Argumentointi on perustelua, jolla kuulija tai lukija pyritään saamaan jonkin asian puolelle tai sitä vastaan.
Argumenttivirheiden tunnistaminen helpottaa olennaisesti keskustelua mutta niiden opetteleminen ei vielä opeta taitavaksi argumentoijaksi. Tosin niiden tuntemisestakaan ole hyötyä, jollet tiedä miten niistä selviät.
Tässä neliosaisessa kirjoitussarjassa käsittelen tavallisimmat argumentaation haasteet. Ensimmäisessä osassa käsittelen 5 yleistä keskustelun haastetta.
Kirjoitussarjan osat löydät seuraavasti:
- Osa 1: Okinukke, ad hominem, salaliitto, whataboutismi, villit päätelmät
- Osa 2: Luonnon ihailu ja kemofobia, keinotekoinen riita asiantuntijoiden välille, tahallinen väärinymmärtäminen, yksilön reagoinnista yleistetään, medikalisaatiokritiikki
- Osa 3: Tiedeuskovaisuuskritiikki, uhriutuminen, ulkomailla osataan paremmin, näytön taakan kiertoyritykset.
- Osa 4: Valehtelu, mahdottomat vaatimukset, insinöörilogiikka, sidonnaisuuksiin vetoaminen, suppea maailmankuva.
Olkinukke
Olkinukke on ehkä kaikkein tavallisin argumentointivirhe. Termi tulee harjoitusvastustajana käytettävästä oljilla täytetystä nukesta. Olkinuken käyttäjä siis hyökkää itse synnyttämäänsä väitettä vastaan sen sijaan, että kohdistaisi vastauksensa itse keskusteltavaan asiaan.
Tyypillisessä tilanteessa toisen suuhun pannaan sanoja pyrkimättä ymmärtämään sitä, mitä toinen todella tarkoittaa. Toisen ajatus voidaan esittää niin ylikärjistetyssä muodossa, että sitä vastaan voi hyökätä.
Puolustat lääkkeitä tutkimusten avulla
Tällainen lukijakommentti on tavallinen ja hyvä esimerkki olkinukesta. Tässä tutkitun tiedon puolustaminen tulkitaan tutkimuskohteen puolustamiseksi. Lääketutkimuksien tulkitsemista ei voida väittää lääkkeiden puolustamiseksi. Kyse on tutkimustiedon puolustamisesta.
Kun kritisoi jotain selvästi virheellistä väitettä, saa usein kuulla, että edustaa suppeata biologista näkökulmaa ja kokonaisvaltaisempi näkökulma mahdollistaisi paremman arvion väitteestä. Tämä on yksi tavallisimmista olkinukeista, kun keskustelee kokemus- ja uskomushoitojen edustajan kanssa.
Ad hominem
Ad hominem on argumentaation muoto, jossa argumentoija viittaa joihinkin vastapuolen piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavan aiheen kannalta. Silloin kun syntyy erimielisyyttä, pitäisi keskustella asioista ja ilmiöistä, ei henkilöistä, ellei se asian käsittelyn kannalta ole välttämätöntä.
Olkinuken lisäksi tällainen henkilöön kohdistuva arvostelu on yksi yleisimmistä argumentaatiovirheistä. On tavallista, kun asiakeskustelu ei menesty, kritiikki siirtyy vastapuolen ominaisuuksiin.
Paul Graham on esittänyt ns. erimielisyyshierarkian, jonka perusteella argumentointi voidaan luokitella. Sen alimmalla tasolla ovat suora henkilöön menevä nimittely sekä ad hominem -tyyppinen arvostelu. Jotta erimielisyyksien käsittely voisi ylipäätään edetä, tulisi toimia ylimpien tasojen mukaisesti.
Provosoijat elävät klikkauksista. Sen vuoksi olisi paras reagoida vain kirjoituksiin, jossa ei ole käytetty neljän alimman tason argumentointia.
Salaliitto
Tutkijat eivät uskalla kertoa oikeaa totuutta, koska pelkäävät, että yliopisto rankaisee.
Sen lauluja laulat, ken palkan maksaa.
Yllä esitetty varsin yleinen salaliittoväite esittää, että tutkijat kertovat vain työnantajien määräämää mantraa. Todellisuudessa yliopisto tarjoaa puitteet missä tutkija voi tutkimustaan tehdä eikä hallinto todellakaan sekaannu siihen mitä saa tutkia ja mitä ei tai mitä tuloksista sanoo. Yliopiston vaatimukset ovat tutkimuksen tehokkuus, rehellisyys, avoimuus ja eettisyys.
Vastustat lisäravinteita, jotta saisit enemmän potilaita ja hyötyisit itse.
Lääkärit ja THL haluavat ihmisten olevan sairaita, jotta voisivat määrätä kalliita lääkkeitä.
Jälkimmäisessä väitteessä Suomen yli 20 000 lääkäriä ja THL:n henkilökunta ovat yksissä tuumin tekemässä väestön sairaammaksi. Motiivina olisi saada itselle hyötyä.
Väitteestä ei käy esiin mikä hyöty on. Valtaosa lääkäreistä toimii julkisella sektorilla, joka jo nyt on aliresurssoitu. Ilmeisesti väittäjän mielestä ihmiset saataisiin pysymään terveinä esimerkiksi ravintolisillä?
Biohakkerointitoiminta on järkevää, koska ns. virallinen terveydenhoito pahasti korruptoitunut. Sama koskee lääketeollisuuden rahoittamia potilasyhdistyksiä, joka ovat käytännössä osa myyntiorganisaatiota. Näinpä itsensä mittaaminen ja seuranta on hyvinkin perusteltua ja tarvittaessa voi ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Tätähän ei nykyinen ’terveydenhoito’ tue, koska bisnesmalli on hoitaa oireita, ei syitä.
Tässä salaliitto koskee vieläkin laajempaa toimijajoukkoa, jotka kaikki ovat väitteen mukaan korruptoituneita. Mikä olisi se motiivi, joka saisi julkisesti rahoitetun terveydenhuollon tahallaan hoitamaan potilaita huonosti?
Miten terveydenhuollon korruptoitumisella voi perustella biohakkerointia? Eikö lähtökohta olekaan, että itsensä mittaamisesta tulee olla osoitettua hyötyä?
Whataboutismi
Whataboutismi voitaisiin kääntää ”entäs sitten” –väitteiksi. Kritiikki yritetään väistää tuomalla esiin toinen seikka, joka on vastapuolen mukaan myös pielessä. Tässä yritetään väheksyä kritiikkiä väittämällä sen olevan tekopyhää, yrittämättä suoraan reagoida itse väitteeseen.
Lääkkeet aiheuttavat paljon kuolemia. Ei kannata arvostella ravintolisiä.
On totta, että lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia. Mutta yhtä totta on myös se, että oikein käytettynä lääkkeiden hyödyt ylittävät niiden haitat. Ei ole mitään järkeä korostaa vain haittoja ja unohtaa hyödyt.
Sitä, että lääkkeisiin liittyy haittavaikutuksia, ei voi mitenkään käyttää perusteena sille, että ravintolisiä ei saisi arvostella.
Villit päätelmät
On täysin selvä asia tutkimattakin, että ihmisen energiaaineenvaihdunta l. ”palamisprosessi” ei voi olla tuottamatta elimistölle haitallisia aineenvaihdunta tuotteita (kun vetymoottori toimii, tulee pakoputkesta vettä…elimistö taas on paljon monimutkaisempi kuin vetymoottori), joista osa jää kuormittamaan kehoa liikaa.
Tässä kommentoija ilmeisesti olettaa, että tästä evoluution kehittämästä ihmisen omasta polttomoottorista olisi unohtunut pakoputki kokonaan. Luonnollisuuden ihannointi ei näytä sisältävän luottamusta ihmisen biologiaan selvitä omista jätteistään.
Matala ferritiiniarvo on seurausta pitkäaikaisesta stressistä, joka vaikuttaa kehoon monin tavoin. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa muun muassa ravinteiden imeytymiseen sekä hengitykseen. Pitkäaikaisen stressin tiedetään tekevän hengityksestä pinnallista, jolloin keho ei hyödynnä happea täysin. Olen huomannut, että matalasta ferritiinistä kärsivillä on usein taustalla pelko hengittää, syynä saattaa olla esimerkiksi altistuminen sisäilmaongelmille tai monikemikaaliyliherkkyys. Kun ihminen pelkää hengittämistä tai on tiedostamattaan stressaantunut kehon happipitoisuus laskee, ei paljon, mutta kuitenkin. Tällöin keholla ei ole mitään syytä tuottaa ainesosia, jotka osallistuvat hapen kuljettamiseen. Ajatukseni on, että kehossa ei tapahdu mitään turhaan. Näin ollen hemoglobiini tai ferritiinitasot voivat laskea.
Yllä olevassa puhtaasti mielikuvituksen synnyttämässä tarinassa käytetään tieteelliseltä kuulostavia termejä ja ilmiöitä. Todellisuudessa kyseisten yhteyksien ja selitysten tueksi ei ole olemassa mitään näyttöä.
9 vastausta artikkeliin “Kriittisen keskustelun haasteet: Osa 1”
Tuolta ”hieman” korjausta 🙂
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10158341787038550&set=a.139738523549&type=3&theater
Heh. EVVK. Taitaa Anssi olla jo laajalti tunnettu juuri henkilöön kohdistuvasta perusteettomasta arvostelusta. Mitään arvostelua ei perustella, parjataan vain henkilöitä. Kovin tyypillistä trollausta eikä johda mihinkään keskusteluun. Ravintolisäkauppias varmaan kokee, että tällä tavalla hän edistää omaa liiketoimintaansa. Toivon, että tuo tapa ei toimi ja ihmiset näkevät toiminnan läpi.
Luin ensin Pauliina Aarvan blogista atikkelin ”Ei niin tervettä skeptisyyttä”. Päädyin sitten tämän juttusi äärelle.
Koska teidät molemmat saataisiin saman pöydän ääreen julkisesti juttelemaan?
Voisi olla ihan hedelmällistä.
Kunnioitan kyllä Pauliina Aarvaa siitä, että hän tuo omia tulkintojaan systemaatisesti esiin, mutta en hyväksy hänen jatkuvaa henkilöihin kohdistuvaa parjaamistaan. Olin välillä joka kirjoituksessa parjattavana nimeltä mainiten. Nyt kohteena on sitten toinen henkilö, joka on tehnyt tutkitun tiedon yleistajuistajana todella arvokasta työtä. Pidän Aarvan toimintaa tutkijalle hyvin sopimattomana ja itse asiassa tieteen eettisiä sääntöjä rikkovana.
Pyörähdin itse aikoinaan Aarvan kanssa kahvilla juttelemassa. Keskustelu oli antoisaa, eikä yhtään niin hyökkäävää kuin hänen blogissaan. Tuntui, että kyseessä oli kaksi eri henkilöä.
https://gpiste.org/blog/kahvilla-pauliina-aarvan-kanssa
Niinhän se usein on, että somessa ja oikeassa elämässä käytös on erilainen. Kirjoittamasi blogi oli mielenkiintoinen ja kiva.
Tuolta pohjalta on vielä vaikeampi ymmärtää Aarvan suorastaan raivokas toistuva hyökkäys minun kohtaan sekä viestin että henkilön osalta. Hänhän kirjoitti kymmeniä minua henkilönä parjaavia juttuja blogiinsa. Ne loppuivat vasta kun tein Tampereen yliopistolle selvityspyynnön hyvän tieteellisen käytännön loukkauksista.
Kiitos, että jaksat taistella tuulimyllyjä vastaan ja rautalangasta vääntää asioita näille foliohattuihmisille. Teet tärkeätä työtä, huuhaa kun lisääntyy kokoajan.
Todella upeaa ja selkeää tekstiä. Hienoa Juhani ja Kiitos!
Aivan mahtava teksti. Kiitos.