Laillistettu ravitsemusterapeutti, filosofian tohtori Reijo Laatikainen on tuottelias tietokirjailija. Olen tutustunut hänen aikaisempiin helppolukusiin kirjoihinsa, joissa käsitellään ravitsemukseen liittyviä terveysväitteitä sekä valittuja terveysteemoja tutkitun tiedon valossa.
Uusin kirja Verensokeri haltuun – Eroon esidiabeteksesta (Kirjapaja 2020) esittelee keinoja, joilla voisimme taltuttaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä ja siten estää tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen.
Aihe on erityisen ajankohtainen, sillä liikkumaton elintapamme ja ylipaino ovat yleistyneet ja samalla myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat yleistyneet. Nämä häiriöt voivat johtaa tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen. Elintapojen muutoksilla tämä kehitys kuitenkin voidaan estää.
Kirjan sisältö
Kirja sisältää tiiviin ja helppolukuisen kuvauksen esidiabeteksesta ja diabeteksesta ja niiden syntyyn vaikuttavista tekijöistä.
Tämän jälkeen kirjassa käsitellään erilaisten ruokavalioiden ja myös yksittäisten ravintotekijöiden yhteyttä diabeteksen syntyyn. Käsittelynsä saavat suositusruokavalio mutta myös Välimeren, keto-, vegetaristinen ja vegaaninen ruokavalio. Lisäksi yksittäisiä ravintotekijöitä ja ruoka-aineryhmiä käsitellään tutkitun tiedon valossa.
Kirjassa on oma kappaleensa laihtumisen merkityksestä ja liikunnasta. Tämän jälkeen kirja keskittyy antamaan konkreettisia keinoja verensokerin hallintaan. Niissä käsitellään hiilihydraattien määrää, erityisesti niiden laatua, kuituja, rasvan koostumusta, proteiinin tarvetta sekä muita tekijöitä, joita kannattaa ottaa huomioon ruokavaliota koostettaessa.
Tämän jälkeen kirjassa on lähes 40 sivua hyödyllisiä käytännön ohjenuoria arjen ruokavalintojen tueksi.
Kirjassa on myös kappaleita, joissa käsitellään ajankohtaisia ilmiöitä. Miksi terveellinen syöminen on niin haasteellista? Miksi aina syön väärin? Kirjassa kumotaan myös julkisuudessa leviäviä sekavia viestejä laihduttamiseen liittyen.
Viimeiseen kappaleeseen on poimittu 11 virheellistä ruokaan ja ravitsemukseen liittyvää väitettä, joita esiintyy erityisesti somessa. Tämä kappale on hyödyllinen, sillä se käsittelee myös monia ravintoaineisiin liittyviä myyttejä.
Kirjassa on myös lähes 20 sivua liitteitä, joissa on hyödyllistä tietoa ruokavalintoihin kolesterolin ja verenpaineen alentamiseksi ja tietenkin sokeriaineenvaihdunnan korjaamiseksi.
Yleistajuistava ja selkeä kirja
Kirja on helppolukuinen ja sen tiedot ovat nopeasti omaksuttavissa. Tällaisena se toteuttaa erinomaisesti tavoitteensa tuottaa yleistajuista perusteltua tietoa miten elintapojen, erityisesti ravitsemuksen keinoin voisimme vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan ja estää tyypin 2 diabeteksen puhkeamisen.
Tieteentekijänä olisin toivonut viitteiden numerointia myös tekstiin. Mainitut lähteet toki löytyvät lähdeluettelosta eikä tällä ole sinänsä merkitystä sille kohderyhmälle, jolle kirja on pääasiassa tarkoitettu.
Tutkijalle tyypillisesti yritin analysoida väitteitä kriittisesti mutta en löytänyt olennaisia virheitä.
Täysin perustellusti kirjassa ei juuri ravintolisiä sokeriaineenvaihdunnan korjaamiseen suositeltu, sillä niiden vaikutuksista tutkimusnäyttö on heikkoa. Mielenkiintoinen oli kuitenkin etikan ja geeliytyvän kuidun havaittu hyödyllinen vaikutus.
Berberiinin osalta kirjassa esitetty kanta on mielestäni hieman liian positiivinen (vaikkakin toki kriittinen). Berberiinin vaikutukset sokeriaineenvaihduntaan ovat toki tutkimuksissa havaittu mutta ne ovat kadonneet 3 kk käytön jälkeen eikä meta-analyysissä vaikutusta havaittu lainkaan yli 60-vuotiailla (Liang ym 2019). Juuri tässä ihmisryhmässä ja nimenomaan vain pitkäaikaisilla vaikutuksilla on merkitystä diabeteksen ehkäisyssä.
Yhteenveto
Kirjaa voi varauksetta suositella kaikille kansalaisille. Vaikka pääkohteena on sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden korjaaminen ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisy, ovat kirjassa esitetyt tiedot hyödyllisiä sellaisenaan jokaiselle.
Samat keinot, joilla pyritään vaikuttamaan sokeriaineenvaihduntaan, toimivat hyvin myös valtimotautien ehkäisyssä ja ylipainon vähentämisessä. Kirja on siten suositeltavaa luettavaa myös muille kuin diabeetikoille tai sen ehkäisyä tavoitteleville.
Kirjasta tulee erinomaisesti esiin universaali perusfakta: Kokonaisuus ratkaisee myös ravitsemuksessa. Yksittäisillä ruoka-aineilla ei ole keskeistä roolia, eikä myöskään superfoodeilla eikä ravintolisillä.
Myöskään erikoisdieeteillä ei ole keskeistä roolia vaikka niiden avulla voi päästä tehokkaasti alkuun. Keskeistä on tehdä muutoksia, joita kykenee jatkamaan pysyvästi. Muutoin on turha odottaa pysyviä vaikutuksiakaan.
Viitteet:
Verensokeri haltuun – Eroon esidiabeteksesta. https://lkkp.kauppakv.fi/sivu/tuote/verensokeri-haltuun/2715461
Y. Liang et al., “Effects of berberine on blood glucose in patients with type 2 diabetes mellitus: A systematic literature review and a meta-analysis”, Endocr. J., vol. 66, no. 1, pp. 51–63, 2019. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30393248
41 vastausta artikkeliin “Kirja: Verensokeri haltuun – Eroon esidiabeteksesta”
”En ole myöskään lähettänyt mitään viestejä enkä osallistunut edes nimimerkillä mihinkään keskusteluun tuon jälkeen”
Kuka puhui mitään nimimerkin takana huutelusta? Freudilainen lipsahdus?
Montakohan nimimerkkiä sinulla on?
Sinä vainoat Mannista joka paikassa. Taitaa olla hyvä elämä? Huh!
Todellisuudessa en ole ollut mainitsemaasi henkilöön missään yhteydessä, enkä kommentoinut mitään hänen toimiaan viime vuoden syksyn jälkeen. En ole myöskään lähettänyt mitään viestejä enkä osallistunut edes nimimerkillä mihinkään keskusteluun tuon jälkeen. Koska hän on blokannut minut jo kauan sitten somessa, enhän edes pääse näkemään hänen viestejään saati sitten kommentoimaan. Suoraan sanottuna minua ei koko asia kiinnosta tippaakaan eikä ole edes aikaa moiseen.
Ihmettelen kyllä näitä kommentteja blogissani, kun niille ei ole mitään perusteita. Kun väität jotain kommenttipalstalla, olisi syytä esittää perusteita väitteille. Muuten en ovat vain perätöntä parjaamista.
Juhani, sun kateus Mannista kohtaan alkaa jo saavuttamaan tähtitieteellisiä mittasuhteita.
En pääse jyvälle nimimerkin väitteestä. Mistä ihmeen kateudesta puhut?
Tietääkseni oma tutkimus- ja muu työ ei liity Mannisen tekemiseen mitenkään. En ole edes lukenut hänen kirjoituksiaan saati sitten perehtynyt hänen tekemisiinsä lainkaan.
Olen tietoinen hänen jakamistaan perusteettomista ja virheellisistä parjauksista somessa liittyen minuun henkilönä mutta muilta osin minulla ei ole kiinostusta asiaan eikä tällaiseen toimintaan edes riitä aikaa.
”Ihan minulle nyt ei avaudu tämä monen kommentoijan täysin absurdi käsitys siitä, että preprinttialustalle itse laittama artikkeli olisi jokin meriitti tai uskottava lähde. Niitähän ei edes lasketa, kun henkilön tieteellistä tuotosta arvioidaan.”
Tämä väite on yksiselitteisesti valheellinen.
Perustele miksi väite on valheellinen.
Toki ihminen voi omaan CV:hensä laittaa mitä tahansa, mutta kun henkilönm tieteellisiä meriittejä arvoidaan ei vertaisarvioimattomat käsikirjoitukset niissä paina.
Moro Juhani, mitä tästä mieltä? Thanks
https://www.facebook.com/photo?fbid=10159206107698550&set=a.139738523549
En mitään mieltä, sillä tuon linkin takaa ei avaudu mitään.
Olen nähnyt jo aiemmin. Vaikuttaa, että kaveri on tosissaan, on niin tunteellinen. Mutta yhden henkilön oma kokemus (vaikka olisi lääkäri) ei ole kuitenkaan tutkimusnäyttöä. Tarvitsemme tutkimusnäyttöä, jotta voisimme todeta tehosta ja se vaatii kontrolliryhmän ja sokkoutuksen.
Moi Juhani, mutta siinä ohjelmassa mainitsit yksikantaan ettei d-vitamiinista ole mitään hyötyä. Mielestääni levität harhaanjohtavaa tietoa? Mikä agenda?
En ole kyllä niin sanonut. Suosittelen katsomaan uudelleen. Mikä agenda sinulla?
Moro Juhani! Olit muutama päivä sitten tuossa Ylen ohjelmassa puhumassa mm. vitamineista ja codivista. Mainitsit siitä että esim. D-vitamiinista ei ole mitään hyötyä. Kuitenkin asiaan selvästi enemmän perehtyneet asiantuntijat (kuten Manninen) ovat sitä mieltä että alustava näyttö on hyvin lupaavaa.
Olet ymmärtänyt viestini nyt väärin. Olen myös kirjoittanut aiheesta ja antanut monia kommentteja D-vitamiiniin liittyen. Luultavasti väärintulkintasi johtuu siitä, että kun olen maininnut tutkimusnäytö olevan vielä vajaata, olet tulkinnut sen niin, että väittäisin, että D-vitamiinista ei olisi hyötyä. Voit lukea lisää:
https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/d-vitamiini-ja-covid/
”Lisäksi tiedoksi, että guideline-kirjoittamiessa lääketeollisuudella ei ole mitään roolia, päinvastoin.”
tästähän löytyy ihan tieteellisiä julkaisuja eli tuo sun väite on soopaa.
Sekoitat kaksi asiaa: 1) Lääketeollisuuden osallistuminen ja vaikuttaminen guideline-kirjoittamiseen ja 2) Lääketeollisuuden synnyttämät sidonnaisuudet asiantunjoihin, jotka osallistuvat kirjoittamiseen.
Ensimmäinen on kokonaan puuttuva, ei mitään roolia. Toisen osalta pyritään estämään sillä, että työryhmään valitaan sellaisia henkilöitä, joilla ei ole merkittäviä sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaarantaa tasapuolisuuden. Luentopalkkio ei ole eturistiriita mutta työsuhde tai merkittävät taloudelliset edut ovat.
Jatkossa tällaisiin väitteisiisi tulisi liittää myös peruste eikä epämäärinen viittaus julkaisuihin.
Knuutin kannattaa TOSIAAN tarjota medRxiv -sivustolle MONET blogikirjoituksensa, koska ne indeksoidaan Pubmediin ja siten useampi pääsee lukemaan Knuutin tarjoamaan ns. oikeaa tietoa. Ja kuten Knuuti jo totesi, siihen medRxiv -julkaisuun ei vaadita muita kuin, että kirjoittaja sen sinne vaivautuu jättämään julkaistavaksi. Jäädään odotteleman… 😉
En vaivaudu. Julkaisen omat tutkimukseni vertaisarvioiduissa asiallisissa julkaisusarjoissa. Kaikki ne sadat julkaisuni ovat jo nyt PubMedissa ja myös löytyvät tieteellisistä tietokannoista.
Ihan minulle nyt ei avaudu tämä monen kommentoijan täysin absurdi käsitys siitä, että preprinttialustalle itse laittama artikkeli olisi jokin meriitti tai uskottava lähde. Niitähän ei edes lasketa, kun henkilön tieteellistä tuotosta arvioidaan.
Jos Paavali-kommentoija haluaa perehtyä oikeisiin tieteellisiin julkaisuihin käsikirjoitusten sijaan, hän voi käydä minun tuotoksiani katsomassa esim:
https://publons.com/researcher/3151662/juhani-knuuti/
tai
https://scholar.google.com/citations?user=P663nvwAAAAJ&hl=fi
”Ihan minulle nyt ei avaudu tämä monen kommentoijan täysin absurdi käsitys siitä, että preprinttialustalle itse laittama artikkeli olisi jokin meriitti tai uskottava lähde. Niitähän ei edes lasketa, kun henkilön tieteellistä tuotosta arvioidaan.”
No kyllähän niitä luetaan myös jo medRxiv-preprintteinä kun ne indeksoidaan myös PubMediin:
”Since February, 2020 medRxiv indexed in PubMed.[7]”
En kyllä edelleenkään jaksa ymmärtää tämä preprinntien arvosta nillittämistä. Niiden osalta itse MedRxiv kertoo, että ne ovat alustavia juttuja, joihin ei kannata suhtautua samoin kuin vertaisarvioituihin ja lehtiin hyväksyttyihin julkaisuihin. Vähän haisee siltä, että nyt jotain artikkelia halutaan jo preprinttivaiheessa hypettää, kun ei ole hyväksytty lehteen? Minä ainakin maltan odottaa niin, että asiantuntijat arvioivat julkaisun ja päättävät julkaista, jos päättävät. Useimmat julkaisut muuttuvat todella radikaalisti tuossa revisiovaiheessa.
Ainakaan tuota artikkelia MedRxiv:ssa, josta tämä preprintti-keskustelu sai alkunsa, ei löydy PubMedissa.
”Olen julkaissut itse jo yli 600 tieteellistä artikkelia, jotka ovat myös hyväksytty vertaisarvioinnin jälkeen tieteellisiin lehtiin.”
Eikös näistä sun julkaisuista valtaosa ole lukuisten ”kirjoittajien” guidelines -artikkeleita eli naamioituja mainosjuttuja, joissa listattujen ”kirjoittajien” ei liiemmin tartte laittaa tikkua ristiin silä lääketehtaiden haamukirjoittajat hoitavat sen kirjotustyön? Voit toki korjata jos olen väärässä. 🙂 Asiaa kiinnitettään myös huomiota wikipediassa, sillä juuri noista sun guidelines-jutuista sun sitaatit kertyy, ei mistään sun alkuperäistutkimuksista.
Olet yksiselitteisesti niin väärässä kuin olla voit. Guidelineja kyllä siteerataan paljon mutta niiden määrä on todella vähäinen suhteessa muuhun tuotantooni. Noin 600 julkaisustani vain parikymmentä on guidelineja. Lisäksi Guideline-ryhmään valitaan vain sellaisia tutkijoita, jotka ovat tuottaneet merkittävää tieteellistä tutkimusta jo ennen tuota tehtävää. Olen toiminut kahdessa myös puheenjohtajana. Lisäksi tiedoksi, että guideline-kirjoittamiessa lääketeollisuudella ei ole mitään roolia, päinvastoin. Mikäli laskee esim H-indeksin ilman guidelineja, se on edelleen huippuluokkaa. Olen toiminut myös kaksi kautta Suomen Akatemian huippuyksikön johtajana. Varmaan ovat tehneet sitten pahan virheen?
Mutta eikös tämän keskustelun alkuperäinen kohde ollut Medrxiv?
”Medrxiv-julkaisut ovat vertaisarvioimattomia raportteja, joiden sinne ilmestyminen ei edellytä mitään muuta kuin, että kirjoittaja sen sinne laittaa.
Pitäskö sun kokeilla postata tonne Medrxiv -serverille vaikka joku sun blogikirjoitus kun sun mukaan niiltä artikkeleilta ei edellytä mitään muuta kuin että kirjoittaja sen sinne laittaa.
Olen julkaissut itse jo yli 600 tieteellistä artikkelia, jotka ovat myös hyväksytty vertaisarvioinnin jälkeen tieteellisiin lehtiin.
Nyt sinä sitten minulle opetat miten preprinttien järjestelmä toimii. 😉
On tietenkin totta, että jutut voivat olla asiallisia mutta siellä olevien artikkelien laatua ei ole millään tavalla arvioitu. Niiden tulee vain täyttää perusvaatimukset tieteellisille artikkeleille. Valtaosa siellä julkaisuista jutuista ei tule sellaisenaan koskaan julkaistua ja osa ei koskaan. Kummallista, että tällainen kirjoittajan itsensä arkistoon tallentama versio olisi muka jotenkin arvostettava asia. Oikeasti vain oikeat julkaisut merkitsevät, eivät prerintit. Kyllä niissä silti voi olla laadukastakin materiaalia mutta sinne ”pääseminen” ei ole mikäänlainen laadun tae.
Suosittelen oikeasti lukemaan Medrxiv-sivuilta vaatimukset jutun lataamiselle. Lisäksi kannattaa huomata lihavoidulla toisettu teksti: ”Caution: Preprints are preliminary reports of work that have not been certified by peer review. They should not be relied on to guide clinical practice or health-related behavior and should not be reported in news media as established information.”
Eivät blogit ole tieteellisiä alkuperäisartikkeleita eikä niitä lähtökohtaisesti edes yritetä julkaista tieteellisissä foorumeissa.
Siellä on yhtälöt, käppyrät sun muut kaikkien vapaasti arvioitavissa (niin kuin tieteessä pitääki olla).
Siihenhän tuo Medrxiv juuri pyrkii: läpinäkyvyyteen. Mutta siellä olevien juttujen laadusta ei ole mitään takuuta. Vastuu siirtyy jutun lukijalle.
Erityisesti Hall-nimistä heppua palvovien kannattanee muista lukea supp file 4 sieltä lopusta.
Ilmeisesti Natureen menossa.
aha.
moi prof Knuuti! oletko tätä vielä lukenut: https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.10.27.20220202v9
En ole vielä. Preprintit ovat oma juttunsa, ne ovat vertaisarvioimattomia ja vain pieni osa niistä tulee koskaan julkaistuksi.
”Preprintit ovat oma juttunsa, ne ovat vertaisarvioimattomia ja vain pieni osa niistä tulee koskaan julkaistuksi.”
Noista medrxiv preptinteistä valtaosa ilmestyy journaleissa ja usein varsin ”kovissa” sellaisissa.
Medrxiv-julkaisut ovat vertaisarvioimattomia raportteja, joiden sinne ilmestyminen ei edellytä mitään muuta kuin, että kirjoittaja sen sinne laittaa. Toki siellä voi olla mukana laadukkaita julkaisuja ja varmaan koviakin sellaisia. Mutta se, että julkaisu on sinne laitettu ei kerro mitään itse tutkimuksen laadusta.
Vasta vertaisarvionti antaa hieman enemmän uskottavuutta ja sen jälkeen se, että jokin arvostettu lehti sen hyväksyy julkaistavaksi. Lopullinen julkaisun arvio syntyy vasta ajan kuluessa kun tiedeyhteisö pääsee arvioimaan julkaisun laatua ja totemaan siihen liittyvät vahvuudet ja rajoitteet.
Kiitos tärkeän ja ajankohtaisen aiheen esille nostamisesta! Ruokatottumukset omaksutaan lapsuudessa – myöhemmin muutos vaatii töitä. Suomessa kannattaisi markkinoida THL:n ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden kehittämää Baltic Sea Diet Scoren (BSDS) mukaista ruokavaliota. Kyseessähän on varsin välimerellinen, lähes pescovegaaninen malli.
Siinä hapanmaitotuotteista (kuten jogurteista tai juustoista), munista tai vaaleasta lihasta ei tule pisteitä. Pisteitä vähennetään alkoholista, punaisesta lihasta ja lihajalosteista – oli niissä Sydänmerkki tahi ei. BSDS -pisteitä ropisee kuitua sisältävistä kasviperäisistä ruoka-aineista. Peruna on poikkeus sääntöön; ranskanpottuja ja sipsejähän on parempi välttää vaikka ne olisi uitettu rypsiöljyssä.
BSDS -ruokamallin perusteluiksi käyvät mm. Diabeteksen Käypä Hoito -suosituksen lähdeviitteet 93. ja 94. Ensinmainittu osoitti että eläinproteiinin osuus 17.6 E% vs 9.8 E% yli kaksinkertaisti miesten diabetesriskin 20 vuoden seurannassa. Riskikasvusta suuri osa selittyi lihan lihottavuudella, mutta painoindeksi vakioidenkin jäljelle jäi vielä 37% riskinousu (RR 1.2 – 1.58, p < 0.01).
Diabeteksen Käypä Hoito -suosituksen lähdeviite 94. mukaan eurooppalaisilla naisilla lihan kokonaismäärä, mutta erityisesti siipikarjan syönti kasvatti diabeteksen puhkeamisen riskiä 20 % vajaassa 12 vuodessa. Lasten runsas eläinproteiinin saanti altistaa ylipainoisuudelle varttuessa. Toisin kuin viljan ja sokerin, LUKE:n tilastojen mukaan hapanmaitotuotteiden ja broilerin kulutus on noussut Suomessa viime vuosikymmeninä jyrkästi.
SYSDIMET -tutkimuksessa eläinproteiinien runsaasti sisältämät BCAA:t eli haaraketjuiset aminohapot katsottiin heikon hoitotuloksen syyksi. Runsas BCAA -saanti kohottaa insuliinitasoa. Sen haitoille ovat alttiit he, joiden valtimoseinämän suojahuntu (glykokalyksi) on jo ottanut osumaa – esimerkiksi esidiabeetikot. BCAA:n ohella eläinproteiini sisältää runsaasti myös metioniinia. Sekin heikentää valtimon sisäseinämän anti-inflammatorista typpioksidia (”omaa nitroamme”) tuottavan eNOS -entsyymin toimintaa. Ellei eNOS pelitä, verisuonet jäykistyvät, sydän joutuu lujille ja munuaiset kuormittuvat.
SYSDIET-tutkimuksessa mikään sokeriaineenvaihdunnan mittari ei kohentunut, vaikka osallistujien sitoutumista optimaaliseksi ajateltuun ravitsemussuositusten mukaiseen ruokavalioon kehuttiin erinomaiseksi: 4 ½ kk tutkimusaikana alkoholin, kovan rasvan ja sokerin kulutus vähenivät melkoisesti. Silti maksa-arvo GT nousi. GT kuvastaa kompensoimatonta hapetusstressiä. Se on myös itsenäinen diabeteksen, verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin riskitekijä. Niin ikään tyypin 2 tulehdustasoa mittaava herkkä CRP nousi säntillisesti toteutetulla Itämeren ruokavaliolla + 5 %, 2.53.sta 2.65:een.
Kolmivuotisessa PREVIEW INTERVENTION STUDY:ssa verensokerin hallinta oli heikointa korkean proteiinin ja rivakan liikunnan ryhmään satunnaistetuilla. Eläinproteiinien aminohappokoostumus ei ole ihmisen maksalle optimaalinen. Kuiduttomiksi käsitellyistä lähteistä peräisin oleva fruktoosi on tunnettu insuliiniresistenssin kiihdyttäjä, kuten palmuöljyltä nimensä saanut palmitiinirasvahappokin. Jälkimmäisen suurimmat lähteet suomalaisilla ovat juustot, lihat ja voi.
BSDS -pisteytys suunniteltiin tutkimustarkoituksiin kuvastamaan osallistujien sitoutumista terveelliseen Itämerelliseen ruokavalioon. BSDS -ruokakolmion lanseeraaminen julkisiin ruokailuihin tai ylipäänsä suomalaisten tietoisuuteen (elintarviketarjontaan ja ruokakulttuuriin sovitetun Itämerellisen ruokavalion sijaan) edistäisi kansanterveyttä vaikuttamalla ylipaino- ja diabetesepidemian syihin.
Omassa potilastyössäni insuliiniresistenssiä on tullut vastaan myös hoikilla, suositusten mukaan vaaleaa lihaa ja hapanmaitotuotteita kuluttavilla nuorilla. Maitotuotteiden vaihto kasviperäisiin, lihan syönnin huomattava vähentäminen, hevin reipas lisäys sekä pähkinöiden ja siementen ottaminen ruokavalioon on heille ollut riittävä hoito.
Ihmisten kyky sitoutua insuliiniresistenssiä purkavaan, monipuoliseen ja kalorirajoituksettomaan ruokavalioon on osoitettu mm. BROAD Studyssa. Insuliiniresistenssi vaivaa monia tyypin I diabeetikkojakin. Mastering Diabetes -sivustolle on koottu tietoa, kuinka insuliiniresistenssistä pääsee eroon diabetestyypistä riippumatta. Tyypin 2 diabeetikoille se merkitsee parantumista aiemmin krooniseksi ajatellusta sairaudesta.
Ote Laatikaisen kirjasta:
“on älytöntä sitä (sokeria) syödä lainkaan. Totta on, että sokeria ei tarvitse saada ruokavaliosta lainkaan – riittää, kun saamme tärkkelystä (muuttuu aineenvaihdunnassa sokeriksi) tai aminohappoja, joista voimme sokerin uusmuodostuksen kautta valmistaa sokeria aivojen tarpeeseen. … Totuus on, että ihminen ei tarvitse aivojen, sydämen, ihon, keuhkojen tai minkään elimen toimintaan mitään varsinaista tyydyttyneen rasvan keskeistä lähdettä.”
Laatikainen unohtaa, että myös rasvahappojen triglyseridit yhdistävästä glyseroli komponentista tulee ½ glukoosia. Kun vapaita rasvahappoja vereen lasketaan, samalla menee myös glyseroli maksan poimittavaksi. Amerikan ohjeistus on noteerannut tämän jo 15 vuotta:
In Chapter 6 of the Dietary Reference Intakes for Energy, Carbohydrate, Fiber, Fat, Fatty Acids, Cholesterol, Protein and Amino Acids (2005) is the chapter titled “Dietary Carbohydrates: Sugars and Starches” (pg. 275)
“The lower limit of dietary carbohydrate compatible with life apparently is zero, provided that adequate amounts of protein and fat are consumed.
Tärkkelys on glukoosipolymeeri. Tarve sillekin on 0, jos vain rasvaa ja aminohappoja on riittävästi. Luonnossa tosin proteiini ja hiilihydraatti tai proteiini ja rasva esiintyvät yhdessä, joten tähän ihminen on joutunut tottumaan miljoona vuotta (varsinkin jälkimmäiseen). Rasva ja hiilihydraatti esiintyvät yhdessä pahviin pakattuna ja viivakoodilla varustettuna nykyään; pari sataa vuotta tämä yhdistelmä on ollut edes tarjolla.
Teolliset rasvat aka siemenöljyt ovat 100 v vanha keksintö. Joku viisas on sanonut, että on älytöntä syyttää moderneista sairauksista antiikin ruokavalioita.
Annos tekee myrkyn; vesi ja happi mukaan luettuna. Minulla on käsitys omega-6 eli siemenöljyn myrkkyrajasta, mutta saturoituneen rasvan rajasta ei ole. Maksa konvertoi ylimääräisistä glukooseista vain saturoitunutta rasvaa, josta entsyymien avulla (=kontrolloidusti) tehdään ”oliiviöljyä” tarpeen mukaan. Rasva menee ensin kylomikronin mukana voittopuolisesti rasvakudokseen, vapautuakseen joskus vapaana rasvahappona. En keksi, miten ja miksi se sieltä tulisi vahingoittamaan kehoa. Koska kaikki rasvat sisältävät kaikkia rasvatyyppejä -talissa on 6% omega-6 -niin yksirasvaista dieettiä ei olekaan.
Suomalaisomisteinen Virta Health on maaliskuussa julkaissut pitkäaikaisen esidiabetes tutkimuksen, hyvin tuloksin https://www.mdpi.com/2072-6643/13/3/749/htm yli puolet saavutti normaalit verensokeriarvot. Vähennä syötyä sokeria -vähennät veren sokeria. Tämän yksinkertaisen ohjeen esteenä ovat ravitsemussuositukset, ja ohjeen toteuttamiseen tarvitaan näköjään konsulttia.
JR
Kirjoitat ”entsyymien avulla (=kontrolloidusti) tehdään ’oliiviöljyä’ tarpeen mukaan.” Jos viittaat oliiviöljyllä omega-3 ja omega-6 -rasvahappoihin, niin niitähän nimenomaan elimistö ei pysty valmistamaan vaikka voikin muuntaa jotain omega-3:sta toiseksi omega-3:ksi. (Miksi ei, on mielenkiintoinen pohdittava.)
Kiitos kommentistasi, joiden osalta olen osittain samaa, osittain eri kannalla, johtuen tutkimusnäytöstä. Pari kommenttia:
– Triglyserideissä on on toki glyserolia mutta siinähän on kolme pitkää rasvahappoketjua kiinnityneenä yhteen glyserolimolekyyliin. On vaikea uksoa, että tuolla glyseolimäärällä energian näkökumasta on merkitystä. Toki on totta, että ei ihminen elääkseen tarvitse sokeria ravinnosta sillä meillä on kompensaatiomekanismit niitä tilanteita varten. Maksa ryhtyy tuottamaan glugoosia. Lisäksi syntyy ketoaineita, joilla voidaan korvata glukoosista saatavaa energiaa. Jos rasvan glyseroli olisi merkittävä glukoosin lähde, miksi näin tapahtuisi?
– Miljooniin vuosiin vetoaminen on perusteetonta. Mutta jos puhutaan kummenien tuhansien vuosien ajanjaksosta, on vermaa, että ihmisen ruokavalio on ollut hyvin vaihtelevaa ja mukana on ollut viljoja ja monia hiilihydraattipitoisia ruokia jo pitkään.
– Simeneten ja pöhkiniden öljy on samaa kuin siemenissä ja pähkinöissä luontaisesti oleva öljy. Sitä on saatu vastaavasti todella pitkään.
– Ei uskomuksiin ja kuvitelmiin perustuvien historiallisten ruokavalioiden perusteella voi päätellä oikeasti mitään, mikä olisi terveyttä edistävä ruokavalio. Se tieto tulee perustua tutkimuksiin. Tutkimukset eivät tuo sitä, että hiilihydraatti olisi etrveydelle haitallista. Päinvastoin (lukuun ottamatta höttöhiilareita)
– Ei tietääkseni kukaan asiantuntija ole syyttänyt ”moderneista sairauksista antiikin ruokavaliota” eli väite on olkinukke. Tutkimusnäytön perusteella liiallinen kalorimäärä ja liikkumatomuus sekä liian prosessoitu ruoka ovat modernin ajan ongelmia. Syynä ei ole mikään yksittäinen makroravinne.
– Vertaat omega-6-rasvoja saturoituneeseen rasvaan ja väität, että sinulla ei ole tietoa niiden ”myrkkyrajasta”. Voin sen kertoa. Saturoituneen rasvan määrä tulisi olla mahdollisimman pieni, mielellään alle 10% energiasta sillä se on selvästi terveydelle haitallista suurempian määrinä. Se, että sinä et keksi syitä miksi näin on, ei ole kestävä argumentti. Havainnot tyydyttyneen rasvan suuren määrän haitoista on todettu tutkimuksissa eikä tuo tieto välitä siitä, keksitkö sille selityksen vai et.
Virta Health tekee varmaan hyvää työtä omalla sarallaan. Mutta tiedät ihan hyvin, että tuossa ei ole kysymys sellaisesta tutkimuksesta, jolla voitaisiin perustella ketogeenisen ruokavalion olevan jotenkin ainutlaatuinen noiden tavoitteiden saavuttamiseen. On olemassa huomattavasti laajempia ja pitkäaikaisempia tutkimuksia, joissa on osoitettu esim. välimeren ruokavalion olevan tehokas estämään diabeteksen puhkeamista. Toki tuloksia saadaan myös ketogeenisellä tuokavaliolla mutta se on todella rajoittava eikä pitkäaikaistietoa ole olemassa. Virha Helsthin tutkimuksessa ei ollut oikeaa vertailuryhmää sillä verrokit jatkoivat entisellään eli ruokavaliolla, joka on tyypillisesti suositusten mukainen vain alle 20% porukasta.
Hyvä Juhani Knuuti
Kiitos perinpohjaisesta vastauksestasi.
Itse asiassa Acetyl CoA on merkittävämpi lähde glukoosin uusmuodostukseen kuin glyseroli. 2 moolia Acetyl CoA tekee 1 moolin Oxaloasetaattia, jota tarvitaan glukoosin tekoon maksassa. Glyserolin osuus jää noin 15%; Acetyl CoA on myös lähtöaine ketoaineisiin. Mistä tämä Acetyl Coa tulee? Valkoisesta rasvakudoksesta lipolyysin seurauksena. Perryllä on hyvin mielenkiintoinen tutkimus maksan sokerintuotannosta https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4498261/
En muista, kuka vertasi moderneja sairauksia vanhoihin ruokavalioihin, oma lausuntoni se ei ole. Eikä myöskään Weston A. Pricen, dentist-turned-into-nutritionist noin 100v sitten. Hän kuvasi matkansa villi-ihmisten luona, ja häntä erityisesti kiinnosti kontrasti abo-dieetin ja ”sivistyneen” dieetin välillä. Hätkähdin, kun yksi sukupolvi kauppa-asemaa sai paitsi karieksen valloilleen, niin leukojen kaaret ja hamman rivin ahtaus (tiukat hampaat ja sojottavat) ym. kehityshäiriöt alkoivat heti yleistyä. Minulla on eri paria leuat, ahtaat hammasvälit ja alaleuasta puuttuu yksi hammas, ei mahdu. Purenta on tietenkin päin h…ä.
Glukoosia valmistetaan siis monista lähtöaineista ja monissa paikoissa (munuaiset, suolisto), joten ei tärkkelys voi huonoa olla. Mutta ei se ole välttämätöntä kuten sanoit, mutta tunnetun ravitsemusterapeutin suusta tämä väite on iso sammakko.
Tiedän toki suositusrajan saturoituneelle rasvalle, joka on ollut voimassa niin kauan kuin ravitsemussuositukset (usa 1980 noin). Zöe Harcombe teki PHD siitä, perustuivatko rasvasuositukset tieteeseen tuolloin, ja ovatko tutkimukset siitä nykypäivään tuoneet parempaa selvyyttä asiaan. Lyhyt vastaus: ei kumpaankin. Myrkkyrajalla tarkoitin suht nopeasti realisoituvia haittoja. Intiaanien erämuona (ja myöhemmin armeijamuona ennen purkkiruokia) oli biisonin tali ja bison jerky -rasvaa ja proteiinia. Tämä on varmaan melkoinen sat fat rasvapommi… jota valkolaiset osti niiltä tynnyrikaupalla.
Virta Health on terapeuttinen eli sairaanhoidollinen dieetti. Äärimmäinen rasvojen välttely alle 10E% on myös parantanut ihmisiä aikojen saatossa. Näitä voi harrastaa ihan itsekseenkin, mutta näköjään tarvitaan konsulttia. Jos tavoitteena on ensin parantua (saavuttaa hormonaalinen tasapaino ja sokeritasapaino) ja syödä sitten tasapainoisemmin, niin hyvä on jos rajoitus siihen johtaa. Ranska on myös Välimeren maa, pidän niiden ”Croissant” lähestymistavasta (eniten sat rasvaa vähiten lihavuutta ja sydäntautia). Näistä ”välimerellisistä” dieeteistä näyttää aina puuttuvan ilmakuivattu kinkku, jonka tarjonta kaupoissa kertoo sen laajasta käytöstä. Niissä on aina reilu valkoinen rasvakerros, vaikka sat fat osuus onkin pienehkö. Suomessa voi olla maailman parhaat leikkeleet, mutta tämä maaninen rasvan poistaminen huonontaa niitä.
JR
Välimeren ruokavalio ei ole sama kuin se mitä ihmiset Välimeren maissa syövät eli ei ole kroissanttiruokavalio. Välimeren dieetti on ihan tarkkaan määritetty tietynlainen ruokavalio, jonka käytöstä on sitten tehty tutkimuksia.
Mitä tulee myrkkyvaikutukseen, mikään normaali makroravinne ei täytä myrkyn kriteereitä. Makroravinteiden terveydelle haitalliset ja hyödylliset vaikutukset tulevat aina pitkäaikaisessa käytössä eikä kyse ole tietenkään akuutista myrkytyksestä, jonka saa vaikka vedestä, jos juo liikaa.
Tyydyttyneen rasvan suuren määrän haitalliset vaikutukset ovat kyllä toisenlaisista väitteistä huolimatta tutkimuksin osoitettu. Siitä on tutkijoiden osalta aika selvä konsensus, vaikka somessa leviää kaikenlaisia denialistisia väitteitä. Selvimmin vaikutus on todettu viime vuosina vaihtokokeissa, sillä nykyisten kohtuullisten käyttömäärien osalta itsenäistä vaikutusta on vaikea tilastollisesti enää osoittaa.