa tulevaisuudessa uhata näitä suotuisia kuolleisuuslukujen kehityksiä.
Jos ei tullut huomattua artikkeli kohdistuu kuolleisuuden kehittymiseen. Siihen asiaan jota täällä on vaatimalla vaadittu. Nyt kun niitä lukuja tarjoan, tämä kommentoija keksii laittaa suuhuni väitteitä ihan jostain muusta asiasta.
Knuuti kirjoitti:
Kuitenkin viime vuosien suuntaukset, liikunnan väheneminen ja ylipainon lisääntyminen, aiheuttavat huolen, että tilanne edisty jatkossa suotuisasti. Diabeteksen pelätään edelleen yleistyvän ja, koska diabetes on riskitekijä moneen sairauteen mm sydän- verisuonisairauksiin, tämän pelätään nostavan näiden sairauksien määrää.
————————————————————————————————-
Niin, tätä todellakin ihmettelin? Ensin kerrot, että terveystila on radikaalisti parantunut ja sitten seuraavassa lauseessa pyörrät sanasi?
Oletko lukenut huonosti THLn tiedonantoja? Lihavuuden kasvu on pysähtynyt heidän mukaansa. Mistä arvelet sen johtuvat?
PS. Muuten, etkö ole tietoinen siitä, että liikunta on erittäin huono laihdutuskeino?
Oletko lukenut huonosti THLn tiedonantoja? Lihavuuden kasvu on pysähtynyt heidän mukaansa. Mistä arvelet sen johtuvat?
—————————————————————————————————-
Lisäkommentti
Vuonna 2012 THL kertoi, että suomalaisten kolesterolitasot ovat nousseet. Syy näytti olevan se, että kansalaiset eivät noudata Valtion ravitsemussuosituksia?
Kun lihavuuden kasvu on nyt pysähtynyt, herää kysymys: Ovatko suomalaiset ryhtyneet jostain syystä noudattamaan Valtion ravitsemussuosituksia?
Liikunta on muuten terveyttä edistävä
Knuuti kirjoitti:
Kuitenkin viime vuosien suuntaukset, liikunnan väheneminen ja ylipainon lisääntyminen, aiheuttavat huolen, että tilanne edisty jatkossa suotuisasti.
Liikunta on muuten terveyttä edistävä
—————————————————————————————–
…mutta liikunnan puute ei aiheuta t2diabetesta vaan insuliiniresistenssi.
Insuliiniresistenssi on keskeinen patogeneettinen tekijä tyypin 2 diabeteksen, lihavuuden, verenpainetaudin sekä sydän- ja verisuonisairauksien synnyssä (Muniyappa ym. 2008, DeFronzo 2010, Könner ja Brüning 2012, Samuel ja Shulman 2012)
Mutta mikä aiheuttaa insuliiniresistenssin?
Ks myös: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26011919
Olen kiinnostunut siitä mikä aiheuttaa verenpaineen nousua. Mietin oikeastaan RAA-järjestelmään vaikuttavia tekijöitä. Voiko tämä haavoittua ulkoisesta tekijästä johtuen? Perinnöllisten tekijöiden mahdollisesti vaikuttaessa alttiuteen sairastua?
Kysyt sellaisia, joista mielestäni ei ole varmaa tietoa. Se on selvä, että RAA-järjestelmän kautta monet lääkkeet verenpaineeseen vaikuttavat mutta ei se kerro mistä verenpainetauti johtuu.
Kiitos selkeästä vastauksesta Malinin ja Utriaisen spekulaatioihin. Nyt putkiaivokin vihdoin ymmärtää että paljon melua tyhjästä 🙂
PS: Jankkaus tullee jatkumaan niin kauan kuin annatte sen tapahtua, koska mikään järkiargumentti tuskin tulee heidän kiveenhakattuja uskomuksiaan muuttamaan.
Tarkoitatko, että geneettisellä (perinnöllisellä) puolella sairauksissa voi olla myös muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa esimerkiksi entsyymituotantoon ja vaikutus sydämeen (verenpaineeseen) on välillisesti seurausta toisen elimen/elimien toiminnasta?
En pysty nyt seuraamaan ajatuksen juoksuasi lainkaan.
Vai tarkoititko sitä millaisia geneettiset sydämen vajaatoimintasairaudet ovat? Useimmiten geenivirhe johtaa sydänlihassolun supistumisapparaatin toimintahäiriöön.
”verenpaineen aiheuttama sydämen vajaatoiminta on jo ohittamassa sepelvaltimotaudin aiheuttaman vajaatoiminnan”…
Onko verenpaineen NOUSUA aiheuttavien sairauksien ryhmään tullut tutkimuksissa esiin muutoksia, jotka avaisivat ko. sairauden (verenpainetauti) syntyyn liittyviä syitä?
Onko tutkittu elimellisiä muutoksia, jotka saattaisivat olla sydämen vajaatoiminnan syynä?
Tosiasia lienee, ettei verenpaine ole yksittäinen sairaus tai esiinny pelkästään yksinään (vaikka suomalaisesta verenpainelääkkeiden korvauskäytännöstä johtuen; puoli vuotta verenpainetta –> verenpaineenkin saa Kelakorvattavaksi ilman havaittua syytä…).
Kyllä verenpaine esiintyy ihan yksinään useinkin. On olemassa sekundaarinen verenpainetauti, jonka mekanismi tunnetaan hyvin mutta se on vähemmistönä. Useimmiten ei ole sekundaarinen.
Toki vanhemmalla iällä samaan aikaan on sitten muitakin sairauksia. Riskitekijöillä on taipumus kasaantua samoille ihmisille. Ongelma on, että emme vieläkään tiedä tavallisimman verenpainetaudin oikeaa perimmäistä syytä. Tunnemme kyllä riskitekilöitä montakin.
Sydämen vajaatoiminta ei ole sairaus vaan rypäs erilaisia sairauksia, joissa kaikissa on hieman erilainen mekanismi. Kyllä verenpaineen vaikutukset tunnetaan suht hyvin. Samoin sydäninfarktin. Geneettisiäkin joitakin mutta suurin osa näistä on vielä hämärän peitossa ja puhutaan idiopaattisesta sydänlihassairaudesta. Sitten tulevat myös virustulehdukset, sarkoidoosi, amyloidoosi,..
Keuhkofibroosi?