Tässä kirjoituksessa tarkastelen, millaista tutkimusnäyttöä on olemassa D-vitamiinin osalta liittyen Covid-infektioon.
(kirjoitusta täydennetty loppuun 9.2.2021)
D-vitamiinilla on hyvin tunnettu merkitys kalsiumin aineenvaihduntaan ja luustoon. Muiden vaikutusten osalta (ennen Covid-aikaa) havainnot voi tiivistää seuraavasti:
- D-vitamiinilla on merkittävä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa, se osallistuu reniini-angiotensiini-järjestelmän säätelyyn ja myös useisiin tapahtumiin, joita liittyy infektioiden vakaviin keuhkomuutoksiin.
- Eläinkokeissa D-vitamiinilla on ollut vaikutusta myös veren hyytymiseen, joskaan kliinisissä tutkimuksissa ei ole havaittu selvää hyötyä hyytymäkomplikaatioiden estossa.
- Vuonna 2017 julkaistussa lähes 11 000 henkilön meta-analyysissä todettiin, että D-vitamiinin puutokseen liittyy suurentunut riski hengitystieinfektioon. D-vitamiinin lisäannos vähensi infektioita 12% (vetosuhde 0.88, 95% luottamusväli 0.81 – 0.96). Meta-analyysin perusteella suurista kerta-annoksista ei ollut hyötyä, vaan paras hyöty tuli säännöllisestä annostelusta. Hyöty oli merkittävämpi niillä, joilla oli D-vitamiinin puutos. Meta-analyysin perusteella D-vitamiinilla ei ollut kuitenkaan vaikutusta infektioiden komplikaatioihin.
- Toisessa vielä vertaisarvioimattomassa meta-analyysissä on mukana 29 841 henkilöä. D-vitamiinilisä vähensi hengitystieinfektion ilmaantumista 11% (vetosuhde 0.89, 95% luottamusväli 0.81 – 0.98). Veren D-vitamiinipitoisuudella lähtötasolla ei ollut tässä analyysissä merkitsevää vaikutusta tuloksiin. Hyöty tuli esiin tavanomaisella D-vitamiinin annoksella (10-25 mikrogrammaa). Vaikutusta infektion komplikaatioihin ei tässäkään havaittu.
D-vitamiini ja Covid-infektio – epäsuora näyttö
Edellä kuvatun taustatiedon perusteella ei ole yllättävää, että on pohdittu D-vitamiinin mahdollista roolia Covid-infektion estossa ja erityisesti sen vaikean muodon yhteydessä.
D-vitamiinin merkityksestä ja sen antamisen mahdollisista hyödyistä Covid-infektioon liittyen on jo kohtalaisen runsaasti epäsuoraa näyttöä (jota on koottu kirjoituksen loppuun). Epäsuoraksi näytöksi voidaan luokitella ekologiset tutkimukset, D-vitamiinitasojen mittaukset ennen infektiota ja infektioiden tapahduttua.
Ekologisia väestötutkimuksia löysin 7 kpl. Joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä, että väestön matalalla veren D-vitamiinipitoisuudella on yhteys vaikeampaan Covid-infektion muotoon ja kuolleisuuteen. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että auringonvalon määrä olisi yhteydessä kuolleisuuteen mutta toisissa taas ei. Yhdessä eurooppalaisessa ekologisessa tutkimuksessa väestön keskimääräinen D-vitamiinitaso oli yhteydessä Covid-sairastumiseen mutta ei kuolleisuuteen. Ekologiset väestötutkimukset antavat siis viitettä, että D-vitamiinitasolla saattaisi olla merkitystä, mutta ne eivät luonnollisesti kykene osoittamaan syy-seuraus-suhdetta. Muutoinkin ekologisissa tutkimuksissa on paljon sekoittavia tekijöitä, joita ei voida kunnolla korjata.
D-vitamiinitasojen mittaustuloksia ennen infektiota on analysoitu ainakin 7 tutkimuksessa ja useimmat tutkimukset ovat päätyneet siihen, että matala D-vitamiinin taso liittyy suurempaan Covid-infektion riskiin ja vaikeampaan taudin muotoon. Toisaalta UK Biobank –potilaiden tutkimuksessa D-vitamiinin taso oli yhteydessä vakavaan taudin muotoon mutta ei ollut itsenäinen tekijä kun sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Viime mainitun tutkimuksen rajoitteena oli, että D-vitamiinimittaukset oli tehty 10-15 vuotta aiemmin.
D-vitamiinitasoja on mitattu potilailta, jotka ovat sairastuneet ainakin 13 tutkimuksessa. Valtaosassa tutkimuksista havaittiin, että Covid-positiivisilla on matalammat D-vitamiinipitoisuudet kuin vertailuryhmällä, vaikka otettaisiin huomioon sekoittavia tekijöitä. Myös sairaalahoitoon joutuneilla ja vakavampaan muotoon sairastuneilla ja kuolleilla potilailla on mitattu matalammat D-vitamiinipitoisuudet kuin verrokeilla. Valtaosalla tehohoidossa olleilla potilailla on ollut D-vitamiinin puute.
D-vitamiini ja Covid-infektio – suora näyttö
Edellä kuvatut havainnot saattavat jo vakuuttaa jotkin lukijat siitä, että D-vitamiinilla on tärkeä rooli ja että sitä voisi käyttää Covid-infektion estoon ja hoitoon.
Kantapään kautta olemme kuitenkin oppineet, että epäsuora näyttö ei riitä luotettavien johtopäätösten tekemiseen. Lähihistoriassa on lukuisia tapauksia, että vastaavanlainen näyttö on tulkittu riittäväksi mutta kun hoitotutkimuksia on tehty, hyötyä ei olekaan kyetty havaitsemaan.
Syynä on se, että ekologisissa ja kohorttitutkimuksissa emme kykene kuitenkaan eliminoimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä. Covid-infektion osalta tiedämme, että ikä, sukupuoli ja oheissairaudet lisäävät sairastumisriskiä ja erityisesti taudin vakavaa muotoa.
Tietoja kaikista tunnetuista sekoittavista tekijöistä ei ole tutkimuksissa aina saatavilla. Lisäksi tuntemattomia sekoittavia tekijöitä voi olla monia (kuten esim. jo hiljattain tehdyt havainnot geneettisistä eroista immuunipuolustuksessa) eikä niitä tietenkään voida huomioida.
Myös käänteinen syy-seuraus-suhde tulisi ottaa huomioon mahdollisena selittävänä tekijävä. Tosin ainakin kahdessa tutkimuksessa D-vitamiini mitattiin toistuvasti eikä Covid-infektio näyttäisi laskevan veren D-vitamiinipitoisuutta (kuten tapahtuu esimerkiksi C-vitamiinin osalta). Tämän perusteella käänteinen syy-seuraus-suhde ei ole todennäköinen selitys.
Varsinaisia hoitotutkimuksia on toistaiseksi julkaisu vain kolme:
- Pienessä kohorttitutkimuksessa 17:lle sairaalahoitoon otetuille potilaille annettiin D-vitamiinia (25 mikrogrammaa/vrk), magnesiumia 150 mg ja B12-vitamiinia 200 mikrogrammaa päivässä. Näitä potilaita verrattiin edeltävästi hoidettuihin 26 potilaaseen. Tutkijat raportoivat, että hoitoryhmän potilaat tarvitsivat merkitsevästi vähemmän tehohoitoa ja happea. Tutkimuksessa on merkittäviä rajoitteita. Rekrytointi tapahtui tammi-huhtikuussa ja on erittäin todennäköistä, että alkupään vertailuryhmän potilaiden hoito ei ollut samanlaista kuin hoitoryhmässä myöhemmin keväällä. Vertailuryhmä oli myös selvästi iäkkäämpi. D-vitamiinipitoisuutta ei mitattu.
- Espanjalaisessa satunnaistetussa avoimessa pilottitutkimuksessa 50 Covid-infektion vuoksi sairaalahoitoon otettua potilasta sai suun kautta D-vitamiinivalmistetta (kalsifediol, ensimmäisellä viikolla suuri annos (532+266+266 mikrogrammaa) ja sen jälkeen 266 mikrogrammaa viikossa muun hoidon ohessa. 26 potilaan vertailuryhmä sai tavanomaisen muun hoidon. Tehohoidon tarpeessa oli suuri ero hoitoryhmän eduksi (1/50 vs. 13/26). D-vitamiinihoitoryhmässä ei kukaan kuollut, vertailuryhmässä kuoli 2 potilasta. Ryhmät olivat kohtalaisen samankaltaisia ennen hoitoa, ainoastaan verenpainetautia oli verrokkiryhmässä enemmän. Tässäkään tutkimuksessa D-vitamiinin tasoja ei mitattu ennen hoitoa. Emme siis tiedä olivatko potilaat D-vitamiinipuutteisia vai ei. Tutkimus oli pilottitutkimus meneillään olevalle suuremmalle tutkimukselle. Rekisteri-ilmoituksen mukaan varsinaisen tutkimuksen rekrytointi olisi pitänyt päättyä viime elokuun lopussa mutta sitä ei ole kuitenkaan vielä julkaistu.
- (Lisäys 6.12.2020) Vertaisarvioimattomassa käsikirjoituksessa, joka vaikuttaa asialliselta, annettiin jättiannos D-vitamiinia sairaalahoitoon joutuneille koronapotilaille. Lähes 90% saavutti hyvän vitamiinitason. D-vitamiinille ei havaittu tilastollisesti merkittävää vaikutusta mihinkään kliiniseen muuttujaan tässä satunnaistetussa 240 potilaan kaksoissokkotutkimuksessa. Eroa ei havaittu myöskään niillä, joilla oli lähtötilanteessa D-vitamiinin puute. Tämän tutkimuksen rajoitteena on melko pieni potilasmäärä. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin suurta kerta-annosta. Tutkimus ei myöskään kerro mitään D-vitamiinin vaikutuksesta ehkäisymielessä.
Avoimet kysymykset
Tutkimusnäytön tulkinta D-vitamiinin osalta on tällä hetkellä haastavaa Covid-infektioon liittyen. Epäsuora näyttö tukee selvästi ajatusta, että D-vitamiinin saannilla olisi erityistä merkitystä Covid-pandemian aikana. Kuitenkin suora näyttö hyödyistä on vain yhden pienen satunnaistetun pilottitutkimuksen varassa. Toinen hoitotutkimuksista on niin heikko laadultaan, ettei sen perusteella voi vetää mitään johtopäätöksiä. (lisäys 6.12.2020) Kolmannessa tutkimuksessa sairaalapotilailla ei massiivisesta D-vitamiinin annoksesta havaittu hyötyä.
Lisäksi vielä ei ole julkaistu yhtään tutkimusta, jossa olisi selvitetty D-vitamiinin vaikutusta Covid-infektion ehkäisyssä, sillä julkaistuissa tutkimuksessa potilaat ovat olleet sairaalahoidossa.
Esitän seuraavaksi viisi kysymystä, jota myös kaipaisivat lisätietoa. Koska tutkimusnäyttöä ei nyt ole vielä kattavasti saatavilla näihin kysymyksiin vastaamiseksi, tuon esiin omia ajatuksiani nykyisen pandemiatilanteen huomioiden.
- Riippuuko D-vitamiinin mahdollinen hyöty Covid-pandemian aikana vitamiinin lähtötasosta? Vaikka vastaus vaikuttaa intuitiivisesti selvältä, tähän ei ole varmaa vastausta Covidin yhteydessä, koska nyt tehdyissä hoitotutkimuksissa ei jostakin syystä edes mitattu lähtötasoa. Muiden kuin Covid-hengitystieinfektioiden hoitotutkimuksissa on kuitenkin tullut esiin, että hyötyä saataisiin silloin kun elimistössä on D-vitamiinin puute. Myös kohorttitutkimuksissa vaikea tautimuoto on liittynyt nimenomaan matalaan D-vitamiinitasoon.
- Kuinka korkealle veren D-vitamiinitasossa kannattaisi pyrkiä? D-vitamiinin tason ollessa alle 50 nmol/L voidaan puhua D-vitamiinin puutteesta. Valtaosa julkaisuista näyttäisi tavoittelevan tasoa yli 75 nmol/L, mikä on myös mm. Endocrine Society:n käypä hoito –ohjeen mukainen tavoite. Puutokseksi siis luokitellaan taso alle 50 nmol/L ja tavoitetasoksi yli 75 nmol/L. Esimerkiksi Duodecim suosittelee tavoitetasoksi 75 nmol/L osteoporoosipotilaille. Emme kuitenkaan tiedä, mikä olisi ideaalinen taso Covid-pandemian aikana mutta kaiketi rationaalinen tavoite voisi olla juuri tuo yli 75 nmol/L. Aurinkoisena kesäaikana veren D-vitamiinipitoisuus nousee tasolle 100–200 nmol/l.
- Pitäisikö D-vitamiinitaso mitata vai kannattaisiko kaikkien käyttää D-vitamiinia normaalia suurempia annoksia pandemian vuoksi? Vastaaminen tähän edellyttäisi, että tietäisimme vastaukset kahteen edelliseen kysymykseen. Mikäli tavoitetaso on korkea, olisi järkevää käyttää normaalia suurempia annoksia ilman mittaamista. Tällä hetkellä ei ole olemassa sellaista näyttöä, jonka perusteella voisi suositella laajoja väestön pitoisuusmittauksia pandemian vuoksi verrattuna siihen, että D-vitamiinin saannista huolehditaan kaikkien osalta. Myös mittaamisen kustannukset tulee ottaa huomioon. Mikäli puolelta Suomen väestöstä mitattaisiin veren D-vitamiinipitoisuus, kustannukset olisivat julkisen sektorin hinnoilla noin 32 MEur ja yksityisessä laboratoriossa noin 160 MEur eikä mittaaminen tietenkään vielä sellaisenaan toisi mitään terveyshyötyä.
- Jos lisäannos annetaan kaikille, onko odotettavissa haittoja? D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja liian suuri annos voi aiheuttaa myrkytyksen. Eurooppalaisten suositusten perusteella D-vitamiinin annostelu ravintolisänä 100 mikrogrammaan saakka vuorokaudessa on turvallista eikä aiheuta haittavaikutuksia, sillä veripitoisuus ei tällä annoksella nouse liian korkealle. Riski D-vitamiinin haittoihin kasvaa, kun veripitoisuus nousee selvästi, raporteista riippuen tasolle yli 250 – 375 nmol/L. Kohtuullisella annoksella tällaisille tasoille ei päästä. Toisaalta ei ole mitään erityistä perustetta pyrkiä korkeisiin D-vitamiinipitoisuuksiin, sillä niiden hyödyistä ei ole näyttöä eikä korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien pidemmän ajan turvallisuudesta ei ole tietoa. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja liian suuri annos voi aiheuttaa myrkytyksen.
- Onko Suomen tilanne erilainen kuin muissa maissa? Tilanne on Suomessa D-vitamiinin saannin osalta huomattavasti takavuosista parantunut. Suomessa ja Pohjoismaissa ruoka-aineisiin lisätään D-vitamiinia, väestö syö kalaa ja myös ravintolisänä suositellaan iästä riippuen 10-20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Tilanne on Suomessa D-vitamiinin suhteen väestössä parempi, kuin esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa, jossa D-vitamiinin puute on hyvin yleistä. Vaikka noissa maissa auringon paistetta on paljon, ikäihmiset pysyvät sisätiloissa. Myös kuumissa maissa ihmiset pysyvät ilmastoiduissa sisätiloissa. Myös tummaihoisilla D-vitamiinin puute on yleisempää. Arabimaissa pukeutumisella on suuri merkitys ja erityisesti naisilla D-vitamiinin puute on yleistä.
Varsinaisia D-vitamiinin puutoksia on suhteellisen vähän mutta vaihtelua tasossa on toki paljon. Suomalaisten D-vitamiinitilanteesta on tutkimustietoa seuraavasti:
- Finnravinto 2017 selvityksen mukaan D-vitamiinin päivittäinen saanti jäi alle keskimääräisen tarpeen 14 %:lla miehistä ja 30 %:lla naisista.
- Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa vuonna 2011 mitattuna veripitoisuus oli keskimäärin 65 nmol/L.
- Toisessa vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa keskimääräinen veren D-vitamiinipitoisuus oli 63 nmol/L miehillä ja 67 nmol/L naisilla vuonna 2012 mitattuna.
- Suomalaisten äitien raskauden aikaisia veren D-vitamiinipitoisuuksia mitattiin vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa ja niiden todettiin olevan keskimäärin 82,4 (keskihajonta 20,3) mmol/L. 96%:lla äideistä D-vitamiinipitoisuus oli yli 50 nmol/L. Ravintolisänä saatu D-vitamiinin määrä oli heillä keskimäärin 16 mikrogrammaa/vrk. Huomionarvoinen havainto oli, että kun äidin veripitoisuus oli yli 125 nmol/L, vauva kasvoi heikommin, mikä ei tue sitä, että kannattaisi pyrkiä kovin korkeisiin vitamiinipitoisuuksiin.
- Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka monella suomalaisella D-vitamiinin veripitoisuus on alle 75 nmol/l.
Yhteenveto
Tutkimushavainnot tukevat sitä, että riittävästä D-vitamiinin saannista kannattaa pitää huolta erityisesti nyt Covid-pandemian aikana. Normaalistikin Suomessa suositellaan D-vitamiinia ravintolisänä 10-20 mikrogrammaa vuorokaudessa, vaikka söisi suositusten mukaisesti.
Vaikka varsinainen tutkimusnäyttö D-vitamiinin hoitovaikutuksista Covid-infektion suhteen puuttuu, tavanomaista suurempaa D-vitamiinin ravintolisäannosta kannattaa harkita nyt epidemian aikana, sillä kohtuullisen D-vitamiinin lisäannoksen käyttäminen on todettu turvalliseksi.
D-vitamiinin lisäannos 50 mikrogrammaa vuorokaudessa nostaa veripitoisuutta keskimäärin 50 nmol/L. Kun otetaan huomioon myös ruoasta saatava D-vitamiini ja suomalaisten tämän hetken D-vitamiinin veripitoisuus, tällä annoksella lähes jokaisen pitäisi saavuttaa yli 75 nmol/L veren vitamiinitaso ja samalla riski liian suureen annostukseen on olematon.
Raskauden aikana näyttäisi olevan järkevää pysyä nykyisellä saantitasolla, mutta kuitenkin muistaa ottaa suosituksen mukainen D-vitamiinin annos.
On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että D-vitamiinitaso ei ole todennäköisesti keskeisin riskin määrittäjä eikä sen vuoksi D-vitamiinikaan tulle olemaan mikään taikaluoti Covid-hoidossa. Vaikka tilastollisesti veren D-vitamiinitason ja Covid-kuolleisuuden välillä on havaittavissa yhteys, kuolemia tapahtuu myös korkeilla D-vitamiinitasoilla ja toisaalta matalan tason omaavista suurin osa selviää infektiosta. Kysymys on lopulta ainoastaan suurentuneesta riskistä.
Tämä ilmiö havainnollistuu oheisessa kuvassa, joka on kopioitu Maghbooli et al tutkimuksesta. Kuvassa infektioon sairastuneet ovat sijoitettu kaavioon iän ja D-vitamiinipitoisuuden mukaisesti. Kuolleet ovat merkitty punaisilla palloilla ja selvinneet valkoisilla. Punainen viiva esittää veren D-vitamiinin raja-arvoa 75 mmol/L ja oranssi viiva raja-arvoa 50 mmol/L.
Tilastollisesti yli 75 mmol/L tason omaavilla on pienempi riski kuolla infektioon kuin rajan alla olevilla. Kuitenkin kuolemia visuaalisesti (eli ns. bloody obvious testillä) arvioituna on jokseenkin tasaisesti molempien raja-arvojen kummallakin puolella.
Kysyin julkaisun kirjoittaneilta tutkijoilta, oliko D-vitamiinipitoisuus jatkuvana muuttujana (siis ei jaettuna kahteen luokkaan 75 mmol/L raja-arvon mukaan) tilastollisesti yhteydessä kuolleisuuteen. Tutkijat vastasivat, että ei ollut. Tämä sopii myös visuaaliseen vaikutelmaan. Kuolemien taustalla on monia tekijöitä ja D-vitamiini on lopultakin vain yksi niistä.
Parhaillaan on meneillään ainakin 8 hoitotutkimusta, joiden tuloksia kannattaa seurata (luettelo on alla). Niiden perusteella nämäkin johtopäätökset tulevat vielä lähes varmasti muuttumaan.
(9.2.2021 lisäys). Brasilialaisessa tutkimuksessa satunnaistettiin 240 sairaalahotioon otettua potilast saamaan D-vitamiinia jättiannoksena (5000 mikrogramma) tai lumetta. Seurannassa todettiin, että veren D-vitamiinitasot kyllä korjaantuivat mutta sairauden suhteen ei D-vitamiinista havaittu hyötyä. Tämä tarkoittaisi, että tässä vaiheessa sairautta ei jättiannoksesta ole hyötyä. Tutkimus ei kerro, voisiko D-vitamiinista olla hyötyä ehkäisevästi. Effect of Vitamin D3 Supplementation vs Placebo on Hospital Length of Stay in Patients with Severe COVID-19: A Multicenter, Double-blind, Randomized Controlled Trial
Meneillään olevia hoitotutkimuksia
Meneillään olevat keskeiset tutkimukset, joiden tuloksia kannattaa seurata:
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04334005 Satunnaistettu kaksoissokkotutkimus. 625 mikrogramman kerta-annos Covid-infektioon sairastuneilla. Tutkimuksen tuli päättyä 30. kesäkuuta mutta tuloksia ei ole vielä raportoitu.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04363840 Satunnaistettu avoin tutkimus. Aspirin ja D-vitamiini Covid-infektoituneilla. Tavoitteena 1080 potilasta joulukuun 2020 loppuun mennessä. Päätemuuttujana sairaalahoito.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04335084 Satunnaistettu kaksoissokkotutkimus 600 terveydenhuollon työntekijöillä Covid-infektion ehkäisyssä. Aktiiviryhmässä hoitona hydroksiklorokiini, C vitamiini, D-vitamiini ja sinkki. Arvioitu päättymisaika syyskuu 2021.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04351490 Satunnaistettu avoin tutkimus 3140 ikääntyneellä henkilöllä (sinkki + D-vitamiini), joilla on todettu Covid-infektio. Arvioitu päättymisaika heinäkuu 2020.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04344041 Satunnaistettu avoin tutkimus 260 henkilöllä, joilla on todettu Covid-infektio. Verrataan suurta ja pientä D-vitamiinin kerta-annosta. Arvioitu päättymisaika toukokuu 2021.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04366908 Satunnaistettu avoin tutkimus 1008 henkilöllä, joilla on todettu Covid-infektio. Satunnaistetaan kalsifidiol- tai tavanomaiseen hoitoon. Arvioitu päättymisaika elokuu 2020. (tämä on jo julkaistun pilottitutkimuksen varsinainen tutkimus)
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04386850 Satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus 1500 henkilöllä. Osalla potilaista on todettu Covid-infektio, osalla henkilöistä tutkitaan infektion ehkäisyä. Tutkittavat satunnaistetaan D-vitamiini- (25 mikrogrammaa päivässä) tai tavanomaiseen hoitoon. Erikseen satunnaistetaan ne, joilla on veripitoisuus alle tai yli 25 nmol/L. Arvioitu päättymisaika maaliskuu 2021.
https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT04385940 Satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus 64 henkilöllä. Potilailla on todettu Covid-infektio. Osa saa suurta D-vitamiinin annosta (1250 mikrogrammaa x 2, 1. viikolla ja sen jälkeen kerran viikossa) ja osa pientä (25 mikrogrammaa päivässä). Arvioitu päättymisaika joulukuu 2020.
Ekologisia tutkimuksia
D-vitamiinitasojen mittaukset ennen infektiota
D-vitamiinitasojen mittaukset infektioiden tapahduttua.
69 vastausta artikkeliin “D-vitamiini ja Covid”
Muutama ote vielä lääketieteellisestä tutkielmasta Oulun yliopistossa.
Eroja synteettisten ja luonnonvitamiinien imeytymisen välillä on.
” Maailmanlaajuisesti auringonvalosta saatu D-vitamiini ei näyttäisi riittävän suositeltujen D- vitamiinivarastojen ylläpitoon. Kalanmaksaöljy voisi olla jopa parempi D-vitamiinin lähde kuin puhdas D-vitamiini.
——
Kalanmaksaöljyn käytöllä ensimmäisen elinvuoden aikana oli estävä vaikutus tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen, mutta puhtaalla D-vitamiinilla estävää vaikutusta ei havaittu.”
http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201708052736.pdf
Tuo ei kyllä nyt ole oikeaa tieteellistä näyttöä. Näyttö on lähinnä alkuperäistutkimuksia.
En tarkoita, että synteettinen olisi epäpuhdasta. Päinvastoin, vitamiini imeytyy luonnontilasta, esim ravinnosta parhaiten. Synteettisestä tuotteesta puuttuvat esimerkiksi aminohapot, jotka ovat mukana vaikka kananmunassa tai sisäelimissä.
Ihmiskeho on miljoonien vuosien aikana saanut vitamiinit ’oikeassa’ muodossa, osana ravintoa, ei pelkkänä kemiallisena yhdisteenä. Siksi d-vitamiinikin olisi syytä nauttia esimerkiksi turskanmaksaöljynä tms. luonnontuotteena, jota elimistömme osaa hyödyntää.
Edellyttäen, että suolisto on kunnossa.
Se on taas oma juttunsa. Kannattaisi varmaan tutkia muös, että kuinka paljon suoliston kunto ja bakteerikanta vaikuttaa covid-infektion vakavuuteen?
Väitteesi sellaisenaan voi kuulostaa uskottavalta. Mutta voin todeta, että näitä seikkoja ei voidan vain päätellä, ne pitäisi tutkia. D-vitamiini in rasvaliukoinen, sen vuoksi sen yhteydessä pitää olla rasvaa, eihän se muuten edes liukene. Rasvattomaan maitoon lisätty D-vitamiini on tilkassa öljyä. Ei kuitenkaan ole uskottavaa, että vitamiini tulisi nauttia jonkin tietyn ruoan tai valmisteen muodossa, jotta se saisi aikaan sellaisen vaikutuksen, kuin se normaalisti saa aikaan. Tämähän paljastuu verestä mitatussa D-vitamiinipitoisuudessa.
Niin, pitäisi tutkia. Kuka tutkisi?
Synteettisten vitamiinien tuotanto on tuottava bisnes. Lampaanvillasta tuotetun d-vitamiinin raaka-aine kipautetaan Kiinassa jalostuksessa. Sidotaan halpaan rasvatippaan ja myydään hyvään hintaan apteekissa.
Syntettistä astaksantiinia käytetään kasvatetun norjanlohen punavärin aikaansaamiseksi. Lohessa olevaa keinotekoista petrokemiallista astaksantiinia ihmisen maksa ei osaa hyödyntää. Kukaan ei taida tietää, mitä sille elimistössä tapahtuu. Johonkin maksan se täytyy sijoittaa. Synteettisen astaksantiinin synteesiä ei julkisteta. Miksi?
Kenen taloudellinen intressi olisi tutkia vitamiinien terveydellisiä hyötyjä tai optimaalista sisältöä.?
Tutkia pitäisi ainoastaan ihmisten terveyden kannalta ja se ei taida olla riittävä peruste. Tulee ikävä olo, kun miettii että minkä takia.
Tässä wikipediasta kopsattu d-3 vitamiinin valmistusprosessi. Kukin voi itse miettiä, onko tällä tavoin valmistetulla tuotteella eroa luonnontuotteeseen. Kemiallinen kaava voi olla sama, mutta kaikki luonnolliset oheisainesosat siitä puuttuu. Kuten puhdistetusta, valkoisesta suolastakin.
Wiki:
” Valmistus
Teollisesti D3:n 7-dehydrokolesteroli-esiastetta saadaan lampaiden villarasvasta eli lanoliinista ja D2:n ergosteroli-esiastetta mikrobikäymisellä esimerkiksi hiivojen avulla. Myytävä villa pestään ja sivutuotteena saadaan rasvainen pesuliuos, jossa on noin 15 % kolesterolia. Liuos saippuoidaan suoloiksi ja siitä poistetaan rasvahapposuolat muuhun käyttöön. Kolesteroli eristetään muista ei-saippuoituvista alkoholeista kompleksoimalla se esimerkiksi CaCl2:n tai MgCl2:n avulla. Se puhdistetaan uudelleenkiteyttämällä.[55]
7-Dehydrokolesterolia saadaan kolesterolista monin tavoin. Eräässä teollisuudessa yleisessä synteesissä kolesterolin OH-ryhmään liitetään esteri, kuten asetaatti tai bentsoaatti. Bromi substituoi kolesteroliesterin allyylihiilen 7 vedyn radikaalimekanismilla. Bromi saadaan esimerkiksi 1,3-dibromi-5,5-dimetyylihydantoiinista. Reaktio ei ole stereospesifinen. Siksi olot optimoidaan tarkoin, jotta saadaan enemmän 7α-bromattua isomeeriä 7β:n sijaan. 7α-bromi eliminoituu 8β-vedyn kanssa tuottaen konjugoidun 5,7-dieenin eli 7-dehydrokolesterolin esterin. 4-vetykin voi eliminoitua 7β-bromin irrotessa samalla: syntyy ei-haluttua ja puhdistuksen osalta ongelmallista 4,6-dieeniä. Saanto on kohtalainen (noin 60 %) käytettäessä esimerkiksi 2,4,6-trimetyylipyridiiniä liuottimena – dehydrobrominaatio suoritetaan usein siinä ja noin 120 °C:ssa. 7-Dehydrokolesteroliesterin hydrolyysi emäksellä poistaa esterin. Tuote puhdistetaan uudelleenkiteyttämällä ja saanto kolesterolista lähtien on noin 50 %.[55]
Uudemmissa synteeseissä kolesterolin OH-ryhmä esteröidään. Sitten 7-hiili hapetetaan karbonyyliksi esimerkiksi kromitrioksidin avulla. Substituoitu hydratsiini reagoi karbonyylin hydratsoniksi, joka reagoidaan sitten emäksissä oloissa 7-dehydrokolesteroliksi. Menetelmät ovat halogeenittomia ja niiden saanto on parempi, sillä puhdistusta haittaavia sivutuotteita syntyy vähemmän.[55]
7-Dehydrokolesteroli tai ergosteroli liuotetaan inerttiin liuottimeen, kuten peroksidittomaan dietyylieetteriin tai hapettomaan etanoliin. Liuos pumpataan siitä suoraan eristettyjen 250–350 nm UVB-lamppujen valaisemaan reaktorisammioon. 7-Dehydrokolesterolissa tai ergosterolissa π-elektronit virittyvät π*-tasolle absorboidessaan fotoneita, dieenisidos katkeaa ja esiasteista syntyy vastaavasti D3:a tai D2:a. Jos reaktorissa käytetään jopa 800 °C asti kuumenevia suuripaineisia UV-elohopealamppuja, on reaktorissa vesikiertoviilennys. Epäsopivissa lämpötiloissa syntyy liikaa sivutuotteita. Usein kun 25 % esiasteesta on muuntunut D-vitamiiniksi, sen liuokseen lisätään alle 1 massaprosentti hapettumisenestoainetta, kuten butyylihydroksianisolia tai butyylihydroksitolueenia. Liuos siirretään eristyssammioon, jossa liuotin haihdutetaan ja kerätään jälleenkäyttöä varten. Vitamiini eristetään uudelleenkiteytyksellä reagoimattomasta 7-dehydrokolesterolista, joka syötetään taas UV-reaktoriin. Pääosin s-cis-muotoista vitamiinia kuumennetaan, jolloin se muuntuu s-trans-muotoon (katso Ihotuotto).[55]”
Tämä kommenttisi on klassihen esimerkki luonnon perusteettomasta ihailusta muotoiltuna siten, että luettelemalla kemiallisia kaavoja, haluat antaa sellaisen vaikutelman kuin tuote olisi jotenkin erityisen epäpuhdasta tai haitallista. Lopputuotteen puhtaus ja itse tuotteen kemiallinen rakenne ratkaisevat, ei se, millä tavalla se on valmistettu. ”Oheisaineilla” ei ole mitään merkitystä itse vitamiinin vaikutuksille, sillä nehän ovat vain epäpuhtauksia.
Jos tuote on pudistuksen jälkeen puhdasta D-vitamiinia, se on aivan yhtä hyvä ja sama kuin ”luonnollinen” D-vitamiini. Ei elimistö kykene erottamaan kuvittelemaasi luonnollista D-vitamiinia siitä D-vitamiinista, jota kommentissasi kuvaamalla tavalla on tuotettu.
Oletko muuten perehtynyt, miltä näyttää erään tutun hedelmän, omenan kemiallinen koostumus? Voit katsoa täältä: https://www.researchgate.net/figure/Chemical-composition-of-volatile-compounds-of-European-wild-apple_tbl1_325012893
Kamalan paljon kemiallisia yhdisteitä, kuka uskaltaa syödä enää omenaa?
Tarkennuksena vielä, että kyseessä on nimenomaan turskanmaksaöljy ei kalanmaksaöljy.
Lopetin myös ensimmäisellä kerralla ihottuman hävitessä turskanmaksaöljyn ottamisen, kun oletin vaivan parantuneen.
Valitettavasti ihottuma palasi pian takaisin ja hävisi kun aloitin lisäravinteen uudelleen. Eli joudun käyttämään sitä ilmeisesti jatkuvasti.
Kävin läpi kommentit, mutta niissä ei ole tullut esiin että onko tutkimuksissa käytetty synteettisiä vai luontaisia D3-vitamiineja.?
Tiedämme, että elimistö ei pysty käytyämään synteettisiä vitaamiineja täysimääräisesti. Onko niin, että vaikka veren vitamiinitaso on hyvä, niin sen hyväksikäyttö elimistössä on vajaata?
Olettaisin, että ainakin elintarvikkeisiin lisätyt vitamiinit ovat halvinta mahdollista synteettistä, mitä markkinoilta saadaan.
Näinollen onko näihin tutkimustuloksiin paljon luottamista, jos ei tiedetä elimistön kykyä hyödyntää tutkimuksessa käytettyä D3-vitamiinia?
Omalla kohdallani olen vastaavan havainnut sitkeän sormenpääihottumani(pupitis) hoidossa. Taistelin vuosia on vaivani kanssa, kunnes löysin kotimaisen A-vitamiinin(kalanmaksaöljy), jonka avulla vaiva hävisi kokonaan kaiksista sormista viikossa. Lysi, möller, A-vitamiinituotteet, antibioottivoiteet, kortisoni jne,jne, eivät auttaneet.
Tavallisin ruoka-aineisiin lisätty D3-vitamiini on eristetty lampaan villasta. Lisäksi en oikein jatka uskoa, että sillä on olennaista merkitystä, onko synteettinen vain ”luonnollinen”. Luonnolisisuus on enemmän myytti. Kemiallinen rakenne ratkaisee. Enemmän on merkitystä, jos D-vitamiini on kasviperäistä D2-vitamiinia, joka imeytyy huonommin.
Kyllä todella hiljaista on ja pitkään kestää D-vitamiinitutkimusten tai ainakin niistä uutisoimisen suhteen verrattuna siihen miten valtava operaatio tämän viruksen suhteen muuten on suoritettu.
Olisin voinut jo viime syksynä lyödä rahasta vetoa, että helmi-maaliskuussa tautia on enemmän ja sitten se kesäksi hiipuu aivan kuten kävi viime vuonna ja kaikkina vuosina sitä ennen muiden flunssien kanssa. Tilanteen muuttuminen luonnollisesti enimmäkseen laitettiin rajoitusten ja rokotusten ansioksi, kuten arvata saattoi.
Kyllä tämä vähän noloa seurattavaa on.
Kommentistasi saa sellaisen fiiliksen, että epäilet tässä olevan jotain hämärää. Minulle se, että noita vakuuttavia tutkimusnäyttöjä ei tule, ei ole sinänsä yllätys, koska tiedon käsittely ja julkaisu vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa ei ole helppoa eikä nopeaa. Viive voi myös kieliä siitä, että odotettua näyttöä ei ole saatu tai tulokset ovat olleet laadultaan heikkoja.
Olisin myös itse voinut lyödä vetoa, että kesäksi epidemia rahoittuu. Ilmeisesti sinun tulkintasi olisi, että tämä johtuisi jotenkin D-vitamiinin tuotannosta kesällä. Tämä on toki yksi vaihtoehto mutta sitä vastaan toisaalta sotii moni muu seikka. Esim monista muissa maissa kesän tulo ei ole epidemiaa taltuttanut vaan on tapahtunut päinvastoin. Monista maissa aurinkoa on yli tarpeen mutta silti epidemia riehuu. Lisäksi epidemia Suomessakin alkoi talttua ennen kuin voisi odottaa.
Koska sama säiden vaikutus vaikuttaa kaikkiin leviäviin taudinaiheuttajiin, on mekanisemja selvitetty ja leviämiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät ja niiden yhteisvaikutus on todennäköinen selitys. Ihmiset ovat enemmän ulkona eikä leviä ulkona niin hyvin ja kontaktit vähäisempiä, virus säilyy kuivassa ja lämpimässä lyhyemmän aikaa tartuttavana, jne. Edelleenkin olemme siinä tilanteessa, että on perusteltua pitää huolta D-vitamiinin saannista mutta sen todellinen merkitys taudin estossa ja hoidossa on avoinna – etenkin niillä joilla ei ole D-vitamiinin puutetta.
Eipä ole rokotteiden ilmaantumisen jälkeen näkynyt yhtään uutta tietoa d-vitamiinitutkimuksista. Kävi kuten arvelinkin, että asia hautautuu. Luulisi nimittäin, että uusia tutkimustuloksiakin olisi jo julkaistu, koska paljon tutkimuksia on ollut meneillään.
kyllä ne tulevat, mutta aikaa aina kuluu enemmän kuin odottaja toivoisi
Tällaisen odottaja löysi. Artikkelin mukaan käytettävät d-vitamiiniannokset ovat olleet hiukka suurempia kuin kuin Suomen suositukset. Sairaalahoidossa huomattavankin suuria (jopa 7500 mikrogr.) ja jatkuvassa käytössä 70 kiloisella henkilöllä 125 mikrogrammaa.
https://www.ipsnews.net/2021/05/high-dose-vitamin-d-supplements-significantly-reduce-icu-admissions-covid-19-deaths/
Kiitos vinkistä. Valitettavasti ei tuo ollut uusi tutkimus vaan tavallinen lehtiartikkeli. Siinä viitataan aikaisempaan meta-analyysiin, johon on hyväksytty tutkimuksia, joissa ei ole asianmukaista vertailuryhmää tai sokkoutusta. Tämä meta-analyysi ei lisää lainkaan näyttöä asian suhteen sillä se perustuu niihin samoihin tutkimuksiin, joita muutenkin on käsitelty. Toivon, että pian saataisiin asiallista näyttöä enemmän. Nythän jotkut julkaissut satunnaistetut ja asialliset hoitotutkimukset eivät saaneet esiin mitään hyötyä D-vitamiinista vaikka annos oli massiivinen. Myönteistä näyttö on lähinnä niissä, joissa ei ole asianmukaista kontrolliryhmää.
Lämmin kiitos kansantajuisesta kirjoituksesta ja kattavasta tutkimustiedon läpikäynnistä.
Kiitos
Hei!
Mites tämä/nämä tutkimukset ovatko tilastollisesti merkittäviä: https://www.dailysabah.com/opinion/columns/new-study-may-prove-vitamin-d-cheap-effective-treatment-for-covid-19
Kun tolosen sivu aiheesta on poistettu ” ehkä jonkun tahon” toimesta jossa cordoban tuloksia puhuttiin?
Nämä tutkimukset ovat jo sisällytetty analyysiini.
Ensimmäinen on kohorttitutkimus, jolla ei voida syy-seurausta osoittaa eikä hoitotehoa todistaa. Toinen on tuo pilotti, jonka mainitsin jo kirjoituksessa. Nämä eivät siis tuo mitään uutta kirjoitukseeni vaikka artikkelissa kirjoittaja hypettää (perusteettomasti) havaintoja.
Juuri näin. En puhunut lisän ylärajasta vaan kokonaissaannin. Saanti ruuasta tuskin on itsellä suurempi kuin 10 µg, kun en juo maitoa enkä käytä margariinia. Kalasta tulee käytännössä kaikki ruokasaanti.
HUSin uusia käytäntöjä D-vitamiinin suhteen:
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mu/080c9bb9-e881-4b57-b570-79e355c2c58e
”Epidemian aikana Hus suosittelee D-vitamiinilisää kaikille yli 70-vuotiaille ja ympärivuorokautisessa hoidossa asuville aikuisille 20 mikrogrammaa vuorokaudessa. Lisäksi aikuisille tummaihoisille suositellaan 20 mikrogrammaa vuorokaudessa, koska tummaihoisten iho kehittää tyypillisesti vähemmän D-vitamiinia kuin vaalea iho. Kaikille edellä mainittuihin ryhmiin kuuluville, joiden painoindeksi (BMI) on yli 30, suositellaan hieman isompaa eli 50 mikrogramman annosta vuorokaudessa, koska ylipainoon liittyy suurempi D-vitamiinilisän tarve.”
Miten paljon vähemmän tummaihoiset saavat Suomessa joulukuussa D-vitamiinia ihon kautta? Oma tuntuma kun olisi, että valkoihoiset saavat kutakuinkin saman verran D-vitamiinia ihon kautta kuin tummaihoisetkin. Vai enkö ymmärrä jotain olennaista?
Tummaihoisilla auringon teho on heikompi
Juhani tämä on tiedossa. Tyypillisesti tarvitsevat tupla-annoksen aurinkoa saadakseen saman verran D:tä. Aurinkoa kuitenkin Suomessa joulukuussa kovin vähän. Tuolla asialla ei ymmärtääkseni mitään merkitystä ainakaan huhtikuuhun asti. Jos olen oikein ymmärtänyt, D-vitamiinia alkaa muodostua vasta, kun oma varjo on lyhyempi kuin oma pituus. Siihen menee vielä tovi.
Sinänsä tuossa suositellaan ihan vähän enemmän kuin virallisesti. Suunta on siis oikea. Taisit itsekin mainita, että 50 µg olisi turvallinen kaikille. Ehkäpä pian ollaan niissä lukemissa.
Vaikka 100 µg on se virallinen turvallinen yläraja, se on joillekin inan verran liikaa. Näin on esimerkiksi omalla kohdallani. Ei se itselläkään lähellekään vaarallisia lukemia mene, mutta ei siitä olisi lisäarvoakaan.
Tuo 100 mikrogrammaa ei ole ravintolisän yläraja vaan SAANNIN yläraja. Mukana tuossa on myös ruoasta saatu D-vitamiini.
Nyt sitten oli uutinen, että koronapotilaille annetaan d .tä 20 mikrogrammaa, kun tulevat sairaalahoitoon. Annos on pieni, mutta tyhjää parempi. Miksi ohjeistusta ei voitu antaa kansalaisille hyvissä ajoin alkusyksystä. Mikko Paunion teksti on silmiä avaava ja kertoo, että thl.n ja stm.n toiminta tässä asiassa on täysin tahallista tiedon pimittämistä. Tosin lisääntynyt vitamiinin menekki kertoo, että ihmiset osaavat itsekin tulkita tutkimuksia.
Maahanmuuttajien tilanne on huolestuttava, ja uutisoinnin perusteella heitä informoidaan kaikesta muusta paitsi d vitamiinista.
Tehohoitohenkilöstön määrä hus.n alueella joulunaikaan on suuri huolenaihe, jos tehohoidon tarve kasvaa. Ja hoitajat ovat väsyneitä ja kyllästyneitä. Tällä toimenpiteellä olisi vaikutettu nimenomaam tähän asiaan.
Kyllä D-vitamiinia suositellaan kaikille. Lisäksi ruoka-aineita vitaminoidaan. Näillä toimin suomalaisten D-vitamiinitaso on kohtalaisen hyvä ja puute melko harvinaista.
Pidä mielessä, että näyttö (Paunion mielipiteestä huolimatta) on vielä epäsuoraa eikä D-vitamiinin antamisen hyödystä ole näyttöä. Tottakai epäsuoran näytön perusteella voidaan ajatella, että D-vitamiinilla olisi jokin rooli mutta siitä ei voi suoraan päätellä, että sairaalassa pitäisi käyttää suuria annoksia D-vitamiinia. Itse asiassa juuri esijulkaistu tutkimus, jossa sairaalapotilaille annettu massviivinen D-vitamiiniannos ei vaikuttanut kuolleisuuteen, hoidon kestoon eikä vakavaan tautimuotoon lainkaan. Ei myöskään niillä, joilla D-vitamiinitaso oli matala (alle 50 nmol/L).
Olennainen viesti on edelleen, että kannattaa pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista EHKÄISEVÄSTI sillä sairastuttua D-vitamiini ei ole mikään taikaluoti (mikä kyllä näkyi jo aikaisemmissa kohorttitutkimuksissa)
Nimenomaan ehkäisevästi D-vitamiinia tulisi saada riittävästi, ja sehän tässä on ongelma. Sanot, että D-vitamiinilisää suositellaan kaikille 10-20 mikrog. vaikka söisi suositusten mukaan. Näinhän asia ei ole VRN:n ohjeen mukaan. Siinä 18-74 vuotiaille suositellaan 10 mikrog. lisää loka-maaliskuussa, JOS ei käytä riittävästi d-vitaminoituja elintarvikkeita. THL ei ole nähnyt tämän epidemian aikana tarpeelliseksi muuttaa edes tätä ohjetta, en ole ainakaan mistään löytänyt. Eli ihmisen omaan arvioon jää, tuleeko muka riittäväksi sanottu 10 mikrog. ruuasta vai ei.
Haluat tulkita noita suosituksia negatiivisen kautta. Ne ovat kuitenkin edelleen linjassa tutkimusnäytön kanssa. Suomalaisten D-vitamiinitasot ovat globaalisti arvioituna hyvällä tasolla mutta se, että pitäisikö vielä enemmän käyttää, on kysymys, johon ei ole tieteellistä vastausta edes epidemian aikana.
Nyt löytyi se tutkimus D-vitamiinista ja koronasta.
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0239252
Tässä samaisessa tutkimuksessa oli myös se koronan ja D-vitamiinin suhde kuvaajana, jonka muistan nähneeni.
Oletko mitä mieltä näistä havainnoista? Olisiko tästä apua mietittäessä sopivaa D-vitamiinitasoa seerumissa?
Tuo tutkimus on yksi niistä, joissa YHTEYS matalan D-vitamiinitason ja koronainfektioiden välillä voidaan havaita. Kyseessä on havainnoiva taannehtiva väestötutkimus. Se ei anna mitään lisää siihen mitä tässä kirjoituksessa jo kirjoitin.
Ainoastaan nuo meneillään olevien satunnaistettujen hoitotutkimusten tulokset antavat nykytilanteeseen jotain olennaista uutta.
Eilen uutisoitiin maahanmuuttajien merkittävästä osuudesta uudenmaan koronatartunnoissa. Varsinkin tummaihoisilla on täällä pohjolassa matalat d- vitamiinitasot, se on entuudestaan tiedossa. Asiantuntijat luettelivat kyllä kaikki muut syyt tartuntojen määrään , mutta d-vitamiinin puutosta ei mainittu. Omalta osalta ei voi tehdä muuta kuin levittää tietoa riittävän suuresta d vitamiinin tankksuksesta. Pelottavan usein tieto vaikuttaa ennenkuulumattomalta.
On toki mahdollista, että D-vitamiinilla olisi oma merkityksensä. Tässä vaiheessa on kuitenkin minusta todennäköisempää, että muut syyt ovat merkittävämpiä, sillä tauti leviää sosiaalisisssa kontakteissa.
Tässähän nyt tuli vastaus siihen ihmettelyyn, miksi suuremmasta D-vitamiiniannoksesta ei anneta suositusta. Hehkutettu Pfizerin rokote ehkäisee ja lieventää taudin oireita, mutta ei välttämättä vähennä tartuntoja ja viruksen levittämistä eteenpäin. Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet:
”Myös Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet painottaa yhtiöiden rokotteiden estävän nimenomaan oireisen taudin. Rämet sanoo, etteivät löydökset kerro vielä siitä, voiko tautia levittää eteenpäin.
Rämet arvioi toiveena olevan, että rokote estäisi oireiden lisäksi myös tartunnan ja taittaisi pandemian. Tutkimusasetelma on kuitenkin jouduttu miettimään siltä kantilta, että siinä tarkastellaan jotain relevanttia asiaa, jonka pystyy selvittämään.
Rokotteen tehoa selvittäessä pystyttiin tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa katsomaan sitä, vähenevätkö tautitapaukset.
– Vielä merkityksellisempäähän on se, toimiiko se (rokote) riskiryhmille, estääkö se sairaalahoitoa vaativat infektiot, ja vähentääkö se tehohoidon tarvetta sekä loppuviimeksi kuolleisuutta, Rämet kertoo STT:lle.”
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Hanna Nohynek:
”Mikäli riittävä osa väestöä saisi rokotteen, joka suojaa taudin oireilta, ja täten oletettavasti myös sen vakavammilta muodoilta, onko tartunnat estävälle rokotteelle lopulta enää edes tarvetta?”
D-vitamiini ei siis kelvannut tähän tarkoitukseen. Nykyisillä 10-20 mikrogramman annoksilla ei saavuteta tarvittavaa 75 nanomoolin pitoisuutta, mikä tarvittaisiin antamaan suojaa vakavammalta koronan muodolta. Mutta silloinhan jos d-vitamiinilla olisi hoidettu asia, ei uutta, hienoa, kallista -70 asteen pakkasessa säilytettävää rokotetta olisi tarvittu. Itse jatkan 100 mikrogramman d-vitamiinin syömistä ja jätän rokotteen väliin, jos tarjotaan.
Lähde: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007611176.html
Hyvä kollega,
Tässä omaa näkemystäni keskusteluun. https://lockdownsceptics.org/vitamin-d-a-silver-bullet-to-get-rid-of-covid-19-lockdowns/
En ymmärrä, miksi espanjalaisen pilotti RCT:n antama tieto ei olisi kuranttia. Onhan se vähän pieni, mutta hoitoryhmä ei ole kovin pieni ja D-vitamiinin (prohormonin) suurten annosten efekti on niin suuri, että tuntemattoman sekoittavan tekijän on mahdotonta olla syynä D-vitamiinin vaikutukselle. Satunnaistus näytti onnistuneen hyvin kokeen pienuudesta huolimatta; siinä taisi olla verenpainetta enemmän osunut vertailuryhmään, mutta vakioimalla verenpaine efekti liudentui vain hieman. Yksi endokrinologi kommentoi tota espanjalaista tutkimusta minulle sillä, että annokset prohormoonia olivat kyllä reippaat, mutta että riisitaudissa annetaan suurempia annoksia. Luettuaan israelilaistutkimuksen, hän ilmoitti menevänsä ostamaan Vitolia apteekista.
Voi olla, että tietoa tästä tutkimuksesta on kiirinyt ihmisten ilmoille, jos se julkaistiin ennen jo vertaisarviota, mikä voi vaikeuttaa uusia trialeja.
Tuohon brittiveripankkitutkimukseen tuli muuten letter-to-the-editor, jossa puututtiin samaan kuin minä tuossa ylimääräisessä pyytämättä tehdyssä vertaisarviossani Israel et al. (Medrxiv) eli siihen, että jos tekijä on osa kausaaliketjua, se johtaa efektin liudentumiseen. Kun tuossa israelilaisessa tutkimuksessa vakioitiin efektiä etnisellä ryhmällä, se johti suojaefektin pienenemiseen. Etninen ryhmä (arabit tai ortodoksijuutalaiset) pukeutuvat peittävästi, mikä aiheuttaa alhaisen seerumin D-vitamiinitason.
Yhtä kaikki tuo israelilaistutkimus on hämmästyttävä, koska siinä osoitetaan, että erityisesti hyvin matalan D-vitamiinitason subpopulaatio (arabinaiset) ylläpitää tehokkaasti viruskiertoa. Heillä on 50% korkeampi infektion riski verrattuna miehiin samassa etnisessä ryhmässä. Näin kritisoisin päätelmääsi ”On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että D-vitamiinitaso ei ole todennäköisesti keskeisin riskin määrittäjä eikä sen vuoksi D-vitamiinikaan tulle olemaan mikään taikaluoti Covid-hoidossa”, koska kyse ei välttämättä ole pelkästään hoidon parantamisesta vaan myös viruskierron hidastamisesta D-vitamiinilla. Tutkimuksessa havaitaan myös annosvaste suhde, joka on lisäargumentti syy-yhteydellisyydelle eli sille, että alhainen D-vitamiinitaso ei ole ainoastaan assosioitunut vaan on syy infektioherkkyyteen. Iranissa on erittäin alhaiset väestön D-vitamiinitasot erityisesti naisilla ja vanhuksilla ja koronatilanne on äärimmäisen vaikea siellä.
Sinällään tässä ei ole mitään uutta taivaan alla. Professori Ilari Paakkari lainaa Duodecimin D-vitamiinin Käypä Hoito palstalla Arno Forsiusta: ”Riisitauti oli yleinen tauti alle kahden vuoden ikäisillä lapsilla. Osa vaikeaa riisitautia sairastavista lapsista kuoli pienenä, sillä heillä oli suuri herkkyys sairastua tulehdustauteihin sekä taipumus kuumekouristuksiin.” Itse luin kaksi vuotta Maailmanpankissa infektioiden ja aliravitsemuksen välistä suhdetta https://documents.worldbank.org/en/publication/documents-reports/documentdetail/512861468313533832/environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences. En tämän vuoksi ole yllättynyt, että matalat D-vitamiinitasot altistavat koronainfektioille ja vaikeammille taudinmuodoille.
Olen koettanut täällä keskushallinnossa herätellä sekä virkamiesjohtoa että THL:n johtoa antamaan väestölle ja erityisesti vanhusväestölle ja hoivakotien asukkaille D-vitamiinisuositukset, koska erityisesti hoivakotien asukkailla seerumin D-vitamiinitasot ovat erittäin alhaiset. Tämä vastaus tuli eräältä kolleegalta alaisesta hallinnosta:
”Emeritusprofessori Ilari Paakkari luennoi taannoin Yleislääkäripäivillä havainnoistaan, että ihmisen ihon kyky tuottaa D-vitamiinia alenee iän myötä jopa niin, että 60-vuotiaalla se on lähes olematon, siis myös aurinkoisina kuukausina. Tästä syystä hän suositteli D-vitamiinilisää kaikille yli 60-vuotiaille kaikkina vuodenaikoina. Hoivayksiköiden vanhukset ovat vuodet ympäri sisätiloissa ja ulkonakin käytettäessä runsaasti puettuna, joten heidän turvanaan ei ole aurinko edes teoreettisesti, vaikka iho toimisikin niin kuin nuoremmilla.
Itse olen käyttänyt 50ug:n vuorokausiannosta vuosia ja välttänyt pahimmat flunssat. Joissain suosituksissa on esitetty jopa painokilojen mukaista mikrogrammamäärää vuorokausiannokseksi.
Toinen vaikutus on ollut se, että iho ei pala auringossa etelän matkoilla eikä alkukesästäkään, joten erilaiset aurinkosuojavoiteet ovat tarpeettomia.”
Et yhteenvedossa käsittele vanhoja ihmisiä, joilla IFR on CDC:n mukaan 5% eli korkea, hyvin paljon korkeampi kuin muilla ikäryhmillä. https://www.cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/hcp/planning-scenarios.html#box1
Itse en lakkaa ihmettelemästä, miksi D-vitamiinista ei Israelin terveysministeriön tapaan anneta suositusta erityisesti vanhusväestölle nyt pimenevässä Suomessa, kun tiedämme vanhojen ihmisten alhaiset D-vitamiinitasot. Israelin terveysministeriö on antanut väestölle D-vitamiinisuosituksen pandemian alusta lähtien https://www.jpost.com/health-science/vitamin-d-deficiency-linked-to-increased-risk-for-covid-19-645459 ja siellä korkeasta väestötiheydestä huolimatta ei tauti ole juuri levinnyt valtaväestöön etnisten alaryhmien tapaan ja nyt siellä on toinen aalto päättymässä toisin kuin Iranissa, missä taudin kierto vain kiihtyy jatkuttuaan kahdeksan kuukautta vailla taukoja.
Eniten minua ihmetyttää se, että kansanmaskien hyödyllisyydestä ei terveydenhuollon ulkopuolella ole mitään näyttöä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7263814/ ei edes observaationäyttöä. Kuitenkin kansalaisia lähes pakotetaan käyttämään maskeja samalla, kun käymme lähes nihilististä D-vitamiinikeskustelua. En todellakaan ymmärrä.
Mikko Paunio Lääkintöneuvos STM
Kiitos kommentista. Kolme seikkaa haluaisin kommentoida:
– yhden pienen satunnaistetun tutkimuksen tulosten peristeella en kyllä edelleenkään kykene julistamaan asiaa selväksi. Varsinkin kun otetaan huomioon siinä olleet rajoitteet, esim että D-vitamiinin tasoa ei edes mitattu. Epäsuora näyttö ei koskaan ole riittävä ykisnään tällaiseen kysymykseen vastaamisessa, vaikka se toki on rohkaisevaa. Tulossa on monta satunnnaistettua tutkimusta enkä kyllä usko että tuon nyt julkaistun tutkimuksen tulos tekee niitä epäeettiseksi.
– Tämän hetken suositukset ikäihmisille ovat seuraavat: ”yli 75 vuotiaille suositellaan D-vitamiinivalmisteen käyttöä 20 μg/päivä ympäri vuoden. Pienempi annos (10 μg/päivä) voi riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja kalaa.”
– Maski ei ollut tämän kirjoituksen kohteena enkä kommentoi sitä tässä.
Hei, en väittänyt, että espanjalainen tutkimus olisi tehnyt muita satunnaistettuja hoitokokeita epäeettisiksi, vaan tiedon leviäminen tuloksesta on voinut vaikeuttaa rekrytointia hoitokokeisiin. Mä olen nopeasti vilkaissut Etelä-Euroopan vanhusväestön D-vitamiinitasoja. Ne ovat hyvin alhaisia. Olen lueskellut professori Ilari Paakkarin tekstejä ja olen tullut siihen tulokseen, että erityisesti 70+ väestön D vitamiinitasojen korjaamiseen tarvitaan farmakologiaa.
Kiitos selvennyksestä. Suomessa tilanne ei taida olla ihan niin huono, kun ruokiin on alettu lisäämään enemmän D-vitamiinia.
D-vitamiinilla on valtava vaikutus vastustuskykyyn ja uskoakseni myös covidin suhteen. Ei ole tieteellinen näyttö mutta Trump ja monet muut vanhemmat ihmiset ovat mahdollisesti sillä selättäneet taudin. Ongelma lääkeyhtiöille on että D-vitamiini on käytännön ilmaista eikä kukaan pääse tekemään sillä rahaa. Siksi asiasta ollaan mieluummin hiljaa eikä tehdä ja rummuteta tutkimusta että se auttaa paremmin kuin varsinaiset lääkkeet.
Vihjaat jostakin salaliiton omaisesta ilmiöstä. Vaikka olen D-vitamiinin mahdollisista vaikutuksista samaa mieltä, on hyvä pitää mielessä muutama asia: On liioittelua väittää tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella, että D-vitamiini olisi ratkaiseva. Se näkyy jo nykyisistä tutkimuksista, että vakavia tilanteita on myös niillä, joilla on korkea D-vitamiinitaso ja toisaalta valtaosa selviää hyvin vaikka D-vitamiinitaso olisi matala.
D-vitamiinin teho ei ole mikään ongelma lääketeollisuudelle eikä asiasta olla mitenkään hiljaa. Väitehän on absurdi sillä asiasta viestiminen on täysin vapaata, kuten tämäkin kirjoitus osoittaa. Kuka ja millä vallalla muka asiaa pidettäisiin piilossa?
JK kirjoitti: ”Raskauden aikana näyttäisi olevan järkevää pysyä nykyisellä saantitasolla, mutta kuitenkin muistaa ottaa suosituksen mukainen D-vitamiinin annos.”
Ilmeisesti yllä olevassa on kyse suositusten mukaisesta D-vitamiiniannoksesta 10-20 mikrog tässä tapauksessa, jota pitäisin pienenä annoksena.
Jos samaa asiaa katsoo Lääkärikirja Duodecimistä, (tuore päivitys) niin siellä mainitaan tähän tapaukseen suuri D-vitamiinin korvausannos: ”Tärkeä jo vastasyntyneen lapsen riisitaudin vaaratekijä on äidin D-vitamiinin puutos. Ellei äiti nauti suurta D-vitamiinin korvausannosta, hänen maitonsa ei kata lapsen D-vitamiinin tarvetta. Jos lasta ruokitaan pitkään vain rintamaidolla ilman ravintolisiä, kasvaa riisitaudin vaara kaikissa yhteisöissä. Uudessa amerikkalaisessa lastenlääkäreiden kannanotossa suositellaan odottavalle äidille 100 mikrog päivittäistä D-vitamiinilisää…..”
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044
Kysymys, minkä suuruinen on tämä suuri D-vitamiinin korvausannos, onko se tuo 100 mikrog ?
Monessa vastauksessa viittaa, että korkea D pitoisuus on yhdeydessä vauvojen hitaaseen kehitykseen. Varsinaisesti et ota kantaa onko se hyvä vai huono asia, mutta antaa tulkintaa, että se olisi huono juttu. Lienee perusteetonta olettaa, että vauvojen hidas kehitys olisi automaattisesti huono asia, koska mm koirilla nopea kehitys on todettu johtavan luuston kehitysongelmiin. Analogian perusteella myös ihmisellä tapahtuva kehityksen hidastuminen riittävän D -saanin yhteydessä todennäköisesti vaikuttaa luuston kehitykseen positiivisesti.
Aika kaukaa haettu selitys. Uskottavampaa on, että niin kuin kaikilla yhdisteillä, myös vitamiineilla on optimaalinen taso. Sekä liian matala, että liihan suuri D-vitamiinin taso liittyy hidastuneeseen kasvuun. Kysymys on siis vauvan kasvusta, jonka hdastumista ei kyllä millään rationaalisella logiikalla voi väittää olevan hyödyllinen ilmiö.
Vihjeeksi tämä 15 tutkimusta käsittävä linkki https://vitamindwiki.com/15+studies+indicating+that+Vitamin+D+fights+COVID-19+-+Dr.+Grimes+Oct+9%2C+2020?fbclid=IwAR3lHAmJ-Sa-j3L1wal6rxIGTcE83fYcPVlNStcC79wdDLU-we0bMqO7ePE#A_portion_of_Covid-19_REAL_AMP_Vitamin_D_summaries_of_evidence.
Kyllä tämä tieto alkaa levitä syrjäisessä Suomessakin, kun sitkeästi opiskellaan.
El olisi niin varma peloittelemaan yhden tutkimuksen perusteella.
Äidin maidossa ilmestyy D-Vitamiini annos vauvalle jos äiti saa runsaasti itse.
Tässä tutkimuksessa 160ug(6400IU) päivässä äidille antoi parhaan tuloksen vauvalle.
https://pediatrics.aappublications.org/content/pediatrics/136/4/625.full.pdf
Ei kai jutussa olleu lainkaan pelottelua vaan todettiin että äideillä tasot olivat jo nykyisin hyvät. Joillakin äideillä oli varmaankin liian suuri saanti, sillä hajonta oli suurta.
Mainio yhteenveto! Kiitos Prof. Knuuti.
Pari huomiota Ranskan tutkimuksesta:
”26 potilaan vertailuryhmä sai tavanomaisen muun hoidon”. Kaikki saivat ”tavanomaisen” hydroxychloroquine and azithromycin ” hoidon, 2/3 sai myös mahtiannoksen D vitamiinia. Tehohoitoon joutui siis 50% 1/3 kontrolliryhmästä, ja 2% 2/3 hoitoryhmästä. Jos ilmassa haisee ”paradigman muutos”, se näyttäisi juuri tältä. Lisää tutkimusta ja äkkiä!
”Tässäkään tutkimuksessa D-vitamiinin tasoja ei mitattu ennen hoitoa. Emme siis tiedä olivatko potilaat D-vitamiinipuutteisia vai ei.” Hmm, onko tällä merkitystä. Sairaalaan tuotaessa ihmiset ovat potilaita, joiden lähtötilanne jäi 4? päivän päähän (ja normaalitaso samoin). Merkitys on kai interventiolla, joka toimii ”sopivan aikaisessa vaiheessa tehtynä”? Tässä toimi, ja hyvin toimikin. Huom: RCT vielä kaiken lisäksi.
JR
Kyllä vain. Potilaiden tavallinen hoito oli vähemmän tavallista, sillä saivat hydroksiklorokiiniä ja aztromysiiniä, joka kombinaatio ei ole kovin terveellinen eikä ennustetta ainakaan paranna.
Kun kyse on pienestä pilottitutkimuksesta, voin jo etukäteen kertoa, että varsinaisen tutkimuksen tulos ei todennäköisesti tule olemaan lähestään noin merkittävä, tai se on sitten todella yllättävä.
Minusta on aivan olennaista tietää, olivatko potilaat vitamiinipuutteisia vai eivät. Tällä on suuri merkitys tutkimustuloksen yleistettävyyden vuoksi. On aivan eri asia korjata D-vitamiinin puute kuin antaa ”ylimääräinen” annos. Eri maissa ja eri yksilöillä lähtötaso vaihtelee. Ei ole myöskään haitatonta antaa ihmiselle paljon D-vitamiinia, jos sitä on jo ennestään paljon.
Tutkimuksia on menossa ainakin 8 kpl, joista vain 1-2 taisi olla ehkäisyä tutkivaa, muut sairaalahoitotutkimuksia.
Kiitos vastauksestasi. Tutkijat lähtivät sormenpäätuntumalla keskiarvoista:
”Overall, adults living in the Córdoba area are relatively vitamin D deficient (16 ng/mL on average) in late winter and early spring [17]. Patients with severe ARDS [28,29] or requiring ICU [30] are [17] frequently severely vitamin D deficient”. Noilla oletuksella lisä tulee hyvällä todennäköisydellä tarpeeseen… mutta omaksun mielipiteesi, perustaso olisi hyvä tietää.
Huomasin myös, että satunnaistaminen laittoi aivan liikaa metabolisen häiriön ihmisiä kontrolliryhmään (t2d, verenpaine). Ehkäpä vielä oottelemme noita meneillään olevia …
JR
Tai sitten alkutasolla ei ole väliä, koska iso D-vitamiiniannos pienentää tulehdussytokiniinejä, joiden ylimäärä aiheuttaa ongelmia koronassa? Eli osastolle joutuessa nämä ovat syystä tai toisesta koholla ja dvit olisi turvallisempi hoito kuin muut ”myrkyt”?
Alkutason mittauksella on sellainen merkitys, että tietäisimme, onko D-vitamiinin antaminen tarpeen/hyödyllistä kaikkille vai vain niille, joilla on puute. Muiden infektioiden osalta on nimenomaan niin, että hyöty tuli vain niille, joilla oli matalat veripitoisuudet.
Kommenttisi D-vitamiini vs ”myrkyt” eivät saa tukea tutkimusnäytöstä. Kaikki on myrkyllistä, jos annos on liian suuri, myös vitamiinit. Tutkimukset kertovat millä hoidolla saadaan hyötyä, ei se onko kyseessä vitamiini tai ”myrkky”. On esim tiedossa että veren hyytymistä hidastavat ”myrkyt” ovat todella hyödyllisiä Covid-infektion hoidossa. D-vitamiinista saattaa olla hyötyä, mutta se vaatii lisätutkimuksia.
Kiitos vastauksesta. Huono sanamuoto tuo myrkyt, tarkoitin vain näitä kaikkea, mitä maailmalla kokeellisesti koitettu esim. Jenkeissä.
Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet varmasti hyviä. E-epaakin tutkittu tähän. Vuosikausia ”lytätty” tämäkin esim. verisuoniterveydenhoidissa, mutta nyt kun Vascepa sai luvan Jenkeissä, niin se toimiikin..
Tuossa yksi e-epan koe:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/research/coronavirus/publication/33033686
Ari Matikaiselle: Minä en ole lääkäri tai muu asiantuntija, vaan se oli mielipide, että pitää noudattaa suosituksia. Juhani Knuuti on selvästi antanut suositukset.
Suomalaisilla ei ole todettu korkeista D-vitamiiniannoksista aiheutuneita terveysongelmia – matalista kyllä. Puhutaan rasvaliukoisesta D-vitamiinista, mutta kyse ei ole ”vitamiinimaisesta” vaikutuksesta lainkaan vaan hormonikompleksista (kalsidioli+kalsitrioli+metaboliitti) – prof. (emer.) Pentti Tuohimaan mukaan. Prof. (emer.) Ilari Paakkari puolestaan on laajan meta-analyyttisen tutkimusseurannan perusteella tullut siihen tulokseen, että ns. aurinkoalueella elävien, vähäisesti vaatetettujen luonnonkansojen seerumin D-vitamiini- (kalsidioli-) taso on 125 nmol/L. Paakkari on jo vuosia pitänyt sitä turvallisena tavoitetasona. Omat, useita vuosia kestäneet havainnot, ovat osoittaneet, että ruokavaliosuositusten ohella ympärivuotinen 40 mikrogrammaa/vrk D3-lisäys (ikä 79v) on tuottanut n. 100 nmol/L tason. ”Koehenkilöitä” on vain kaksi eikä terveysvaiktuksia ole helppoa osoittaa – paitsi, että ollaan omasta mielestämme terveitä.
Raskaana juuri tuon 125 mmol/L tason yli mennessä vauvan kasvu oli hitaampaa.
Kuinka isoksi vauvan pitää kasvaa? Pitääkö tehdä pelvimetria, että mahtuu syntymään? Jos on synnytyskanava pieni, pitääkö alentaa dvit-tasoja? Johtuuko vauvan nopeampi kasvu matalammilla dvit arvoilla siitä, että lihavilla on dvit arvot pienemmät ja voinee olettaa, että sokeria eli hiilaria menee tällöin enemmän, jolloin insuliini kasvattaa vauvaa?
Jos raskaana olevan dvit taso pitää mielestäsi olla alle 125nmol/l, niin pitääkö raskaus ajoittaa talviaikaan tai välttää kesäaurinkoa? Ihan vain mietteitä jutun perusteella. Eli kesällä dvit-taso nousee 100-200nmol/l, mutta koska vauva kasvaa hitaammin kun arvo yli 125… Kuulostaa äkkiseltään samalta, kuin nykypäätelmä LDL:sta:”kun vauvoillakin (vastasyntyneellä) se on matala, niin aikuisillakin pitää olla” Samalla logiikalla mm. ferritiinin pitäisi olla aikuisilla 400, kun vastasyntyneelläkin on? Kuitenkin nainen, jolla ferritiini on 20, on ok miltei kaikkien lääkärien kesken…
Kysymyksessä on vaivan kasvu syntymän jälkeen. Hidas kasvu ei ole positiivinen asia. Tällä ei ole mitään tekemistä ferritiinin kanssa.
Myös seleenin puutokselle on tärkeä merkitys viruksen tarttumiselle ja sen muuntumiseen ihmisessä. Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa seleenin puutos on yleistä ja Kiinassa esiintyy Keshanin tautia joka johtuu ainakin osittain seleenin puutoksesta.
Eikä ole sattumaa, että influenssat yleensä lähtevät liikkeelle Kaakkois-Aasiasta jossa seleeniä on ravinnossa liian vähän.
https://www.healthandscience.eu/index.php?option=com_content&view=article&id=2471:lack-of-selenium-increases-your-risk-of-viral-infections&catid=20&lang=en&Itemid=198
USAn Anthony Fauci, jota pidetään tinkimättömänä asiantuntijana covid-19 taudin suhteen, kertoo ottavansa sekä vitamiini Ctä että Dtä. Mutta hänkin sanoo, että nimenomaan (vitamiini D) puutos voi vaikuttaa infektioherkkyyteen.
https://www.cnbc.com/2020/09/14/supplements-white-house-advisor-fauci-takes-every-day-to-help-keep-his-immune-system-healthy.html
Pääasia, että ihmiset eivät rupea myrkyttämään itseään ylisuurilla annoksilla D-vitamiinia – pieni lisä lienee ihan OK muutenkin.
Faucilta kysyttiin sähköpostissa paljonko ottaa D3:sta ja vastaus oli 150 mcg päivässä. Luulis riittävän.
”Else-Maj Suolinna sanoo: Pääasia, että ihmiset eivät rupea myrkyttämään itseään ylisuurilla annoksilla D-vitamiinia ”
Mikä omasta mielestäsi on ylisuuri annos ja mikä seerumin tavoitetaso?
Se on kyllä sanottu kirjoituksessa mutta kerrataan vielä:
100 mikrogrammaa/vrk on Euroopan viranomaisten suositus ylärajaksi, Yhdysvalloissa on muistaakseni 125 ug/vrk.
Tavoitetaso veressä on yli 75 mmol/L. Puutokseksi sanotaan, jos on alle 50 nmol/L.
Else-Maj:n mielipidettä lähinnä ajattelin. Tekstissähän on mainittuna tuo sinun mielipiteesi. 75 nmol/l on omasta mielestäni matala, mutta selvästi parempi kuin 50 nmol/l.
90 v turkulainen äitini sai juuri tietoonsa ensi kerran D-vitamiinitasonsa. Kerrankin oli valistunut uusi lääkäri ja oma-aloitteisesti laittoi D-labralähetteen muiden labrojen joukkoon. Peukku siitä. Tulos vähän vajaa 90 nmol/l. Paljon parempi kuin mitä olin pelännyt.
Yritän itse pitää tason 150 nmol/l. Suuremmasta arvosta ei ole mitään hyötyä. Vaan imeytyy sen verran hyvin, että turvallisella ylärajalla 100 µg meikäläisen tulos oli 214 nmol/l. Sekin ihan ok, mutta ei lisähyötyä, joten nykyään jätän joka neljännen päivän väliin D-kapselin suhteen.
Tavoitetasosta: Voisitko esittää jotain perusteluja noille mielipiteillesi siitä, miksi tavoitetason pitäisi olla noin korkea. Siis perusteluja, ei fiiliksiä. Ylivoimainen enemmistö asiasta julkaisseista tutkijoista on päätynyt tuohon tavoitteeseen yli 75 nmol/L. Tiedämme myös että esim raskauden aikana yli 125 nmol/L tasot liittyvät vauvan huonompaan kasvuun.
Kiitos hyvästä blogista Juutille. Hieman täsmennystä tuohon Juutin kommenttiin: ”100 mikrogrammaa/vrk on Euroopan viranomaisten suositus ylärajaksi, Yhdysvalloissa on muistaakseni 125 ug/vrk.”
https://ods.od.nih.gov/factsheets/VitaminD-HealthProfessional/#h8
”Table 4: Tolerable Upper Intake Levels (ULs) for Vitamin D [1]
9–18 years 100 mcg (4,000 IU)
19+ years 100 mcg (4,000 IU)”
Suositus perustuu taas tähän raporttiin:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK56070/
Muistaakseni 125 mikrogrammaa D3-vitamiinia oli turvallinen annos vuorokaudessa tutkimusten mukaan yksittäisissä tutkimuksissa, mutta siitä tehtiin 20 prosentin vähennys suositukseen turvamarginaaliksi.
Kiitos kommentista, mutta kuka on tuo Juuti?
Oma 150 nmol/l raja on ainakin tullut esiin eräässä tutkimuksessa, jossa sairastuvuus pieneni aluksi radikaalisti seerumin D-tason nousun mukana, pieneni tasaisesti 150 nmol/l tasolle asti ja lopulta 150 nmol/l kohdalla juuri ja juuri kääntyi aavistuksen verran nousuun. Nyt minun pitää vaan etsiä, mistä sairaudesta ja mistä tutkimuksesta oli kyse. Toivottavasti löydän ja toisaalta löydän myös tämän blogin. Näistä kun ei tule sähköpostiin mitään ilmoitusta uudesta kommentista.
Suhtautuisin moisiin U-käyriin ja vastaaviin tulkintoihin kriittisesti, kuten varmaan sinäkin teet. Kovaa näyttöä on vaikea saada esiin ja tilanne voi vaihdella eri vaivojen suhteen. Alaraja on helpompi määrittää, ylärajassa riski toksisuus lisääntyy vähitelleen tason noustessa vaikka varsinainen kalsiumin aineenvaihduntahäiriö voi tulla vasta hyvin korkeilla tasoilla.
Nyt löytyi se tutkimus D-vitamiinista ja koronasta.
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0239252
Tässä samaisessa tutkimuksessa oli myös se koronan ja D-vitamiinin suhde kuvaajana, jonka muistan nähneeni.
Oletko mitä mieltä näistä havainnoista? Olisiko tästä apua mietittäessä sopivaa D-vitamiinitasoa seerumissa?