Juhani Knuuti1, Pauli Ohukainen2, Juha Hulmi3,
1Terveys & Tiede, 2Tervettä skeptisyyttä, 3Lihastohtori
Johdanto: Kuluttajille mainostetaan usein kemikaalittomia tuotteita kuten ravintoaineita, lisäravinteita, yrttejä ja meikkejä. Valmistajien mainonnan lähtökohta on, että tällaiset kemikaalittomat tuotteet olisivat luonnollisempia ja turvallisempia kuin ne, joissa on kemikaaleja. Mainospuheissa korostetaan myös sitä, että nykyihminen altistuu tänään suuremmalle määrälle ravinnon kemikaaleja, kuin koskaan aikaisemmin.
Menetelmät: Jotta kuluttajia ei johdettaisi harhaan perusteettomilla väitteillä, teimme mahdollisimman kattavan listan tuotteista, jotka ovat kemikaalittomia. Koska tämä selvitystyö sisälsi kaikki kuluttajatuotteet, selvitystyö oli massiivinen. Käsitteellä kemikaali (eng. chemical) on erilaisia merkityksiä asiayhteydestä riippuen, mutta tässä yhteydessä kemikaalilla tarkoitetaan sen tarkkaa määritystä eli alkuaineita ja niiden yhdisteitä/seoksia.
Teimme aluksi PubMed-haun, joka paljasti 1 079 828 tutkimusta kemikaaleista (’chemical’). Tämän jälkeen rajasimme haun katsauksiin (76 156 tutkimusta) ja lopulta meta-analyyseihin (244 tutkimusta).
Välttääksemme subjektiivisuuden luokittelussa, kirjoittajat tekivät valintatyön ensiksi erikseen ja sitten uudelleen yhdessä niin, että valintapäätös oli kaikkien hyväksymä. Lisäksi tarkastelimme ihmisravinnon kemikaalialtistuksen määrää ajan funktiona.
Tulokset: Alla on kattava ja täydellinen luettelo a) kemikaalittomista kuluttajatuotteista sekä b) kemikaalittomista ravintoaineista, yrteistä ja lisäravinteista.
- Alla kaikki kemikaalittomat kuluttajatuotteet (esim. meikit ja voiteet):
- Alla kaikki kemikaalittomat ravintoaineet, yrtit ja lisäravinteet:
Yllä luetelluissa tuotteissa kemikaalittomuus-merkintä on asiallinen ja perusteltu.
Kuvassa 1 esitetään kuinka ihmisen ravinnon kemikaalipitoisuus on kehittynyt alkaen paleoliittiselta kaudelta (n. 30000v sitten) nykypäivään saakka.
Kuvassa 2 esitetään miten luonnollinen C-vitamiini eroaa synteettisesti kemiallisesta C-vitamiinista.
Kirjallisuutta:
http://blogs.nature.com/thescepticalchymist/files/2014/06/nchem_-Chemical-Free.pdf
Mangels ym. The bioavailability to humans of ascorbic acid from oranges, orange juice, and cooked broccoli is similar to that of synthetic ascorbic acid. Journal of Nutrition. 1993; 123: 1054-1061.
———————————————————————
ps. Kaikki luonto koostuu kemiallisista alkuaineista ja niiden yhdisteistä eli kemikaaleista
108 vastausta artikkeliin “Kemikaalittomat kuluttajatuotteet – Systemaattinen katsaus”
Yksi ajatus tähän keskusteluun: Miksi lääketeollisuus saa tuottaa C-vitamiinivalmisteita (Berocca), joitten pitoisuus on 1000 mg, mutta elintarviketeollisuus esim. ravintovalmisteita vain 200 mg:n vahvuisia? Siitä yksinkertaisesta syystä, että lääketeollisuuden tuotteet ovat lääkelain alaisia ja elintarviketeollisuuden tuotteet Elintarvikelain alaisia. Lääketeollisuus siis jyrää. Onko heillä sitten enemmän rahaa käytettävissään, kun suoltavat tuotteita halvalla vai onko raaka-aineet aivan jotain muuta kuin alkuperäistä raaka-ainetta hedelmästä? Sitäpä kannattaa pohtia.
Lähdet siitä, että 1000 mg olisi automaattisesti parempi ja siten voittaja kuin vähemmän vitamiinia sisältävät pillerit. Sehän ylittää päivän tarpeen moninkertaisesti. Voi olla vain niin, että laki edellyttää tarkempaa kontrollia, kun annos on suuri.
Jutussa on kuvan kera esimerkkinä mainittu vertailu synteettisen ja luonnollisen C-vitamiinin osalta ja juuri C-vitamiinin suhteen olenkin viime aikoina hieman viisastunut. Tuossa ylempänä olen kertonut, kuinka minulla on lapsi, joka reagoi teollisesti valmistettuun sitruunahappoon, mutta ei sitruunan sisältämään luonnolliseen happoon. Oireilua todennäköisesti aiheuttaa se, että teollinen sitruunahappo valmistetaan aspergillus niger -homeen avulla ja siitä jää jotakin jäämiä, joihin lapseni reagoi.
Nyt minulle on käynyt ilmi, että toisinaan myös askorbiinihappo E300 valmistetaan aspergillus niger -homeen avulla. Sille on myös muita mahdollisia valmistustapoja. Tämä selittääkin sen, miksi lapseni toisinaan oireilee vehnästä valmistetuista ruoista, mutta kotona itsejauhetusta vehnästä hän ei reagoi. Kaupan vahnäjauhoissa käytetään usein jauhonparanteena askorbiinihappoa E300. Myös tuotteet, joissa on ”lisättyä C-vitamiinia” aiheuttavat oireilua.
Ja mistäkö keksin sen, että myös askorbiinihapon valmistuksessa käytetään aspergillus niger-hometta? En Eviran, THL:n, Valtion Ravitsemustoimikunnan tms. virallisen tahon sivuilta, mistä mielelläni tämän tiedon olisin löytänyt, vaan paljon parjatun Kemikaalitutkan blogikirjoituksesta. Toki itse tiedon vielä tarkistin sen jälkeen. Kiitollinen olen tiedosta, koska se auttaa eteenpäin kaikkia aspergillus niger -homeelle herkistyneitä. Vertaistukea on runsaasti löytynytkin, somen ansiosta tiedän Suomesta ja Ruotsista jo paljon kohtalotovereita.
Eli olen entistä enemmän eri mieltä jutun kirjoittajan kanssa siitä, että on aivan sama ovatko vitamiinien yms. läheteet luonnollisia vai kemiallisia. Molekyylitasolla näin voi ihanteellisissa laboratorio-olosuhteissa olla, mutta käytännössä (etenkin, kun ainakin E330 ja E300 tulevat pääosin Kiinasta) ne eivät ole sama asia.
Kiitos kommentista.
Kun nyt olet vakuuttanut itsesi lapsen ongelmien johtuvan tästä ja selvästi näillä on vaikutusta lapsesi ruokavalioonkin, toivosin, että pohtisit vakavasti seuraavia kysymyksiä:
1) Onko testattu, että lapsesi reagoi aspergillus niger-homeeseen?
2) Onko näissä tuotteissa kuten sitruunahappo ja nyt myös C-vitamiini, jäljellä tuota hometta? Nyt en tarkoita teollisuuden käyttöön tehtyjä tuotteita vaan niitä, jotka päätyvät ihmisen ravintoon.
Haen tässä vain sitä, että meillä ihmisillä on vahva taipumus tehdä monenlaisia johtopäätöksiä ja sitten reagoida niiden mukaan ilman, että asia on todellisuudessa selvitetty.
Ensimmäiseen kohtaan en tietenkään osaa vastata, kun en ko. perhettä tunne, mutta kakkoseen minulla olisi sanottavaa.
Olen jututtanut sitruunahapon valmistukseen erikoistunutta, euroopassa toimivaa yritystä Citrique Belge, joka sanoi että kyllä, he käyttävät Aspergillus nigeriä sitruunahapon valmistuksessa, mutta ei, lopullisessa tuotteessa ei ole home- tai toksiinijäämiä. Sama koskee E330:n lisäksi myös heidän valmistamiaan sitraatteja, jotka esiintyvät esim. e-numerolla E331.
Valmistaja sanoo käyttävänsä sellaista Aspergillus niger -kantaa, joka ei tuota toksiineja lainkaan. Näin ollen toksiineja ei voi päätyä lopputuotteeseenkaan. Toisekseen heidän käyttämänsä puhdistusmenetelmät ovat niin tehokkaita, että kaikki mahdolliset homejäämät ja muut epäpuhtaudet poistetaan valmistusprosessin aikana. Ja jos jotain epäpuhtauksia tuotteeseen jää, ne tulevat ilmi lopputuotteelle tehtävässä analyysissä, jolloin tuote ei tietenkään pääse markkinoille.
Mutta, Citrique Belge ei tietenkään ole maailman ainoa sitruunahapon valmistaja. Heiltä saamani kommentin mukaan onkin mahdollista, että teollisesti valmistetussa sitruunahapossa on homejäämiä tai homeen tuottamia toksiineja epäpuhtauksina.
1) Kotitestausta lukuunottamatta ei ole testattu koska toistaiseksi en ole löytänyt paikkaa missä testin saisi tehtyä. Yksityisellä puolella aiemmin oli käytössä eräs testi, joka mittaisi sitä, mutta enää ei ole. Koululääkäri laittoi lähetteen Iho- ja allergiasairaalaan, mutta jostain syystä se tulikin takaisin lähetteen laittaneelle lääkärille ja seuraavaksi olemme menossa kuntamme lastenlääkärille ainakin ensin. Koululääkäri kehoitti olemaan erossa oireita aiheuttavista aineista. Myös lasta hoitanut yksityinen lääkäri piti vahvoina näyttöjä siitä, että kyseessä saattaisi olla juuri aspergillus niger. Mitään muuta yhdistävää tekijää ei lapsen oireiluun ole löytynyt, vaikka monta vuotta on asiaa seurattu ja yksityisellä puolella allergiatestejä teetetty.
Toisaalta, minulle riittää tiedoksi se, että lapsi pysyy terveenä, kun välttelee aspergillus nigeriä.
2) Lukuisten ihmisten oireilujen perusteella en epäile hetkeäkään, ettei olisi jäämiä. Miten niin moni voi muuten parantua jätettyään sitruunahapon pois ravinnosta (tuntemani sitruunahappoherkät ihmiset, Ruotsin ja Suomen asiaa käsittelevät fb-ryhmät, lehtiartikkelit) Lapseni ei todellakaan ole ainut tästä kärsivä. Ilmeisesti hyvin pienet määrät riittävät (vrt. keliakia tai paha pähkinäallergia). Myös lääkekäytössä olevasta sitruunahaposta tai sen johdannaisesta tulee oireita. Meillä esim. nestemäinen Ventoline pahensi astmaa kun kaasumainen paransi. Myöhemmin selvisi, että nestemäisessä on sitruunahappoa ja sen johdannaisia. Nyt emme onneksi tarvitse mitään lääkkeitä, riittää kun pysymme erossa aspergillus nigeristä.
Minusta olisi viranomaisten asia selvitellä tuota puhtausasiaa. Eihän minulla ole sellaiseen keinoja. Onko luotettavaa, että valmistaja ilmoittaa, ettei tuotteessa ole toksiineja tai jäämiä? Tehdäänkö tuotteille pistokokeita viranomaisten puolelta? Tiedetäänkö geenimuunnelluista homeista tarpeeksi, jotta niitä voidaan sanoa turvallisiksi?
Kohdan 1 osalta toivon, että asiasta saadaan selvyys sillä on onnetonta, jos lapsi joutuu jollekin erikoisruokavaliolle ja välttelemään monenlaisia asioita ja jos tämä tapahtuisi turhaan. Lienee selvää, että erilaisten oireiden yhdistäminen vain seuraamalla tuottaa tavattoman usein virheellisiä päätelmiä. Juuri sen vuoksi on tärkeää, että kyseinen allergia tulisi todetuksi tai poissuljetuksi.
Kohdan 2 osalta toinen lukija jo kommentoikin asiaa. Kyllä minullakin on sellainen kässitys, että merkittäviä määriä joko hometta tai toksiineja ei ravinnoksi tarkoitetussa tuotteessa kyllä olisi. Ainakin, jos valmistaja toimii sääntöjen mukaan. Tietenkin todellisuudessa tuotteessa on joka tapauksessa pieni pitoisuus jotakin muutakin kuin vettä ja sitruunhappoa tai C-vitamiinia. Kysymys on vain siitä kuinka hyvällä menetelmllä tämä mitataan ja teoriassa hyvin herkkä voi saada allergisia oireita myös pienistä pitoisuuksista. Yleensä kuitenkin nämä rajat asetetaan niin mataliksi, että ne ovat turvallisia myös allergisille.
Se, mitä tapahtuu somessa ja fecabookissa ei ole todiste yhtään mistään, ei todellakaan. Somehan on loistava joukkohysterioiden synnyttäjä ja lietsoja. Melkein mistä asiasta vain löytyy FB-ryhmä, joka selittää jonkin aineen olevan vaarallinen tai haitallinen. Ihminen on vain niin lahjakas näkemään yhteyksiä asioiden välillä ja jos joku sen vain kirjoittaa tekstiksi, siihen yhtyy tuhansia ihmisiä.
Moikka!
Onko teollisesti valmistettu sitruunahappo täysin irrallinen, eli ei ole valmisteissa sitoutunut samoihin aineisiin kuin esim hedelmissä? Sitruunahappo on toki kemialliselta rakenteeltaan täysin samanlainen synteettisenä tai eristettynä (muistaakseni ei esiinny isomeriaakaan), mutta sen metaboliset ominaisuudet lienevät kuitenkin riippuvaisia siitä mihin muihin yhdisteisiin se on sitoutunut? Eikö tämän voi laskea eroksi siinä syökö ”luonnollisesta” vai ”keinotekoisesta” lähteestä?
En siis itse tiedä tai ole perehtynyt sen kummemmin, kiinnostaa vain tietää:)
Terkuin,
Tietämätön
Lähtökohta on, että sitruunahappo on sitä samaa sitruunahappoa lähteestä riippumatta edellyttäen, että se on riittävän puhdasta eikä sisällä merkittävissä määrin muita yhdisteitä.
Miksi luettelot eivät näy minulla?
No siitä syystä kun ne luettelot ovat tyhjiä. Sellaisia tuotteita ei ole olemassa.
Kun tuolla ylempänä ei ollut enää vastakommentointia. Toivottavasti c-vitamiinia napsiville ja askorbiinihappoa ruuassa vastustaville ei paljastu kauuuhistuttava asia. Niin kananmuna anjovis leivästä tehdään kal allergikolle sopivaksi poistamalla anjovispala kananmunan päältä. Jääkö annokseen markkereita kalasta ? Oma kitaleki kutinalla kylläkin tunnistaa että jotain kummaa annoksessa on.
Niin tai ehkä korvapuustissa mausteen muuttaminen halvemmaksi aiheuttaa vatsanväänteitä, ainakin jos syö useamman pullan. Joku tietämätön voisi ihmetellä mitä Ranskassa sekoitetaan maitoon kun ne säilyvät kuukausiakin hyvänä lämmössä. Edelleen ehkä jonkun ihmisen elimistö reagoi synteettisen sitruuna hapon homejäämiin.
Kumariini.
Niin mrPain en tarkoittanut lumevaikutuksella synteettistä sitruunahappoa vaan flunssa lääkitystä
Olin niiiin uppoutunut tuohon sitruunahappoteemaan 120 allergiakoetta vs. ei yhtään tutkimusta oireita aiheuttavasta tuotteesta että jotta.. Pahoitteluni.
Asia alkoi sen verran kiinnostaa, että tarkistin muutaman markkinoilla olevan E330-valmisteen.
Puhtaus on 99,5 prosentin luokkaa. Epäpuhtauksiksi ilmoitetaan: haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, vettä, raskasmetalleja (≤0.0005% !!!), liuotinjäämiä. Erään tuotteen spesifikaatiossa mainitaan ”Yeasts and moulds <100 cfu/g". Eli tämä viittaisi siihen, että jotain jäämiä Aspergillus Nigeristä voi olla. Ovatko ne kliinisesti merkittäviä, siihen en osaa sanoa.
https://www.brouwland.com/content/docs/003/003%20Zuren/003.010.6-003.013.0_SPEC_EN_citric%20acid.pdf
Sitten löytyi mielenkiintoinen raportti. http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/scientific_output/files/main_documents/75e.pdf
(CTRL+F ja hakuun E330 niin pääset oikeaan kohtaan)
Mutta tämäkään raportti ei aukottomasti linkkaa E330:a ja Aspergillus Nigeriä oireiden aiheuttajaksi.
100 % puhtauden saavuttaminen on aika mahdotonta, oli aine sitten synteettisesti valmistettu tai kasvista eristetty. Monen rohdosvalmisteen ongelmahan on juuri siinä, että puhtaus on todella heikko ja mukana on sitten myös haitallisia yhdisteitä. Kiinalaiset rohdot ovat tästä hyvä esimerkki.
Asioita on hyvä katsoa monelta kantilta. Voi olla myös niin, että synteettinen valmistus on ekologisempaa kuin kasvista eristäminen:
http://www.healthberry.fi/synteettisesti-valmistettu-voi-olla-ekologisempi-kuin-luonnosta-eristetty/
E1520 on halvin teollisuuden käyttämä liuotin.
Sulla on saman tapaisia hoitosuosituksia flunssaan kuin Ruuskasen Ollilla, sattumaako?
En ole ennen kyseisestä henkilöstä kuullutkaan, mutta jos hänen suosituksensa perustuvat tutkimustietoon, kuten minun, olemme varmasti samoilla linjoilla.
http://olliruuskanen.fi/miten-laakita-flunssaa/
Paljonkohan näistä lääkkeistä saa tehonsa ns lumevaikutuksesta. No itsellä pari löylyttelykertaa miedossa lämmössä yöpuku + villasukat lämmintä juotavaa + aamutakki. Aamulla flunssaoireet yleensä pois.
Pystytäänköhän mittaamaan sitä, että jättääkö kalanpalan poistaminen leipäannoksesta (yhtenä leivänpäällisistä) mitään mitattavaa arvoa jos on kala-allerginen, tai esim jos on pähkinäallerginen ja esim suklaalinjastolla on tehty pähkinäsuklaata, ja pähkinät on yritetty harja pois.
Onkohan c-vitamiinivalmisteet c-vitamiinia vai askorbiinihappoa?
Eikös tuon viimemmäksi mainitun osalta ole helppo todeta että purkissa oleva c-vitamiini on vähän alle 100 prosenttista askorbiiinihappoa?
Kun ostat tuotteen, ostat myös pakkauksen. Pakkausteollisuudessa kerrotaan että sisällön arvo on noin puolet pakkauksen hinnasta. Pl. hajuvedet, joissa pakkauksen arvo lienee moninkertainen. Lääkkeissä ehkä päinvastoin.
Kalan osalta kysymys on retorinen. Nykyään siedätetään kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Siedättäminen ei tietenkään onnistu, jos reaktiot ovat henkeä uhkaavia. Jos ei ole todettua kala-allergiaa, ja vaikka olisikin -pystyttäisiin tällä järjestelyllä toteamaan vain se, että kykeneekö henkilö tunnistamaan annoksessa olleen kalaa?
En tiedä, tulisiko seuraavaa pukea sanoiksi. Jos puolestaan kysyisit asiaa yliherkkyysvaurion omaavalta henkilöltä – saisit erittäin todennäköisesti vastauksen siihen, onko kala pilaantunutta. Huonosti vastauksen siihen, onko henkilöllä kala-allergia.
Nimimerkki, Asun rannassa, meillä ei ole ollut tapana salakalastaa
Mittauksia koskevaa tietoa, onko olemassakaan?
Kiitos Emilii Dove mielenkiintoisista linkeistä! Hienoa, että joku todella viitsii paneutua asiaan, eikä perehtymättä leimaa tuhansien ihmisten kokemaa asiaa (vrt. fb ryhmä Fri från allergi genom att undvika E330 – Citronsyra) heti suoriltaan huuhaaksi.
Pienetkin määrät voivat aiheuttaa pahoja oireita vaikkapa pähkinäallergiselle, kananmuna-allergiselle tai keliaatikolle. Miksei sitten vaikka jokin muukin ainesosa.
Sitruunahappoa E330 voi kyllä päivän aikana saada melkoisen annostuksen, jos syö einesruokia, juo mehuja tai limuja, syö maustettuja jugurtteja, käyttää margariinejä ja kasvirasvoja ja jälkiruoaksi nauttii hilloja, karkkeja tai jäätelöä. Pesee ihon ja hiukset, rasvaa ihon ja sivelee kainaloihin tuotteita, joissa lukee citric acid. Siihen päälle vielä käyttää tiskiaineena ja pyykinpesuaineena sitraatteja sisältäviä aineita.
Kerronpa vielä pari esimerkkiä kahdesta ystävästäni, jotka ovat herkkiä sitruunahapolle E330:
Ystäväni on kärsinyt yli 40 vuotta pahasta atooppisesta ihosta ja hänelle on myös puhjennut astma. Oireet ovat toisinaan vaatineet sairaalajaksoja. Puoli vuotta sitten lääkäri ehdotti sisäisen solunsalpaaja-lääkityksen aloittamista, mutta ystäväni ei sitä halunnut vaan halusi yrittää vielä jotain muuta. Samoihin aikoihin kerroin hänelle kokemuksistamme sitruunahapon E330 suhteen. Hän alkoi välttelemään sitä ruoassa. Oireet helpottivat huomattavasti. Myöhemmin kerroin hänelle, että sitruunahappoa sisältävät myös monet hygieniatuotteet ja että myös E331 (natriumsitraatti), E332, E333, E380, E472c ja E1505 ovat jossain muodossa sitruunahappoa. Hän tarkisti käyttämänsä hygieniatuotteet ja lähes kaikista löytyi sitruunahappoa tai natriumsitraattia. Jopa lääkärin määräämissä tavallisissa allergialääkkeissä ja rasvoissa oli sitä jossain muodossa. Se selitti, miksi hänestä tuntui että esim. Histec vain pahentaa oireita ja miksi jonkin rasvan levittäminen sai ihottuman vain yltymään. Itse tein saman havainnon, että lapsellani esim. nestemäinen Ventoline (sis. mm. natriumsitraattia, sitruunahappomonohydraattia) pahensi astmaoireita.
Toinen ystäväni on myös huomannut, että saa ihtottumaa sitruunahaposta E330. Hän treenaa kovasti ja hän juo jotakin ulkomailta tilaamaansa urheilujuomaa, jota sekoitetaan jauheesta. Siinä yksi ainesosa on sitruunahappo, mutta sen perässä on tähti, jonka selostuksena lukee ”all natural products” – mitä se sitten tarkoittaakaan. Tästä jauheesta tehdystä juomasta hän ei kuitenkaan saa oireita. Ehkä niillä sitruunahapoilla tosiaan on eroja.
Hei, kuvaamaassi ensimmäinen tarina sinänsä sopisi vaikka sitruunahappoallergiaksi. Ihminen voi herkistyä periaatteessa mille vain yhdisteelle (poislukien tietenkin esim vesi). Jos on herkistynyt, luonnollisesti välttäminen voi auttaa. (Tosin nykyisin pyritään siedättämään vähitellen sillä allergiossa on kysymys virheellisen voimakkaasta immuunireaktiosta.)
Kuitenkin, jos sama henkilö voi esimerkiksi hedelmiä syödessään saada kyseistä sirtuunahappoa runsaasti ilman oireita, kysymys on todennäköisesti jostakin ihan muusta aineesta. Asian voi hyvin testata ihokokeilla ja verikoikeilla. Ongelmana kaikenlaisessa summittaisessa välttämisessä voi olla että elmästä tulee liian rajoittunutta.
Tuon urheilujuoman osalta voin kyllä melkein luvata, että ei kyse ole sitruunahaposta vaan jostain ihan muusta.
Niin. Ilmeisesti keskustelussa esille tulleen asian pohdinta ei juurikaan edistynyt sitruunahappoa pidemmälle. Sanotaan vaikka, kuten betoniteollisuudessa on todettu – käytännöllisintä on, että jokainen selvittää omat asiansa. Yksilön asema ei silloin tosin ole kovinkaan häävi.
Siedätettäessä jollekin aineelle, tulisi varmaankin ensin selvittää mikä on tuo allergisia reaktioita aiheuttava yhdiste tai aine on? Myös ”taudin” aktiivisuutta osataan tutkia kuten Lupuksen kohdalla osataan tehdä?
Tukea voimakkaalle immuunireaktiolle antaa mielestäni se, että antihistamiineilla on saavutettu hyötyjä esim. suolisto-oireilla reagoivien joukossa? Homeille ei käsitykseni mukaan voi kuitenkaan siedättää.
Mielipiteillä ei ole merkitystä. Vain tutkimuksilla on. Tässä blogissa ainoa tutkimus, johon asiallisesti viitattiin, koski c-vitamiinia. Ehkä myöskin teollisesti tuotetun sitruunahapon, E330, jäämiä. Selvitystyö on enemmän salapoliisityötä.
Entäs ne statiinit -henkilön esille nostama lumevaikutus taitaa olla nykyään sitä että ihmiset kuvittelevat sitruunan olevan pelkkää sitruunahappoa. Rohkenen väittää että synteettisesti valmistetun sitruunan hinta kohoaa aavistuksen viljellyn sitruunan yläpuolelle.
Emme esimerkiksi tiedä, mitä suklaapapu pitää sisällään. Todennäköisesti tuhansia yhdisteitä. Banaanikärpänen lienee helpompi kopioitava, vaikka se kykenee lentämään.
Juhani Knuutilta kysyisin vielä, että oletko siis todella sitä mieltä, että tekotavasta huolimatta esim. pektiini E440 tai sitruunahappo E330 ovat aivan samoja, tulivat ne sitten luonnosta tai kemiallisesti tuotettuina?
Jos vaikka joku on herkistynyt Aspergillus Niger-homeelle, niin eikö hän mielestäni voi reagoida kemiallisesti valmistetusta sitruunahaposta E330, jonka tuotannossa käytetään Aspergillus Niger -hometta ja silti sietää sitrushedelmien sitruunahappoa?
Tai jos joku on herkistynyt ammoniakille, niin eikö hän voi mielestäsi reagoida kemiallisesti valmistetusta pektiinistä E440, jonka tuotannossa käytetään ammoniakkia ja silti sietää marjojen ja hedelmien luonnollista pektiiniä?
Tässä alla otteita Marja Nuoran julkaisusta Lisäaineet luomutuotteissa. Siinä on selostettu noita erilaisia valmistustapoja. http://luomu.fi/tietopankki/wp-content/uploads/sites/4/2013/10/LuomuLisaaineet-Opas-Nuora-2013.pdf
Sitruunahappoa ”valmistetaan bioteknisesti melassista tai glukoosista homesienten avulla. Valmistusmenetelmiä on useita:
– Sitruunamehua käsitellän ammonjakilla, tiivistetään ja suodatetaan. Syntynyt ammoniumsitraatti suodatetaan uudelleen ja käsitellään kalsiumkloridilla, jolloin saadaan kalsiumsitraattia. Tämä käsitellään filteröitynä rikkihapolla, jolloin kalsiumsulfaatti (kipsi) saostuu ja sitruunahappoliuos voidaan suodattaa.
– Fermentaatiomenetelmällä Aspergillus niger- tai Candida guillermondi -mikro-organismien avulla, joko kasvattamalla melassiliuoksessa bioreaktorissa, jolloin sitruunahappo eristetään kuten edellä. Sitruunahapon puhdistuksessa käytetään ioninvaihtoa ja hiilidioksidiabsorptiota. —
Sitruunahappoa ei ole tällä hetkellä markkinoilla saatavana luomulaatuisena. Sitä voitaisiin valmistaa uuttamalla luomuhedelmistä tai fermentointiprosessilla. Tähän ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt kannattavaa ratkaisua, myös prosessin apuaineiden saatavuus olisi varmistettava. Fermentointiprosessiin olisi saatavana sokeripitoista kasvualustaa luomulaatuisena. Ongelmana on, että tavanomaisena tuotannossa käytetään yhä yleisemmin geenimuunneltua Aspergillus niger-kantaa,jolloin luomussa hyväksytyn sitruunahapon saatavuus heikkenee. Tämä vaikuttaa myös siihen, että luomuna tuotettu sitruunahappo on huomattavasti kalliimpaa.”
Pektiiniäkin E440 voidaan valmistaa eri tavoin: ”Kasvista saatua muokkaamatonta pektiiniä kutsutaan propektiiniksi erotuksena kemiallisesti modifioiduista pektiineistä. Modifioinnissa pektiiniä esteröidään ja aminoidaan. Jälkimmäisessä käytetään ammoniakkia amino-ryhmän lisäämiseen. Tämä ei ole luomussa sallittua. — Ei ole saatavana markkinoilla tällä hetkellä luomulaatuisena. Pektiinille on olemassa luomuhyväksytty
tuotantomenetelmä, mutta raaka-aineena käytettävien sitrushedelmien hinta on tällä
hetkellä liian korkea.”
Tähän väliin täytyy sanoa että luomu-tuotanto ei riitä kattamaan seitsemän miljardin ihmisen ravinnon tarvetta. Toki aika iso osa elintarvikkeista päätyy nykypäivänä roskakoriin. Saarivaltiossa luku taisi olla 25% luokkaa.
Meidän perheessä on tullut oltua työssä mm. entsyymiteollisuudessa. Mahdollista on, että tuotantovaiheen päätyttyä mikrobikanta ”tapetaan” jonka jälkeen tuote uutetaan jne.
Jokaisesta tuotantovaiheesta voi jäädä jotain jäämiä lopputuotteeseen.
Sanotaanhan TTL:n irtaimistonpuhdistusohjeessakin että herkistyneet voivat oireilla kuolleille, hmm, mikrobeille.
Muitakin syitä voi toki olla, joita ei käsitykseni mukaan tulisi sulkea pois – ennen kuin oireiden aiheuttaja, pillimehu, on tutkittu.
Lopuksi. Sitruunahappoa on siis teollisessa, elintarvikelaatuisessa tuotteessa em. mukaan 99% Loppu on jotain muuta? Tätini mukaan esim. hänen leipomuksensa sisältävät sallittuja aineita. Se ei silti tarkoita että lopputuote olisi välttämättä elintarvikekelpoista? Kaikkea voi kokeilla.
Hei, tuosta luomu vs maailman ruokkiminen; tällä hetkellä tuotetaan maailmassa tarpeeksi ruokaa 10 miljardin ihmisen ruokkimiseksi. Nyt tuotetaan 17 % enemmän ruokaa per capita vs. 30 vuotta sitten. Eli vaikka luomutuotanto onkin keskimäärin n 20 % heikompaa kuin ei-luomu, luomua vähentämällä ei olennaisesti voida vaikuttaa nälänhätään. Ensimmäinen rajoittava tekijä on se, miten ruoka saadaan sinne, missä sitä tarvitaan; eli poliittinen/logistinen/? haaste. Toki paljon palstatilaa menee myös polttoaineiden raaka-aineiden tuotantoon ja lihakarjan ruokkimiseen, joten jossain vaiheessa olisi varmasti lisähyötyä irrotettavissa niiden osuuksien vähentämällä (ja myös luomun vähentämisestä). Mutta tosiaan vasta silloin, kun ruoan ”logistinen ketju” on mitoitettu oikein; mikä onkin todnäk seuraavan 50 vuoden massiivisimpia haasteita.
Luomu-tuotteiden osuutta aiotaan kai lähinnä kasvattaa – ainakin markkinoiden toiveet ovat tämän suuntaiset. Esim. täällä ollaan kokonaismarkkinoissa parissa prosentissa kun Tanskan luvut keikkuu kymmenen prosentin tienoilla.
Oma mielipiteeni lihan tuottamiseksi on laiduntaminen. Kuivaheinän tuottamiseksi ei tarvittaisi edes ”polttoaineita” mutta ei niitä aurinkosähköllä toimivia maatalouskamppeita ole olemassakaan. Kyse on siis tuotantotavasta. Ihminen ei (vielä) syö ruohoa mutta on paljon alueita joissa ruoho kasvaa ja niitä voitaisiin laiduntaa. Seuraava narina alkaa eroosiosta ja karjan luonnolle tuomasta ravinnekuormasta…
Tuotantoa pystytään puolestaan lisäämään siellä eniten, jossa on se on jo nyt tehokasta, ravinteikas maaperä ym. Mustan mullan alueet, Ranska, tuliperäiset seudut pl. Amerikoiden Keski-Länsi joka näyttää lähinnä taantuvan kuivuudesta ja on keskitytty lähinnä yksipuoliseen viljan viljelyyn.
Kysymykset ravinnon tuottamista koskien ovat mielenkiintoisia myös Suomea koskevia mutta toisinaan tuntuu ettei nähdä mahdollisuuksia, vain uhkakuvia.
–
Sitten on tietysti kaikenlaista muuta;
Googlaa esim. Kauppalehti, Urbaani liukuhihnasalaatti työntyy lautasille.
(AeroFarms).
Tämän tyyppiset ratkaisut tulevat yleistymään. Onneksi, tai valitettavasti. Tämä jää nähtäväksi.
Kuten totesin jo aikaisemmin, kysymykseen olisi hyvä saada vastaus joltakin asiaa tuntevalta elintarvikekemistiltä tms. Kysymys on siitä, kuinka paljon epäpuhtauksia ja millaisia sallitaan elintarvikelaatuiselle sitruunahapolle. Tähän en siis ole erikseen perehtynyt enkä voi tarkkaan vastata.
Jos vastaan tähän yleisemmällä tasolla, voin todeta, että sitruunahappo, oli se sitten tuotettu syntetisoimalla, geenimuunnellulla hiivalla, puristamalla ja eristämällä sitruunoista ja siihen on käytetty luomuhedelmiä, on aivan sitä samaa sitruunahappoa eikä niitä voi erota mitenkän toisistaan. Jos syöt hedelmän kokonaan, luomuasioilla voi olla vaikutusta esim. torjunta-aineiden määrissä. Mutta kun puhumme jostakin osasesta, vaikkapa sitruunahaposta, ei sillä ole merkitystä. Enemmän lopputuotteeseen vaikuttaa se miten se raakatuote on prosessoitu ja puhdistettu eikä siitä onko se luomuhedelmästä. Monet noista valmistusmenetelmistä kuulostavat maallikoille (joksi myös itseni tässä suhteessa lasken) hyvinkin ”epälyttäviltä”. Ei niillä kuitenkaan ole merkitystä, jos lopputuote on puhdasta. Tämä lopputuotteen puhtaus esim sitruunahapon suhteen on helppo määrittää. Jos laitan suuhuni sitruunahappovelmistetta, minua kiinnostaa tämä lähinnä puhtausaste ja myös mitä ja kuinka paljon muita yhdisteitä siinä on.
Niin. Tätä asiaa on selvitetty jo vuosia sitten. Silloin vastaajana oli kemian professori. Tuolloin kysymisen syynä oli, mikä tuo mystinen liotin on. Vastaus on alempana.
Eipä sillä ole isoakaan merkitystä, paljonko sitä kussakin tuotteessa on, jos se pitoisuus kuitenkin riittää aiheuttamaan oireet. Sama kemikaali ei tietenkään aiheuta kaikille samoja oireita? Eikö niin?
Minulle on nyt hieman epäselvää, mistä tapauksesta puhut. Onko nyt kyse tuosta sitruunhaposta vai mistä?
Siitäkin. Siis aineista joita tuotekoostumuksessa ei tarvitse ilmoittaa.
Eviran mukaan sitruunahappoa valmistetaan bioteknisesti hiivan avulla esim melassista, eikä väitetysti pelkästään sitruunan ja appelsiinin puristusjätteestä,
Tuotelistat eivät tule näkyviin Firefoxilla, Explorerilla, iPhonella, Samsungin Chromella. Millä selaimella ne näkee?
Hei, ne eivät näy, koska lista on todellisuudessa tyhjä. Selaimessasi ei ole vikaa.
Ompahan myös uskomus, että lämmittäminen ”tuhoaa” ravintoaineet ruoasta. Ja sitä vasten tutkimus, jonka mukaan lämmitys parantaa usean ravintoaineen imeytyvyyttä.
Uskomatonta on se, miten ihmiset eivät tunnu uskovan vastakkaisen puolen argumentteja, ei edes avaavan korvia sille mahdollisuudelle, että olisivat itse väärässä.
Jotenkin näkisin tän johtuvan enemmän tai vähemmän siitä, että ko. ihmiset ovat yleensä heikosti oppineita/lukeneita asian tiimoilta. Tällöin tulee kolme toisensa kanssa jokseenkin päällekäistä ongelmaa:
1. He eivät edes tiedä, mitä kaikkea eivät tiedä
2. Heillä ei ole ymmärrystä siitä, että ihminen, joka on panostanut omaa aikaa ja vaivaa helposti useita vuosia näiden ilmiöiden tutkimiseen pohjautuen häntä edeltävien työhön saattaisi tietää lähtökohtaisesti asiasta paremmin, ja
3. he eivät kunnioita tutkimusta, tutkintoja, tai tiedettä ja sen rigööriä ylipäätään.
Mitä enemmän tätä pyörittelee päässään, sitä enemmän turhautuu ja samalla vakuuttuu siitä, ettei ole mitään quick fixiä tähän vaan taitaapa olla sukupolvisidonnaista. Sori polveileva avautuminen. Todella hyvä kirjoitus sinulta!
Kiitos pohdinnasta. Kuvaamasi ilmiö on sama jonka herrat Dunning ja Kruger ovat kuvanneet ja sitä kutsutaan myös Dunning-Kruger-efektiksi.
Kokemukseni on myös, että kysymys ei ole tietämättömyydestä, sillä monesti hyvinkin pitkälle koulutetut omaavat kaikenlaisia huuhaa-käsityksiä eikä koulutus suojaa niiltä. Ilhminen voi olla samaan aikaan hyvin rationaalinen ja hyvin taikauskoinen, eikä huomaa siinä mitään ristiriitaa.
Tätä seikkaa koskevaa tutkimusta on. Koulutus lisää vahvistusharhaa.
Olisikohan jopa niin, että vankka asiantuntemus ja arvostus yhdellä alalla saa ihmisen tuntemaan itsensä sekä arvostetuksi että erityisen älykkääksi. Olen myös lukenut, että hyvinkin korkeasti koulutettujen satunnainen taipumus uskoa esim. salaliittoteorioihin selittyy myös sillä, että samat rationaalisen ajattelun mekanismit jotka ovat tuoneet yksilön akateemisesti pitkälle toimivat myös näiden vääristä premisseistä nousevien uskomuksien puolesta, perustellen niitä. Nettona varmaan jonkinlainen sekoitus tämmösiä narsismiin niiaavia ominaisuuksia. Mielenkiintoista!
Mielenkiintoinen näkökulma. Tuskin kovin paljon tutkittu.
Ihmiset, joilla on kysyttävää päätyvät usein helposti kysymään muilta ihmisiltä asioista, ja uteliaisuuden syvyydestä riippuen joko tyytyvät naapurin/jonkun nettifoorumin vastauksiin tai etsivät asiallista ja tutkittua tietoa. Jälkimmäistä ei ole kylläkään helppo löytää; voisitte puolestanne mainostaa tällaisia asiallisia lähteitä, vastaiskuna iltapäivälehtikansan takapajuistumiselle?
Odotin kyllä tältä tekstiltä tutkittua tietoa missä esim. kaupan vihanneksissa on se ja se määrä ihmiselle haitallisia torjunta-ainejäämiä, tai mistä saa riisiä jossa vähiten arsenikkia ettei niitä pirulaisia tarvi vältellä koko kuolemanvaaralla kyllästettyä elämäänsä. Jotkut ihmiset tahtoo elää mahdollisimman puhtaalla (ehkä parempi sana olisi myrkytön?) ravinnolla. Tavallinen tallaaja ei tiedä mitä uskoa, kun kaupassa saa myydä sitä vaarallisempaakin tuotetta mikä oikeasti ja tutkitusti on terveydelle haitallista. Esim. tupakka, alkoholi, osittain kovetetulla kasvirasvoilla höystetyt valmis leivonnaiset muutamia mainitakseni. Mutta pointtini on nuo torjunta-aine- ja ties-mitkä-jäämät ja niitä kait joku muukin miettii… Toki kyse on myös määrästä mutta kyllä se nielty kakka aina jonnekkin kasaantuu?
Tätä koskevaa tietoa löytyy Eviralta muttei se tutkittu tieto useinkaan ylitä uutiskynnystä. Kuten ei myöskään se, miten puhdasta vettä Suomessa on tai että kuulemani mukaan suomalaisissa maitotuotteissa ei ole todettu dioksiinijäämiä.
Mitä tulee riisiin, kuluttaa sen viljely valtavasti vettä. Suosittelisin tutustumaan World Watch instituutin julkaisuihin.
Minusta on aina jotenkin rumaa, kun akateeminen ihminen alkaa saivartelemaan terminologiasta. Ihmiset ovat huolissaan, ja herra professori varmaankin voi myöntää, että ihan aiheesta ja monella tavoin tämä on positiivista. Kouluttamaton ihminen kuitenkin helposti käyttää väärää termiä, vaikka aihe olisikin ihan järkevä. Tyylikkäästi käyttäytyvä akateemikko kuitenkin korjaa virheen kohteliaasti jatkaen samalla aiheesta. Termien heikko hallinta ei saa estää keskustelua. Tämä artikkeli on mielestäni ihmisiä ylenkatsova ja nokkava. Olen itse luonnontieteiden tohtori ja toivon, että muuhun yhteiskuntaan suuntautuva keskustelukulttuuri olisi rakentavampaa.
Mielestäni olet ymmärtänyt tavoitteen väärin. Kyse ei ole saivartelusta termien kanssa vaan siitä, että näitä samaisia termejä käytetään kaikenlaisen huuhaan markkinointiin. Mielestäni jokaisen pitää havahtua kysymään perusteluja ja kyseenalaistaa perusteettomat terveysväitteet.
En tiedä kuinka paljon olet itse paneutunut erilaisiin terveysväittämiin ja niiden poskettomiin perusteluihin. Jos asia kiinnostaa, kannustan sinua akateemisesti koulutettuna ihmisenä toimimaan siihen suuntaan, että ihmiset käyttäisivät enemmän omia aivojaan eivätkä uskoisi kaikkea mitä netissä liikkuu.
”…että ihmiset käyttäisivät enemmän omia aivojaan eivätkä uskoisi kaikkea mitä netissä liikkuu”.
Tarkoitatko dataa? Tuleeko sen liikkuminen estää?
Juhani: ”…että ihmiset käyttäisivät enemmän omia aivojaan eivätkä uskoisi kaikkea mitä netissä liikkuu”.
License to Lead: Tarkoitatko dataa? Tuleeko sen liikkuminen estää?
Juhani: Ei, vaan uskominen.
Meillä on unelma..
Altistumisen määrä ja frekvenssi, kemikaalien epäpuhtaudet sekä niiden erilaiset yhteisvaikutukset pitää ottaa myös huomioon. Hygienian paraneminen mahdollisesti on vähentänyt ravinnon kautta tapahtuvaa altistumistamme esim. luonnossa esiintyville homesienien tuottamille myrkyille.
Samaan aikaan elintapamme ja ympäristömme on muuttunut radikaalisti, jolloin altistumme aiempaa enemmän monille haitallisille kemikaaleille ja niiden yhdisteille ravinnon, kuluttamiemme tuotteiden tai esimerkiksi hengitysilman kautta. Yhtälö on hyvin monimutkainen, mutta jos jossain teksti on oikeassa, niin siinä, ettei mihinkään hysteriaan ole aihetta.
”Altistumisen määrä ja frekvenssi, kemikaalien epäpuhtaudet sekä niiden erilaiset yhteisvaikutukset pitää ottaa myös huomioon.”
Todella loogista. Jäädäänpä odottelemaan yksittäistä tutkimustulosta aiheesta.
Jos se helppoa olisi, olisi se jo selvitetty.
Nii. Kertovat, että avaruusasemillekin on päässyt jo kaikenlaisia pöpöjä.
Asiallinen artikkeli. Enemmän tällaista.
Tietenkin askorbiinihappo on eristettynä kemikaalina sama, oli se läsnä sitten yksittäisenä yhdisteenä tai osana luonnollista kompleksia (marja, hedelmä tmv.). Uskoisin ihmisten kuitenkin tarkoittavan yleensä, että luonnollisen ”yhdisteryppään” toimintamekanismi kokonaisuudessan eroaa eristetystä yhdisteestä (antioksidanttisuus reaktioketjuina bioflavonoidien kera sitruksissa jne…). Tämä on vaikeampaa yleensä kommunikoida, mutta kuvaa mielestäni paremmin ihmisten tyypillistä ideaa ”luonnollinen” vs. synteettinen -keskusteluissa.
Tämä voi olla mahdollista. Tosin blogin lopussa oli viitteenä tutkimus, jossa C-vitamiinin osalta asiaa oli tutkittu: Ei eroa.
Bioaktiivusuus on huomattavan redusoitu ominaisuus, joka kuvaa kehnosti ”luonnollisen C-vitamiinin” (lue: kokonaisissa ruoka-aineissa Aina läsnä olevan yhdisteryppään) ja aksorbiinihapon aidosti merkityksellisten ominaisuuksien eroja. On mielestäni omaa kredibiliteettiä alentavaa käyttää pedagokisesti vastaavaa esimerkkiä, varsinkaan jos ymmärtää vähänkään askorbiinihapon farmakokinetiikkaa ja noiden ympäriöivien kofektoreiden merkitystä biokemian / reaktioketjujen kannalta ihmisen elimistössä.
Olisi tieteen popularisoinnin valossa tärkeää tarkentaa näissä viestinnän todellista kärkeä ja olla sortumatta turhaan dogmaattisuuteen myöskään ”kaikki on kemikaaleja, eikä näillä ole käytännön tasolla mitään eroa”, jos se perimmäinen kysymys Matti Meikäläisellä on kuitenkin se, onko esim. sitruunoiden syömisellä (lue: askorbiinihappo + muut kofaktorit) ja synteettisellä askorbiinihapolla eroa ihmisen elimistössä. Ehkä tämän pointin näkeminen on usein akateemikoilla kehnoa ihmistuntemusta / psykologiaa?
Itse olen ainakin kyllästynyt tieteen ”harrastelijana” näihin kuluneen yksiulotteisesti ajateltuihin ”antioksidantit ovat pahasta” -letkautuksiin ja sitten poimitaan kirsikkoina eristetyllä beetakaroteenilla tehty tutkimus, jossa reaktioketjusta eristetty yhdiste käyttäytyy pro-oksidanttina tmv. ja pädetään kehnojen esimerkkien kautta – ymmärtämättä ihmisten todellista kysymystä…
En nyt viittaa Juha sinuun, mutta tämä kulma ”vainoaa” omassa mielessäni ylikorostettuna myös pohjimmiltaan hyvää ajatusta. Samaan aikaan voin kuitenkin kahlata koko PubMedin läpi löytämättä yhtään vastaavaa efektiä kokonaisilla porkkanoilla, koska yhdisteen toimintamekanismi käytännössä (lue: kokonaisista ruoka-aineista saatuna, suurimman osan ihmisistä arjessa) toimii merkittävästi eri tavalla…
Ainakaan C-vitamiinin osalta ei ole eroa:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Mangels+ym.+The+bioavailability+to+humans+of+ascorbic+acid+from+oranges%2C+orange+juice%2C+and+cooked+broccoli+is+similar+to+that+of+synthetic+ascorbic+acid.+Journal+of+Nutrition.+1993%3B+123%3A+1054-1061.
Et varmaankaan väitä, että kun C-vitamiini on imeytynyt verenkiertoon, se mistä se on imeytynyt jotenkin vaikuttaisi sen toimintaan?
Kuten toivottavasti sain kommunikoitua, en toki ole eri mieltä pelkän askorbiinihapon toiminnasta (jonka tarkastelu yksinkin on toki mielenkiintoista, muttei ollut pointtini). Kuten aiemmassa kommentissani kirjoitin, kyseinen ominaisuus on kuitenkin kovin suppea zoomaus mekanismeihin, jotka ovat käytännön tasolla olennaisia (jota pelkkä bioaktiivisuus kuvaa kovin kehnosti / yksiulotteisesti). Jos samaan aikaan mitataan vaikutuksia useissa eri biomarkkereissa ja tarkastellaan eroja ”luonnollisen C-vitamiinin” (askorbiinihappo + marjoissa etc. luontaisesti yhdisteen ympärillä aina esiintyvät kofaktorit) vs. pelkkä karsittu askorbiinihappo, näyttäytyy ajatus sinulle toivottavasti selkeämmin? Menee hieman semantiikkaan, mutta pohjimmiltaan olennainen asia. Lue myös vastaukseni nimimerkille ”Mie” 🙂
OK, ymmärsin nyt viestisi paremmin ja olen samoilla linjoilla.
Toisaalta kyllä aika laajalti tuntuu olevan uskomus, että identtinenkin yhdiste olisi jotenkin erilainen kun se on tuotettu ”kemiallisesti”. Esim. puhutaan lääkkeistä, jotka ovat ”kemiallisia” vastakohtana ”luonnollisille” lääkkeille. Kaikkihan on pohjimmiltaan kemiallista ja luonto jos mikään on hyvin vihamielinen ja pääsääntöisesti myrkyllinen.
Arttu
”Samaan aikaan voin kuitenkin kahlata koko PubMedin läpi löytämättä yhtään vastaavaa efektiä kokonaisilla porkkanoilla, koska yhdisteen toimintamekanismi käytännössä (lue: kokonaisista ruoka-aineista saatuna, suurimman osan ihmisistä arjessa) toimii merkittävästi eri tavalla…”
Kyse ei taida tällöin olla enää yhdisteestä vaan siitä, että kys. ruoka sisältää kaikkea muutakin kuin sitä yhdistettä X.
Jeps, sitä toki tarkoitin. Pyrin lähinnä juuri tuomaan esille sen, etten usko monen pohjimmiltaan tarkoittavan, että noilla yhdistellä ”karsittuna” olisi eroa (mikä on helppo perustella vääräksi uskomukseksi – kuten tämä artikkeli tekee). Pointtini on lähinnä se, että uskon ihmisten tarkoittavan eri asiaa, mutta olevan kykenemättömiä tarkentamaan kommunikoimaan naiivin naturalistista ajatustaan tarkennetusti. Tässä tapauksessa esim. juuuri kokonaisen ruoan = laajempi joukko eri yhdisteitä, jotka ovat aina läsnä askorbiinihapon ympärillä) ja pelkän askorbiinihapon välillä.
Miksi lapseni reagoi astmaoirein saatuaan kemiallisesti valmistettua sitruunahappoa E330, mutta ei reagoi mitenkään sitrushedelmien sitruunahappoon? Tunnen lukuisia sitruunahapolle herkkiä, jotka saavat ihottumaa, vatsa- tai hengitystieoireita kemiallisesta sitruunahaposta, mutta eivät reagoi mitenkään sitrushedelmien happoon. Ystäväni lapsi taas on allerginen pektiinille E440, mutta ei reagoi kuitenkaan omenan tai puolukan sisältämään pektiiniin. Ehkä heidän kehonsa ei tiedä, että aineilla on sama molekyylirakenne?
Valitettavasti minun on mahdotonta ottaa kantaa kysymyksiisi kun en tiedä tarkasti mistä on kysymys. Täysin selvä asia on kuitenkin, että sitruunahappo E330 on täysin samaa sitruunahappoa kuin se sitruunahappo, jota sitrushedelmissä on. On mahdotonta, että näiden vasteissa voisi olla eroa. Sama pätee myös pektiiniin. Pektiinit ovat suurimolekyylisiä hiilihydraatteja ja niitä on kaikissa kasvikunnan tuotteissa. Pektiiniä tehdään omena- ja sitrushedelmien puristusjätteestä. Ei ole siis mahdollista että senkään aihaeuttamassa vasteessa sinänsä olisi eroa.
Se, mikä voi selittää kokemuksesi näiden eroista voisi olla annos. Sitruunassa sirtuunahappoa on kyllä olemassa mutta määrä voi olla aivan eri kuin jos sitä lisätään erikseen. Tämä on mielestäni järkevin selitys, jos havainnot ovat selviä eikä kuviteltuja. Ilmiö on tuttu kaikesta mitä syömme ja juomme. Vesi on hyväksi oikein annosteltuna mutta suuri myrkky, jos sitä saa liikaa.
Eihän pullovesikään ole sama tuote kuin kraanavesi?
Tuotebrändi on eri asia kuin tuotteen kemiallinen koostumus.
Sitäpaitsi pullovesi ja hanavesi eivät ole puhdasta H2O:ta, vaan niissä on pienenpieniä määriä muita liuenneita aineita, eli niiden koostumus voi hyvinkin olla erilainen.
Ven te vater tempritsö rais, it riliis eni kaind of plästik kräim , biipiiei , bis- penol -ei . Tat is, te plästik mäteriäl jused is ä teörshold issuu
Juoko joku oikeasti hanavettä?
Olikohan kommentti ironiaa vai todellinen kysymys?
Ehkä ihminen ei olekaan niin taitava jäljittelemään luontoa kuin kuvittelee olevansa? Ruotsissa on FB-ryhmä: Fri från allergi genom att undvika E330 – Citronsyra. Siinä on yli 6000 jäsentä ja määrä kasvaa koko ajan. Ryhmästä voi lukea lukuisia kokemuksia teollisesti valmistetun sitruunahapon aiheuttamista ongelmista. Mm. yksi kokemus oli sellainen, että kuluttajalle myydyssä tuotteessa ei ollut lukenut siinä olevan happoa, mutta kun ihminen oireiden vuoksi otti sisällöstä tarkemmin selvää, ilmeni että siinä on pienet määrät sitruunahappoa. En vähättelisi tuollaista oireilua kuvitteluksi. Oman lapsen kohdalla lääkäri on kuullut astmaäänet keuhkoista, kun hän on saanut kuormitusta E330:sta ja lääkäri on myös kuuntelemalla todennut, että normaalisti astmaääniä ei kuulu. Valitettavasti tieteellinen tutkimus asiasta puuttuu ja siksi ongelmat ovat vain ihmisten kokemuksia. Tässä linkissä on muutama kokemus: http://m.gp.se/ekonomi/1.2946348-allt-fler-tror-att-citronsyra-ger-allergi-och-eksem
En kiistä lapsesi oireita tietenkään.
Mutta selvää on se, että jos oireet tulevat sitruunahaposta, ne tulevat siitä olipa se sitruunahappo lähtöisin hedelmästä taikka lisättyä, mikäli määrä on sama.
Sano asia, josta ei olisi FB-ryhmää? Ryhmän olemassaolo ei kerro mitään siitä onko asiassa mitään todellista perää. Kaikesta huuhaastakin on aivan varmasti FB-ryhmä, jopa varsinaisia rekisteröityneitä yhdistyksiä. Ihmislaji on hyvin vahvasti irrationaalinen laji.
(Uskoisin että) osa yhdistyksistä tai FB-ryhmistä ei vilpittömästi ymmärrä.
En oikein lämpene teorialle, että kyseessä olisi se, että teollisesti valmistettua sitruunahappoa saisi enemmän kuin sitruunahaposta. Wikipedia kertoo, että sitruunassa sitruunahapon osuus on 5% luokkaa. Jos teen lapselleni mehun, jossa on appelsiinia ja sitruunaa puristettuna ja hän juo sitä 3dl, hän ei saa oireita, vaikka joisi useampana päivänä peräkkäin. Mutta jos hän juo 2,5 dl pillimehun, johon on lisätty sitruunahappoa yleensä 0,05-0,5 %, hän alkaa jo köhiä. Jos hän juo pillimehun useampana päivänä peräkkäin hän saa jo astmaoireita.
Se on kuitenkin totta, että valtavan suuria määriä teollisesti valmistettua sitruunahappoa saadaan päivittäin ja sillä saattaa olla merkitystä oireiluun: Sitä saadaan mehukeitoissa, mehuissa, valmiiksi kuorituissa perunoissa, juustoissa, kasvirasvoissa, kastikkeissa, jne. Jopa luomussa se on sallittu lisäaine. Sen johdannaisia käytetään pesuaineissa, shampoissa, tiskiaineissa ja jopa allergialääkkeissä ja rasvoissa.
Teollisesti valmistetun sitruunahapon välttely on tavattoman vaikeaa.
Siis onko tuo pillimehu pelkkä vesi-sitruunahapposeos, ilman yhtään mitään muita kemikaaleja? Rohkenen epäillä.
Syyllinen allergiaoireisiin ei siis voi olla sitruunahappo, vaan jokin muu.
Vanhemmat pitävät lasta sairaampana kuin tämä on?
Vanhemmat kuvittelevat oireet?
Vain vanhemmat kertovat oireista..
Kyse on huolestuneisuudesta? 😉
Tai stressistä. Sytokiiniarvot ovat koholla?
–
No oikeesti, patofysiologiaa ei tunneta.
Kuten yllä jo vihjattiinkin, kontrolloidun kokeen saat tuotettua yksinkertaisesti, kun hankit teollisesti valmistettua ja elintarvikekelpoista sitruunahappoa ja valmistat siitä 5% seoksen. Jos lapsesi sen seurauksena saa selvästi oireita, sitruunahappo voi olla aiheuttaja. Lyhytaikaisen inhimillisen kärsimyksen potentiaali voi maksaa tässä itsensä moninkertaisena takaisin lapsen (ja vanhempien) pitkäaikaisena elämänlaadun paranemisena.
Monet pillimehut sisältävät myös lisättyä sokeria (ruokosokeria), jota ei täyshedelmämehuissa ole. Joskus tyypin 1 diabetekseen liittyy korkean sokerin yhteydessä hengenahdistusta. Voisiko tämä olla tutkimisen arvoinen mahdollisuus?
Bingo. Ruokosokeri ei kylläkään ole diabeteksen aiheuttaja. Kyseessä lienee ongelmat kuorikerroksessa?
Tuo mainittu kotialtistus ei tapahdu riittävän luotettavasti tuolla tavoin. Vaikuttaahan tulokseen päivän ja ehkä edellisenkin päivän aikana nautittu ravinto. Oikea altistuskoe tulisi tehdä lääkärin valvonnassa, eikä silloin saisi nauttia muuta. Sellaista en lähde itse puoskaroimaan.
Sitruunahaposta E330 todennetut oireet on meillä jo todettu riittävän tarkasti. Pillimehun toin vain yhtenä esimerkkinä. Toki tiedostan, että siinä on muitakin aineita. Asia löytyi sitä kautta, kun oireiluiden perusteella kartoitettiin tarkasti mitä on syöty. Kun osumia tuli mm. mehusta, tietystä mozzarellajuustosta, kaupan mustikkasopasta, kaupan hillosta, kasvirasvoista, jäätelöstä, jugurtista, jne. löytyi ainoana yhteisenä nimittäjänä E330. Sen jälkeen aineen välttämisen aikana on ollut oireeton ja kun taas on altistunut, niin on tullut oireita.
Allergiatestit (IgG ja IgE) on tehty 120 tavallisimmasta ruoka-aineesta, mukaanlukien sitrushedelmät. Niissä ei ole minkäänlaista merkkiä sitrusallergiasta. Myös kotona tehdyt havainnot tukevat tätä.
Valtavan paljon työtä tuon aineen löytäminen oireiden aiheuttajaksi onkin teettänyt. Itsekin (liian) pitkään uskoin vakuutteluita siitä, että se on sama kuin sitruunan happo.
Toisaalta minusta on loogista, että Aspergillus Niger-homeen ja maissi/venhämelassin avulla valmistettu sitruunahappo ei vain ole sama kuin sitruunasta saatu happo. Yhtenä teoriana on esitetty, että E330 ”ei ole puhdistettu riittävän tarkkaan tuosta homeesta”. Monet sisäilmassa homeille altistuneet eivät siedä E330:aa (vaikka sietävätkin sitrushedelmiä). Tämän asian jo onneksi monet lääkäritkin tietävät.
Sanna,
vaihda työvaatteet kun tulet kotiin.
–
Vaikenen.
Ts. kun menet. Jospa se auttaisi.
Sitruunahappo on sitruunahappoa, se on täsmälleen sama kemikaali, oli se syntetisoitu elävässä organismissa nimeltä sitruunapuu tai teollisella prosessilla (vaikka sitten muiden elävien organismien toimesta).
Se, että allergiaoireille on kotikokeissa löydetty yhteinen nimittäjä on tuoteselosteessa oleva merkintä E330, ei tarkoita sitä, että syypää on juurikin sitruunahappo. Ei voi olla, jos kerran sitrushedelmissä oleva sitruunahappo ei allergiaoireita aiheuta.
Sen sijaan voi olla, että E330:n mukana on pienen pieni määrä epäpuhtauksia, kenties juuri homeproteiineja, jotka sitten aiheuttavat allergiaoireita. Siitä ei kuitenkaan pidä syyttää sitruunahappoa.
Onhan nimittäin niin, että suklaassakin on aina hyönteisten osia, jotka aiheuttavat allergisia reaktioita, vaikkei niitä tuoteselosteessa mainitakaan.
http://abcnews.go.com/blogs/lifestyle/2012/03/bugging-out-chocolate-allergy-linked-to-roaches/
Arvoisat kemikaali.A.I.V.0.ttomat tietäjät,
olen asunut lapsena maalla ja olen hyvin eläinrakas. Puolisoni on kaupunkilainen. Hänen ollessaan lapsi, heillä oli kodissa pikkuinen possu. Possulla oli sydänvika ja possu kuoli verrattain nuorella iällä. Arvelin tästä tulevan puolisoni olevan myöskin eläinrakas vaikka heillä oli ollut paljon infektioita.
Muutimme puolisoni kanssa yhdessä maalle ja hankimme kaksi possua. Haluamme tarjota possuillemme vain parasta, joten rakensimme heille yhdessä kuormalavoista pienen possulan ja viereen ulos, oikean sikolätin. Possuilla on aina tuoretta vettä saatavilla, joka on auton alumiinivanteen sisällä olevassa kulhossa. Alumiinivanne ei ruostu.
Kävimme kesällä lomalla. Palkkasimme eläintenhoitajan. Tullessamme kotiin, possut tärisivät. Kysyimme, että oliko eläintenhoitaja antanut possuille kylmää ruokaa? Ei ollut, hän vastasi. Pyysimme näyttämään, mistä hän oli ottanut ruokaa possuille. Hän näytti varaston nurkkaa. Kyseinen nurkka oli jäänyt siivoamatta ennen matkaa ja porkkanoissa näytti olevan pahkahometta. Voisiko possuparkojen oireet olleet homeoireita? Tämä on kamalaa, koska emme halua vahingoittaa possuja mitenkään. Kun possuille annettiin puhtaita porkkanoita – tärinää ei näyttänyt enää tulevan.
Odotamme nyt innolla uutta kesää. Olemme ostaneet possuille myöskin sitruunahappoa, koska sen on kerrottu olevan niiden suurta herkkua. Emme ole kuulleet possujen oireilevan sitruunahapolle. Alla linkki ostopaikkaan:
http://www.biofarm.fi/tuote/sitruunahappo-vitapol/
Sitruunahapon kerrotaan olevan 99 prosenttista.
Hienoa, että possuja ajatellaan näin paljon, että on olemassa valmiita herkkuja tarjottaviksi!
Odotamme myöskin, että pääsemme maalaamaan kuormalavoista tehdyn Possulan. Olemme ostaneet tätä varten jo maalia. Saimme maalin halvalla syksyllä. Maalissa näyttää olevan säilöntäainetta. Hyvä, että on, että se kestää purkissa seuraavaan kevääseen!
Maali on Econordicaa, se on ainakin ekologista silloin!
Olemme myöskin tulostaneet kierrätyspaperille Käyttöturvallisuustiedotteen:
http://194.100.44.55/ktiedote.nsf/tiedosto/FI_NORDICA_EKO3330_13/$FILE/FI_NORDICA%20EKO%203330-13_SDS.pdf?OpenElement.
Samaa säilöntäainetta näyttää olevan myös BIOFAIRY astianpesuaineessa – joten se on varmasti biologista!!
Olemme olleet turhaan huolissamme. Sikojen tärinä pelästytti meidät pahanpäiväisesti. Olimme jo ehtineet ajatella, että siat olisivat sairastuneet kuormalavoista tekemässämme Possulassa. Että se on homeessa, kuvitelkaa! Siinä on homepilkkuja, jotka olemme ajatelleet maalata piiloon.
Olimme aluksi yhteydessä myös Sikatalousministeriöön. Koska siat elävät tarkkaan ottaen likaisessa ympäristössä – täytyyhän niiden elinolosuhteet saada turvata! Pyysimme, että possujen elinolot tiedostettaisiin! Ehdotimme aluksi koodia TÖNKIVÄT65.9 mutta Sikatalousministeriöstä todettiin, ettei sellaista ole. Niinpä saimme koodin se on RÖHR68.81 – Mahdollinen oireilu ympäristön tavanomaisille kosteusvaurioisille sikaloille! Hienoa! Nyt on oirekoodi! Tähän on mahdollista liittää muita koodeja!
Sikaillaan kun tavataan!
Sitä juuri tarkoitan, että ehkäpä ihminen ei olekaan niin hyvä tekemään sitruunahappoa E330 Aspergillus Niger -homeesta ja melassissa, ettei siihen jäisi jäämiä homeesta. Tai sitten se on kustannuskysymys. Joskus aiemmin sitrunahappoa on eristetty sitrushedelmistä, mutta koska se on halvempaa tehdä homeesta ja melassista, sitä tuotetaan niin. Käytännössä lähes kaikki sitruunahappo E330, mitä elintarvikkeissa on käytetty, on tuotettu tuon homeen avulla ja siihen on luultavasti jäänyt epäpuhtauksia. Siksi en ole samaa mieltä, että on aivan sama syödäänkö ”luonnollisia” tai ”synteettisiä” lisäaineita.
En ole asiantuntija mutta epäilen kyllä nyt vahvasti teidän puheitanne elintarvikkeeksi tuotetun sitruunahapon homeista. Mitä todennäköisimmin, tuo tuotettu sirtuunahappo, joka on siis elintarvikelaatua eikä mitään teollisuuskemikaalia, on puhtaamapaa homeen suhteen kuin se sitruunahappo, jota hedelmästä saa. Ette kai tosissanne usko, että se sisältää niitä homeita merkittäviä määriä ja olisi sitten hyväksytty erintarvikekäyttöön? Ehkä joku elintarvikekemisti vastaa tähän väitteeseen oikeilla argumenteilla?
Tämä on vähän sukua väitteelle, että insuliini, joka tuotetaan geeniteknisesti esim bakteereilla, sisältäisi näitä bakteereja.
Tässä myös viitataan ”luonnollisen” kemikaalin terveellisyyteen. Tämä on yksi tämän päivän älyttömiä mantroja, jolle ei löydy mitään tukea tutkitusta tiedosta. Ikään kuin kaikki luonnossa oleva olisi terveellistä ja kaikki muu olisi epäilyttävää. Luonto ei todellakaan ole olemassa ihmistä varten ja sen vuoksi olemassa, että ihminen voisi sen syödä. Kaikki luonnon elävät organismit pyrkivät säilymään hengissä ja lisääntymään, strategiat ovat vain erilaiset. Kirjoitin tästä luonnon terveellisyyden myytistä aikaisemminkin: http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/detox/
Niin sitä piti sanoa vielä että aika monella paikkakunnalla Suomessa lapsi/lapset olisi jo huostattu noiden kuvailemiesi oireiden perusteella.
Syyksi olisi kerrottu että vanhemmat aiheuttavat (ostamalla pillimehua) lapsen oireet käyttäytymisellään.
Kts yst esim. Lokakuunliike.com
Ensinnäkin, ovatko molemmat %-luvut varmasti massaprosentteja?
Toisekseen, jos pillimehuun lisätyn sitruunahapon määrä on 0,05-0,5 %, mikä on hapon kokonaismäärä pillimehussa?
Lisäksi, jos teet mehun appelsiinista ja sitruunasta, käytännössä vain sitruunan määrä vaikuttaa, koska (enkku-wikipedian mukaan) sitruunahappoa on sitruunassa 0,3 mol/l ja appelsiinissa vain noin sadasosa tästä.
Vain jos mehun tekee pelkästä sitruunasta, eikä lisää edes vettä, sitruunahapon osuus on noin 0,5 mol-% (noin 5 massa-%).
Pillimehun todellisista sitruunahappopitoisuuksista en tiedä.
Lisäksi, kuten joku jo mainitsi, itse puristetun mehun ja kaupallisen mehun koostumukset muilta osin ovat varmasti niin poikkeavat (mm. hiilihydraattipitoisuudet, pH, onko puskuroitu jne..), että biologista vastetta tai köhimistä ei voi yhdistää suoraan sitruunahappoon, eikä siten ainakaan sitruunahapon alkuperään.
Mieluumminkin, jos itsetehty sitruunamehu ei aiheuta oireita, mutta kaupan mehu aiheuttaa, todennäköisempää on, että oireen aiheuttaja ei tällöin ainakaan ole sitruunahappo. Aiheuttaja voi kylläkin olla jonkin sitruunahapon aiheuttamaa biologista vastetta inhiboivan komponentin puuttuminen (jos sellaisia on). Toisin sanoen teollinen sitruunahappo voi jossain tapauksessa olla ehkä liian puhdasta?
Jos jokin FB-ryhmä kerää paljon ihmisiä, se kertoo lähinnä siitä, että on ihmisiä, jotka saavat oireita esim. kaupallisesta pillimehusta (toki tällöin kannattaa tehdä mehut itse), mutta sitruunahapon tai varsinkaan sen alkuperän yhteydestä oireisiin se ei kerro.
Siksi on lähinnä surullista, että ihmiset lähtevät helposti mukaan ”vältä sitä ja tätä” -vouhotuksiin, ja sen jälkeen toiset ihmiset tekevät vääriä johtopäätöksiä vain koska muut vouhottavat. Jos kaupallinen mehu aiheuttaa oireita, johtopäätös, että ”ihminen ei olekaan niin taitava jäljittelemään luontoa kuin kuvittelee olevansa” on juuri tällainen.
Jokainen ihminen on yksilö, ja jos jokin elintarvike (=kemikaaliseos) aiheuttaa oireita, sitä ei kannata käyttää. Siinäpä se. On tietysti hyvä, että asia tuodaan esille, mutta johtopäätösten kanssa olisi hyvä olla huolellinen.
Eikö kannattaisi tutkia ensin se pillimehu?
Selvitä, miten sitruunahappo valmistetaan teollisesti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sitruunahappo
-valmistustapa.
Juhani osannee selvittää parhain päin, mikä ero muodostuu teollisen sitruunahapon ja viljellyn sitruunan välille. Kerroitkin jo vastauksen, se on annos – mutta minkä?
Kiitos tästä kirjoituksesta!
Vähän oikein harmittaa ja ärsyttää viimeaikainen PHMB-kirjoittelu, kun sitä tuntuvat tekevän enimmäkseen ne, joilla ei ole kemian tuntemusta. Unohdetaan, tai siis ei tiedetä mm. pitoisuuden merkitystä.
Näitä tällaisia kirjoituksia siis lisää!
Auttaisivatko käyttöturvallisuustiedotteet tähän ongelmaan? Edellyttää tietysti että osaa lukea ja ymmärtää lukemansa.
http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/syopaa-aiheuttavaa-kemikaalia-useissa-suomalaisten-suosikeissa-kauneussovellus-julkaisi-listan-sadoista-tuotteista/5710774
-ei kai Maikkarin intresseissä ole kertoa miten ”pitoisuus” siirtyy jostain Tummelista maitotuotteisiin?
-tai jos tunnettu hammastahnavalmista kertoo ”uudella tuotepakkauksella” että aineen koostumus on muuttunut, eikä kuitenkaan ole muuttunut niin voihan silloin olla ettei tahnavalmistaja ole ymmärtänyt pitoisuuden merkitystä?
Olen osin eri mieltä tuon aikajanan kanssa. Ennen materiaali oli 100% itseään, nykyisin siitä vähintään 10% osuuden kemiallinen muoto on vain välillinen reaktio aivokemikoissa, fysikaalisen siirtymän kautta. Voisi jopa sanoa, että syömme osin humpuukia ja siten vähemmän kemikaaleja, mutta vaikutus on energian säilymisen lain kautta sama. Tulevaisuuden tutkimuksissa olisikin huomioitava internet-kirjoitusten lihottava vaikutus, sillä jo syömättä voi lihota kun nauttii tämän energiaosuuden. 😉
Hulvatonta..
Arkeologit nauravat itsensä tärviölle 😉
Termiä ”kemikaaliton” käytetään joskus nämä aiemmin mainitut faktat tietävien ja tuntevien tahon toimesta markkinointiteksteissä usein mm. siksi, että muun muassa somessa käytetyt tekstimäärät ovat rajallisia sekä koska ”kemikaaliton” on terminä kuluttajaystävällisempi kuin esim.” ei sisällä haitallisia kemikaalej”a,” ei sisällä myrkyllisiä kemikaaleja” eikä toistaiseksi parempaa määritelmää ole keksitty.
Kemiallinen rakenne on ja voi olla täysin sama, mutta jo vitamiinien imeytymiestä on näyttöä, että synteettinen ei aina imeydy samoin kuin aito. Eli sikäli näiden kahden asian rinnastaminen on mielestäni ajattellun kömpelyyttä. Myös elintarvikkeisiin voidaan tunkea aitoa vaniljaa tai luontaista vanilja-aromia, ja ymmärtääkseni niiden kemiallinen kaava on sama, mutta jokainen laatutietoinen ymmärtää niiden antaman lopputuloksen eron.
Jälkimmäisen kappaleen osalta voin todeta, että tutkittu tieto ei tue väitettäsi. Jos kemiallinen rakenne on sama, myös ”kemikaalin” kyttäytyminen on täysin sama. Ei ole merkitystä, onko kemikaali tehty synteettisesti vai onko se eristetty hedelmästä. Tämä on ihan perusasia ja pitäisi olla kaikkille aivan selvä. Kyse ei ole ajattelun kömpelyydestä. Imeytyminen ja käyttäytyminen ovat myös aivan identtisiä elimistössä. Blogin lopussa oli viitekin C-vitamiinin osalta, eroja ei todettu.
Vaniljan osalta on tilanne sama, jos kemiallinen rakenne on sama. Tosiasia on kuitenkin että vaniljatanko sisältää paljon muutkin kuin vain vanilliinisokeria eli kyse ei ole samasta yhdisteestä. Jos ne olisivat samat, eroa ei voi olla.
Jaahas, veitsenterävät pikkupojat kimpassa asialla ilkkumassa oppositiolle. Olen tässä kohta yhdeksän vuotta odotellut million kritiikki kohdistuisi niihin paskanpuhujiin, jotka väittävät leipää ja perunaa erityisen ravinteikkaiksi, jopa korvaamattomiksi ruoka-aineiksi. Täytyy varmaan vielä odotella seuraavat 90 vuotta.
”Jälkimmäisen kappaleen osalta voin todeta, että tutkittu tieto ei tue väitettäsi. Jos kemiallinen rakenne on sama, myös ”kemikaalin” kyttäytyminen on täysin sama. Ei ole merkitystä, onko kemikaali tehty synteettisesti vai onko se eristetty hedelmästä.”
No epäilemättä näin.
”Tämä on ihan perusasia ja pitäisi olla kaikkille aivan selvä. Kyse ei ole ajattelun kömpelyydestä. Imeytyminen ja käyttäytyminen ovat myös aivan identtisiä elimistössä. Blogin lopussa oli viitekin C-vitamiinin osalta, eroja ei todettu.”
Minä kyllä otan vast’edeskin askorbiinihapponi vaikka paprikasta tai appelsiinista. Siinä kun saa lukuisan määrän monia muita ”kemikaaleja”, kuten antioksidantteja. ”Kemikaalien” konteksti on tavan ruoasta täysin erilainen kuin pilleristä saatuna ja kokonaisvaikutus elimistöön varmastikin erilainen.
Itselleni tuli ilkkuvasta tekstistänne mieleen muuan tapahtuma. Nuorempien lasten äitini on kova meikkaamaan. Kerran hän oli vessassa meikkaamassa ja sinne tuli ampiainen. Naisparka pelästyi ja pyysi minua tappamaan ampiaisen. Kun menin sankarina vessaan oli ampiaisparka lavuaarissa selällään. Ilma oli paksuna meikkihöyryjä.
On se kuulkaa poikaset tämä ”kemikaalialtistus” kivikaudelta tähän päivään tultaessa muuttunut. H2O on edelleen H2O ja tavattoman välttämätön, mutta esimerkiksi noita meikkien molekyyliyhdistelmiä eivät taatusti kivikauden vauvelit nauttineet, kuten nykyisin tekevät. Minä olen muutaman kerran pyytänyt äitiä vähän väistelemään näitä kemikaaleja, kun lapset ovat lähellä.
t. Sami Uusitalo
Dipl. ins. jonka lasta lihotettiin kumipäisten lääkäreiden ”vähennä rasvaa” -ohjeilla, vaikka poika on urheillut enemmän ja on paljon parempi urheilija kuin Pauli, Juha ja Juhani.
PS: Ok, oli tässä ihan asiaakin. Tietty näin fysiikkaa opiskelleena on samoja asioita tullut pohdittua.
Tekstin tarkoituksena ei ollut väittää, että vitamiinit tulisi ottaa purkista. Tottakai hedelmän hyödyt ovat paljon muutakin kuin C-vitamiini. Ei ollut myöskään tarkoitus vähätellä altistusta johon me ihmiset tuottamiemme uusien kemikaalien osalta olemme joutuneet. Kirjoituksen idea oli provosoida ja herättää ajattelemaan asiaa kriittisesti.
Kirjoituksestasi minulle tulee deja vu. Taannoin joku antoi palautetta kirjoituksestani ja sanoi sen oleva isällistä. Tällä kertaa olemme poikasia. Kaikella kunnioituksella, 55 vuoden iässä en tarvitse sen kummmemin isällisiä ohjeita kuin ylimielistä poikasteluakaan.
Mielenkiintoista tuo kommenttisi leivästä ja perunasta, miten se mahtaa liittyä tähän aiheeseen, ehkä enemmän tuohon edelliseen kirjoitukseeni.
Ota pussi perunoita, kuori niistä puolet ja laita kattilaan kiehumaan.
Lähde: Uusavuttomat keittiössä, osa 678
Sami, jospa joskus yrittäisit jättää henkilökohtaiset ahdistuksen aiheet sivuun kommentoidessasi ravitsemusasioita?
Vaniljan ja vanilja-aromin, eli vanilliinin, ero on siinä, että aidossa vaniljassa on muitakin yhdisteitä kuin vanilliini. Aito vanilja on kemikaaliseos, mikä laatutietoisen kuluttajan on hyvä pitää mielessä.
Yksi tällainen aidon vaniljan sisältämä yhdiste on furfuraali. Se on myrkyllinen ja ärsyttää ihoa. Furfuraali voi saada aikaan ihoallergian ja herkistää auringonpolttamille.
Aito vanilja siis sisältää haitallisiakin kemikaaleja.
Lisätietoja: https://en.wikipedia.org/wiki/Vanilla (edellyttää toiminnallista lukutaitoa englannin kielessä ja vähintään peruskoulun kemian oppimäärän hallitsemista)
Sanoit, että ”jo vitamiinien imeytymiestä on näyttöä, että synteettinen ei aina imeydy samoin kuin aito.”
Tällainen tutkimustulos saataisiin tosiaan aikaiseksi, kun valmistettaisiin sellainen ravintolisä, josta esim. C-vitamiini ei kovin hyvin vapaudu elimistöön ja siten C-vitamiini ei pääse myöskään imeytymään. Verrataan sitä ravintolisää sitten vaikka appelsiiniin ja katsotaan, kummasta vitamiini imeytyy paremmin.
Onneksi lääkefirmat osaavat hommansa ja valmistavat sellaisia ravintolisiä, joista vitamiinit vapautuvat elimistöön. Kyse on vain oikeasta formulaatiosta, joka mahdollistaa siis kaikenlaista.
Kiitos ! Ihanaa, kun joku näkee sen vaivan, että kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä !